Zothique on yhdysvaltalaisen Clark Ashton Smithin kirjoittama fantasianovellien sarja, joka julkaistiin vuosina 1932–1953. Sarjan novellit sijoittuvat kuvitteelliseen Zothiquen maailmaan, joka on kaukaisessa tulevaisuudessa maapallon viimeinen asuttu manner. Tyylillisesti Zothique edustaa kuoleva maailma- sekä miekka ja magia -genrejä.Clute, John & Langford, David & Kaveney, Roz: Sword and Sorcery. Teoksessa Stableford, Brian: Dying Earth. Teoksessa Novellit ovat sävyltään synkkiä, ja nekrofilia ja elävät kuolleet ovat niissä toistuva teema. Toisinaan tarinoissa on myös hienovaraista erotiikkaa.
Smith kirjoitti Zothique-novellit kolmessa erässä. Ensimmäiset kymmenen tarinaa valmistuivat vuosina 1932–1934, minkä jälkeen Smith piti taukoa fiktion kirjoittamisesta. Vuosina 1935–1938 hän kirjoitti neljä tarinaa lisää. 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa hän kirjoitti vielä kaksi Zothiqueen sijoittunutta novellia. Lisäksi Smith kirjoitti aiheesta runon ja näytelmän sekä joukon keskeneräiseksi jääneitä novelleja. Yhtä lukuun ottamatta kaikki valmistuneet Zothique-novellit julkaistiin ensi kertaa pulp-lehti Weird Talesissa. Myöhemmin sarja on julkaistu kokoelmana, mikä oli myös Smithin toive. Smithin Zothique-novellit on julkaistu myös suomeksi Eero Nurmen suomentamina vuonna 2021 ilmestyneessä kokoelmassa Zothique (Vaskikirjat).
Kuvaus maailmasta
pienoiskuva|375 px|Zothiquen summittainen sijainti Smithin mukaan. Zothique-novellit sijoittuvat miljoonien vuosien päähän tulevaisuuteen, synkkään, ikivanhaan maailmaan, jossa taikuus ja yliluonnolliset olennot ovat ottaneet tieteen paikan. Aurinko on sammumassa ja verenpunainen, ja maailma on täynnä hylättyjä kaupunkeja ja unohdettuja hautoja. Smithin novelleissa esiintyvä maailmankuva on kehämäinen: korkeakulttuurit syntyvät ja kukoistavat, mutta aikanaan myös tuhoutuvat. Tässä mielessä Zothique muistuttaa Smithin Poseidonis- ja Hyperborea-maailmoja, mutta eroaa niistä siinä, että se on viimeisenä tuhoutuva sivilisaatio.
Koska Zothiquen asukkaat elävät lähestyvän maailmanlopun alla, he eivät mieti tulevaisuutta vaan elävät hetkessä. Heidän moraalinsa on rappeutunut ja heidän dekadentti elämänsä on jatkuvaa nautintojen hakemista ja irstailua. Tuomion ja menetyksen tunteet ovat Zothique-novelleissa toistuva teema, ja niissä esiintyy usein nekrofiliaa ja eläviä kuolleita. Myöhäisemmissä novelleissa on myös eroottisia vivahteita, ja Zothique onkin Smithin teossarjoista seksuaalisesti rohkein. Usein erotiikka esiintyy rinta rinnan kuoleman, kidutuksen ja sadismin kanssa.
Smith itse kuvaili maailmaa seuraavasti:
Smithin alkuperäinen näkemys Zothiquesta oli manner nimeltä Gnydron, joka sijaitsisi Etelä-Atlantilla ja jolla vieraili olentoja toisista ulottuvuuksista ja galakseista. Lopullisessa muodossaan Zothique oli kuitenkin melko erilainen, eikä tarinoissa esiinny avaruusolioita. Toisin kuin Smithin Hyperborea-sarjassa, novelleissa ei esiinny viittauksia kirjailijatoveri H. P. Lovecraftin aloittamaan Cthulhu-mytologiaan. Useimmissa tarinoissa ei myöskään ole mukana Hyperborea-tarinoille tyypillistä ironista huumoria.
Kirjoitus- ja julkaisuhistoria
Smith sai Zothiqueen innoituksen teosofiasta ja Helena Blavatskyn esoteerisista teorioista, joissa esiintyy ajatus menneistä ja tulevista mantereista. Smithin alkuperäinen ehdokas mantereen nimeksi oli Gnydron, ja hän kirjoitti helmikuussa 1931 lyhyen katkelman nimeltä ”A Tale of Gnydron”, jossa kuvaili Zothiquea muistuttavaa maailmaa kaukaisessa tulevaisuudessa. Nimi Zothique esiintyi ensi kerran Smithin laatimassa keksittyjen paikannimien luettelossa, joskin muodossa Xothique. Smithin mukaan Zothique oli analogia antiikista, ja siksi mantereen nimi rimmasi englannin sanan antique kanssa. Huhtikuussa 1931 Smith aloitti ”Vizaphmal in Ophiuchus” -nimisen avaruusseikkailun, jossa mainitaan Zothique-niminen planeetta Käärmeenkantajan tähdistössä. Smith ei kuitenkaan saanut novellia valmiiksi, ja nimi Zothique jäi toistaiseksi käyttämättä.
Ensimmäinen Zothique-tarina ”Velhojen valtakunta” valmistui tammikuussa 1932, ja se ilmestyi Weird Tales -lehdessä saman vuoden syyskuussa. Seuraavien kahden vuoden aikana Smith kirjoitti kymmenen Zothiqueen sijoittuvaa novellia, jotka muodostavat valtaosan hänen vuosina 1932–1934 kirjoittamastaan proosasta. Esimerkiksi Hyperborea-sarjaan tarkoitettu tarina ”Kuningas Euvoranin matka” muuttui kirjoitettaessa Zothique-tarinaksi. Lähes kaikki sarjan novellit hyväksyttiin julkaistavaksi Weird Talesissa, vaikka lehden toimittaja Farnsworth Wright vaatikin joihinkin muutoksia ennen julkaisua. Vain ”Kuningas Euvoranin matka” ei aluksi kelvannut lehdelle, joten Smith julkaisi sen omakustanteena kokoelmassa The Double Shadow and Other Fantasies (1933). Julkaistujen lisäksi Smithillä oli tekeillä ainakin yksi suunnitelma-asteelle jäänyt novelli. Vuonna 1934 Smith sai valmiiksi novellin ”Viimeinen hieroglyfi”, jonka hän tarkoitti sarjan päätökseksi ja joka myös teemoiltaan liikkui maailmanlopun ympärillä. Smithin haaveena oli kirjoittaa sarja, joka olisi riittävän pitkä julkaistavaksi kovakantisena kirjana, ja hän uskoi nyt saavuttaneensa tavoitteensa. ”Viimeinen hieroglyfin” valmistuttua hän lopetti proosan kirjoittamisen joksikin aikaa ja omistautui kirjoittamaan runoja sekä hoitamaan sairaita vanhempiaan.
Taloudellisista syistä Smith aloitti kirjoittamisen uudelleen vuoden kuluttua. Ensimmäinen yritys oli keskeneräiseksi jäänyt novelli ”Shapes in Adamant”. Alkuvuodesta 1935 Smith sai valmiiksi kaksi Zothique-novellia ja keväällä ja kesällä 1937 vielä toiset kaksi lisää. Vuoden 1938 jälkeen Smith ei kirjoittanut sarjaan uusia tarinoita kymmeneen vuoteen; kirjailijatoveri H. P. Lovecraft ja Smithin isä olivat molemmat kuolleet 1937, ja uupunut Smith lopetti fiktion kirjoittamisen jälleen. Vaikka hän kirjoitti uusia novelleja silloin tällöin, joukossa ei ollut Zothique-tarinoita, joskin hänellä oli joitakin toteutumatta jääneitä suunnitelmia. Vuosina 1942 ja 1944 Arkham House kuitenkin julkaisi Smithiltä kaksi novellikokoelmaa, ja mahdollisesti niistä innostuneena hän aloitti novellien kirjoittamisen uudelleen. Vuonna 1945 Smith suunnitteli kirjoittavansa The Scarlet Succubus -nimisen romaanin, joka käsittelisi ”seksin mielikuvituksellisia ja mystisiä mahdollisuuksia”, mutta teos jäi idean asteelle. Vuonna 1947 Weird Talesissa ilmestyivät lyhennetty versio ”Kuningas Euvoranin matka” -novellista ja uusi tarina ”Rapujen herra”. Vuonna 1952 Smith kirjoitti vielä kaksi Zothique-teosta: ”Morthylla”-nimisen novellin ja näytelmän The Dead Will Cuckold You.
Suurin osa Zothiqueen sijoittuneista tarinoista julkaistiin Arkham Housen kokoelmissa Smithin elinaikana. Smithin toive niiden kokoamisesta yksiin kansiin ei kuitenkaan toteutunut ennen hänen kuolemaansa 1961. Vuonna 1970 ilmestyi kuitenkin Lin Carterin toimittama Zothique-kokoelma Zebra Pressin Adult Fantasy -sarjassa. Kokoelmassa novellit on järjestetty niiden sisäisen kronologian mukaisesti, mikä on kuitenkin tulkinnanvaraista, koska Zothique-novelleissa on vain vähän jatkuvaa juonirakennetta tai keskinäisiä viittauksia. Vuonna 1995 julkaistussa Necronomicon Pressin Tales of Zothique -kokoelmassa tarinat ovatkin siinä järjestyksessä, jossa Smith ne kirjoitti. Vuonna 1999 ilmestyi John Pelanin toimittama kokoelma The Last Continent: New Tales of Zothique, joka sisälsi 19 uutta Zothique-novellia eri kirjailijoilta. Suomeksi Smithin Zothique-novelleja on julkaistu 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa antologioissa Velhojen valtakunta ja Weird Tales – fantasialehden parhaat alkuperäiskuvin sekä Smith-kokoelmassa Viimeinen hieroglyfi. Vaskikirjat julkaisi vuonna 2021 kaikki Zothique-novellit suomeksi Eero Nurmen suomentamina.
Novellit
Manaajien valtakunta (1932)
”Manaajien valtakunta” (The Empire of the Necromancers) on ensimmäinen Smithin kirjoittama Zothique-novelli, ja se myös julkaistiin ensimmäisenä. Smith sai novellin almiiksi tammikuussa 1932. Tarina ilmestyi Weird Talesissa saman vuoden syyskuussa. Novelli julkaistiin suomeksi nimellä ”Velhojen valtakunta” samannimisessä antologiassa vuonna 1989.
Novelli alkaa johdannolla, jossa esitellään Zothiquen maailma. Sitä kuvaillaan viimeiseksi mantereeksi, ”jonka apeaa taivasta valaisevat himmeä aurinko ja pelottavan kirkkaat tähdet” (suom. Ilkka Äärelä). Itse tarina kertoo kahdesta kuolleistamanaajasta, jotka joutuvat herättämänsä pelon vuoksi pakenemaan autiomaahan. Sieltä he löytävät ruton autioittaman kaupungin, jonka asukkaat he herättävät eloon ja pakottavat orjikseen.
Ryan Harveyn mukaan ”Manaajien valtakunta” mainitaan usein Smithin parhaana novellina, ja se onkin hänestä ihanteellinen avaus sarjalle. P. A. Mannisen mukaan novelli on ”täynnä nopeatempoista toimintaa, kauhutarinoista lainattuja elementtejä ja usein toistuvaa splatteria” ja siten sisältää ”1930-luvun halpatuotantofantasioiden merkittävimmät piirteet”.
Kiduttajain saari (1932)
”Kiduttajain saari” (The Isle of the Torturers) valmistui heinäkuussa 1932 ja julkaistiin Weird Talesissa seuraavan vuoden maaliskuussa. Novelli suomennettiin nimellä ”Kiduttajien saari” kokoelmaan Viimeinen hieroglyfi vuonna 1994.”Kiduttajien saari”, teoksessa Viimeinen hieroglyfi, s. 248–265.
Novelli kertoo nuoresta kuningas Fulbrasta, joka kaupunkinsa ainoana asukkaana selviytyy kulkutaudista. Fulbra lähtee merimatkalle ja haaksirikkoutuu saarelle, jonka asukkaat tunnetaan julmuudestaan. Fulbra joutuu heidän vangikseen, ja häntä kidutetaan mielikuvituksellisin tavoin.
”Kiduttajain saaressa” kuolema näyttäytyy sekä kiehtovana että pelottavana. Se esitetään tarinassa siunauksena ja lopullisena pakokeinona piinasta. Ryan Harvey tulkitsee Smithin pitävän elämää kärsimyksenä, josta kuolema tarjoaa poispääsyn. Tarinan alussa esiintyvä kulkutauti ”hopeinen kuolema” on mahdollisesti viittaus Edgar Allan Poen novelliin ”Punaisen kuoleman naamio”.
Kalmiston jumala (1932)
”Kalmiston jumala” (The Charnel God) valmistui marraskuussa 1932 ja julkaistiin Weird Talesissa maaliskuussa 1934. Novelli suomennettiin nimellä ”Kuolleiden jumala” kokoelmassa Viimeinen hieroglyfi.”Kuolleiden jumala”, teoksessa Viimeinen hieroglyfi, s. 143–168.
”Kalmiston jumala” sijoittuu Zul-Bha-Sairin kaupunkiin, jonka jumala Mordiggian vaatii omakseen kaikki ruumiit. Kaupunkiin saapuu ulkomaalainen matkalainen Elaith, joka vaipuu sairautensa vuoksi kataleptiseen uneen. Elaithia luullaan kuolleeksi, jolloin hänen kumppaninsa Phariom lähtee pelastamaan rakastettuaan Mordiggianin temppelistä.
”Kalmiston jumala” on Zothique-novelleista suoraviivaisimpia ja seikkailullisimpia. Tyylillisesti se edustaa miekka ja magia -kirjallisuutta. Tarinassa Smithin värikäs kielenkäyttö on tavanomaista pienemmässä roolissa, ja pääosan saa itse tarina. Seikkailijat kohtaavat Mordiggianin temppelissä ghouleja, mikä on viittaus sekä keskiaikaisiin taruihin että H. P. Lovecraftin tarinaan ”Pickmanin malli” (1927).
Synkkä jumalankuva (1932)
”Synkkä jumalankuva (The Dark Eidolon) valmistui joulukuussa 1932 ja ilmestyi Weird Talesin tammikuun 1935 numerossa. Lehti ei hyväksynyt tarinaa heti, vaan Smith joutui lyhentämään sitä julkaisua varten. Alkuperäinen versio ei ole säilynyt. Novelli suomennettiin nimellä ”Musta seitti” kokoelmassa Viimeinen hieroglyfi.”Musta seitti”, teoksessa Viimeinen hieroglyfi, s. 169–197.
Tarina kertoo kuolleistamanaaja Namirrhasta, joka nuorena joutuu kokemaan vääryyttä keisari Zotullan taholta. Namirrha vannoo kostoa ja päättää opetella taikakeinoja, jotta voisi kostaa. Vuosia myöhemmin hän palaa Zotullan luo ja kutsuu keisarin hoveineen käymään noituudella luomaansa palatsiin. Namirrhan epäkuolleet palvelijat järjestävät hoville irvokkaita huvituksia, minkä jälkeen velho kiduttaa Zotullaa ja tämän lempivaimoa Obexahia. Lopussa Namirrhan kostonhimo kuitenkin kostautuu.