Bolivian monikansainen valtio () eli Bolivia (, , ) on sisämaavaltio Etelä-Amerikassa. Sen rajanaapurit ovat pohjoisessa ja idässä Brasilia, etelässä Paraguay, Argentiina ja Chile ja lännessä Peru. Amazonin valuma-alueella sijaitsevan Bolivian kasvi- ja eläinlajisto on maailman runsaimpia.
Vajaan kymmenen miljoonan asukkaan ja vajaan 1,1 miljoonan neliökilometrin kokoinen Bolivia on väkiluvultaan kahdeksanneksi suurin ja pinta-alaltaan viidenneksi suurin eteläamerikkalainen maa. Bolivia on saanut nimensä venezuelalaisen vallankumousjohtaja Simón Bolívarin mukaan. Maan itsenäisyyden ajan historiaa ovat sävyttäneet parisataa vallankaappausta. Monet presidentinvaalit ovat päättyneet siten, että armeija on syrjäyttänyt voittajan.Kiljunen, Kimmo: Maailman maat ja liput, artikkeli Bolivia.
Nykyään Bolivia on yksi Latinalaisen Amerikan nopeimmin kasvavista talouksista, ja sen kasvu on keskimäärin viisi prosenttia vuodessa.Bolivia´s Booming Economy.
Maantiede
thumb|left|Bolivian kartta. left|thumb|Flamingoja Laguna Coloradalla. left|thumb|Salar de Uyuni. left|thumb|Bolivian kansallispuistojen sijainnit. Bolivia on sisämaavaltio keskisessä Etelä-Amerikassa. Sen rajanaapureita ovat Brasilia, Paraguay, Argentiina, Chile ja Peru. Bolivian pinta-ala on 1 098 581 neliökilometriä. Bolivia on vuoristoinen maa, ja se voidaan jakaa kolmeen maantieteelliseen alueeseen: Länsiosan Andit ja kuivat ylängöt, keskiosan subtrooppiset laaksot ja idän trooppinen alanko, jota peittää Amazonin sademetsä.
Bolivian länsiosassa sijaitsee maailman toiseksi laajin ylätasanko Altiplano, joka ulottuu myös Perun eteläosiin. Sen länsipuolella Chilen vastaisella rajalla on Andeihin kuuluva Cordillera Occidental, jossa on useita tulivuoria ja valtion korkein kohta, 6 542 metriä korkea Nevado Sajama. Altiplanon itäpuolella on puolestaan Cordillera Oriental. Altiplano on muodostunut pääosin tuulen ja veden kasaamista aineesta, jota on tullut ympäröiviltä vuorilta. Altiplanolla ovat myös Titicaca- ja Poopójärvet.
Andit madaltuu jyrkästi vuoriston itäpuolella kohti itäisiä tasankoja. Tätä jyrkkien sademetsärinteiden aluetta kutsutaan nimellä Yungas. Tästä pohjoiseen ja itään alueet kuuluvat Amazonin altaaseen, missä on alluviaalitasankoja, suoalueita, jokilaaksoja, savannia ja trooppista sademetsää. Aivan eteläisin osa Boliviasta kuuluu Gran Chacon tasankoalueeseen.
Bolivian vesistöt kuuluvat kolmeen merkittävään järjestelmään. Maan luoteis-, pohjois- ja koillisosan joet ovat Amazonin sivujokia. Pilcomayon–Paraguayn vesistöön kuuluvat puolestaan etelä- ja kaakkoisosien joet. Lännessä puolestaan on Titicaca- ja Poopójärvien sisäinen valuma-alue. Maassa on noin 14 000 kilometriä purjehduskelpoisia jokia. Maan tärkeimmät vesiväylät ovat Beni, Chapare, Desaguadero, Guaporé (tunnetaan Boliviassa nimellä Río Iténez), Mamoré, Paraguay ja Pilcomayo.
Ilmasto Ilmastokaavioita Bolivian eri osista thumb|140px|Tambo Quemado Andeilla 4 351 metrin korkeudessa – sadesumma 224 mm. thumb|140px|Santa Cruz maan länsiosassa 437 metrin korkeudessa – sadesumma 1 046 mm. Bolivian ilmastoerot johtuvat maan suurista korkeuseroista. Andeilla, maan länsiosassa, vallitsee tyypillinen trooppisen ylänköalueen ilmasto. Sateet ovat vähäisiä ja ajoittuvat joulu- ja maaliskuun välille. Lämpötilat pysyvät melko samoina kuukausittain, kun taas päivittäiset lämpötilat vaihtelevat paljon öiden ollessa varsinkin kuivan talvikauden aikaan erityisen viileitä. Eräissä osissa vuotuinen sademäärä jää alle 250 millimetrin. Andien itäpuolen tasangolla ilmasto on kuumempi ja sateisempi. Sadetta saadaan 1 000–1 500 millimetriä vuodessa. Harvinainen talviajan ilmiö on polaari-ilman purkaus Antarktikselta näille tasangoille. Silloin lämpötila saattaa pudota tilapäisesti lähelle nollaa. Amazon tulvii maan koillisosassa sadekauden aikaan, jolloin kuivuus lisääntyy maan tasankoalueilla.
Luonto ja luonnonsuojelu Bolivian monipuolisten maastonmuotojen ja suurten alueellisten ilmastoerojen vuoksi maassa on suuri määrä erilaisia kasvillisuusvyöhykkeitä, joihin kuuluvilla alueilla elää paljon erilaisia eläinlajeja. Neljän kilometrin yläpuolella kasvaa maailman suurimmaksi varpukasviksi kutsuttu neljämetrinen Polylepis-sukuun kuuluva Polylepis rugulosa. La Pazin lähellä kasvaa puija, joka kukkii vasta noin 80–150 vuoden ikäisenä. Azorella compacta, joka muistuttaa kivien pintaan tarttunutta vaahtoa, kasvaa yli kolmen kilometrin korkeudessa. Öljypitoisen pihkansa takia kasvia on käytetty polttoaineena Altiplano-ylängön kylissä. Hieman alempana metsä on vielä harvinaista, mutta alueella kasvaa erilaisia kaktuslajeja, piikikkäitä pensaita sekä tuotua eukalyptusta. Altiplanon ylätasangolla elää esimerkiksi laamoja, alpakoita, vikunjoita sekä viskatsoita. Amazonin valuma-alueella, jolla Bolivia osittain sijaitsee, elää maailman runsain kirjo erilaisia kasvi- ja eläinlajeja.
Bolivian kansallispuistot ja muut suojelualueet peittävät 18 miljoonaa hehtaaria (180 000 km²) eli 17 prosenttia maan pinta-alasta. Sajaman kansallispuistoon maan kaakkoisosassa Chilen rajalla kuuluu Bolivian korkein vuorenhuippu. Siellä elää vikunja- ja laamalaumoja sekä flamingoja. Alueella on myös geysireitä sekä kuumia lähteitä. Niitä esiintyy myös lähellä Salar de Uyunin suola-aavikkoa sijaitsevalla Eduardo Avaroan suojelualueella, jonka tunnetuimmat flamingojärvet ovat Laguna Colorada ja Laguna Verde. Apolobamban suojelualueella, joka sijaitsee La Pazista luoteeseen Perun rajalla, on arvioitu elävän 1 500 kasvilajia ja 300 eläinlajia, joihin kuuluvat andienkondori ja silmälasikarhu. Vielä enemmän kasvilajeja tavataan Carrascon kansallispuistossa, joka ulottuu Andien reuna-alueella trooppisesta sademetsästä ylärinteiden pilvimetsään. 1,5 miljoonan hehtaarin alueella elää yli 5 000 kasvilajia, 700 lintulajia ja monia muita eläimiä, kuten silmälasikarhuja, apinoita ja jaguaareja. Amazonin sademetsässä, kuten Madidin kansallispuistossa, elää kymmenen apinalajia, jaguaareja, puumia, isomuurahaiskarhuja, anakondia, kaimaaneita ja lukuisia kalalajeja.
Historia
Varhaishistoria ja siirtomaa-aika Boliviassa on pitkään ollut hyvin edistyneitä kulttuureita, joista merkittävin oli 1200-luvun tienoilla ruoantuotannon romahtamisen vuoksi hävinnyt Tiwanaku-kulttuuri. 1400-luvulla Inkojen imperiumi valtasi alueen. Inkat eivät kuitenkaan saaneet valtaansa maan itäosan paimentolaisia, vaan ainoastaan maanviljelijäheimot. Siksi he joutuivat rakentamaan alueelle useita rajalinnoituksia. Espanjalaiset liittivät Bolivian Perun varakuningaskuntaan 1500-luvun alkupuoliskolla ja sittemmin La Platan varakuningaskuntaan. Bolivialaiset hopeakaivokset tuottivat suuren osan Espanjan imperiumin vauraudesta. Cerro Rico -vuoren juurella sijaitseva Potosí tuotti suurimman osan Espanjan hopeasta ja kasvoi vuosiksi läntisen pallonpuoliskon suurimmaksi kaupungiksi.
Andien keskinen alue Boliviassa oli 1500-luvulta 1700-luvulle Espanjan valtakunnan rikkaimpia ja tiheimmin asuttuja alueita. Kaivoksiin saatiin intiaanityöntekijöitä niin sanotun mitajärjestelmän kautta. Potosíssa oli 1600-luvun puolivälissä noin 160 000 asukasta eli kaupunki oli samaa suuruusluokkaa kuin Euroopan suurimmat kaupungit. Kun keskeisempien kaivosten varannot oli käytetty loppuun 1700-luvun viimeisellä neljänneksellä, alue alkoi köyhtyä.
Boliviassa alkoi 1770-luvun lopulla syntyä kapinaa siirtomaavaltaa vastaan. Merkittävin intiaanikapinoista oli Túpac Amaru II:n johtama. Sen tavoitteena oli perustaa inkavaltakunta uudestaan. Chuquisaca ja La Paz olivat puolestaan 1800-luvun alussa ensimmäiset kapinoineet espanjalaiskaupungit.
Itsenäistyminen, sotia ja aluemenetyksiä Espanjalainen hallinto alueella heikkeni Napoleonin sotien aikaan 1800-luvun alussa. Bolivian itsenäisyystaistelu alkoi vuonna 1809 ja kesti vuoteen 1825, jolloin Bolivia onnistui irrottautumaan Espanjasta venezuelalaisen vapaustaistelija Simón Bolívarin ansiosta, jonka mukaan maa myös nimettiin.
Itsenäistyminen ei kuitenkaan tuonut vakautta, ja noin 60 vuoden ajan lyhytikäiset hallitukset ja vallankaappaukset seurasivat toistaan. Bolivian johdossa oli vuoron perään usea sotilasjohtaja, caudillo. Taloudessa se menetti asemansa uudemmille Etelä-Amerikan keskittymille, joiden talous perustui lihan ja viljan tuotantoon. Bolivia ei sen sijaan pystynyt tuottamaan tarpeeksi ruokaa edes omalle kansalleen. Valtion tärkein tulonlähde oli intiaanityöläisten suora verottaminen.
Bolivian rannikkoalueella oli merkittäviä nitraattivaroja, mutta niitä hyödynsivät pääosin perulaiset, chileläiset, pohjoisamerikkalaiset ja brittiläiset yhtiöt. Näiden tuotteiden verottamisesta syttyi vuonna 1879 myös Tyynenmeren sota. Sen aikana Chile valtasi koko Bolivian rannikon Antofagastasta pohjoiseen. Hopean maailmanlaajuinen hinnannousu 1800-luvun lopulla toi kuitenkin Boliviaan hyvinvointia ja poliittista vakautta. Tina korvasi lopulta hopean maan tärkeimpänä vientituotteena 1900-luvun alussa.
Bolivia sopi 1900-luvun alussa kaksi aluekiistaansa. Se tunnusti vuonna 1904 solmitussa rauhansopimuksessa rannikkoalueensa menettämisen. Brasilialle se myi puolestaan kumituotannosta tunnetun Acren, jonka kapina-aikeita Brasilia oli aiemmin tukenut. Molemmat sopimukset toivat Boliviaan rahaa, jonka avulla se pystyi aloittamaan laajan rautatiehankkeen, jonka ansiosta maan keskeisimmät kaupungit yhdistettiin toisiinsa rautatiellä.
Kun 1930-luvun lama iski pahasti Bolivian kaivostuloihin, presidentti Daniel Salamanca Urey yritti manipuloida inflaatioastetta. Se aiheutti maassa sisäisiä kiistoja, ja lopulta Salamanca sytytti sodan Paraguayn kanssa pitkään jatkuneen rajakiistan turvin. Vuosina 1932–1935 käydyssä Chacon sodassa Bolivia menetti Paraguaylle kolme neljäsosaa Gran Chacon tasankoalueesta. Chacon sodasta vuoteen 1952 Bolivian sisäistä politiikkaa kiristivät keskenään kilpailevat ideologiat sekä uusien ryhmien vaatimukset.
Vallankumous 1952 Chacon sodan tappion aiheuttaman tyytymättömyyden vuoksi vuonna 1952 vasemmistolainen kansallinen vallankumouksen liike (MNR) johti kansallista vallankumousta, joka syöksi vallasta entisen oligarkian. Víctor Paz Estenssoro palasi maanpaosta presidentiksi. Tuolloin maassa laajennettiin äänioikeus myös naisille ja alkuperäisväestölle, parannettiin alkuperäisväestön koulutusta, tehtiin maauudistus ja kansallistettiin kaivokset.
Sotilasvallasta siviilihallintoon Varapresidentti René Barrientos ja asevoimien komentaja Alfredo Ovando syöksivät MNR:n vallasta vuoden 1964 sotilasvallankaappauksessa. Barrientosin kuoltua vuonna 1969 valtaa pitivät heikot hallitukset. Vuonna 1971 vallankaappaus syrjäytti kenraali Juan Torresin ja nosti valtaan eversti Hugo Banzerin. Banzer hallitsi vuosina 1971–1978. Hänen valtakaudellaan Bolivian talous kasvoi, mutta ihmisoikeusloukkaukset vähensivät hänen suosiotaan. Heinäkuun 1980 kaappauksessa valtaa nousi kenraali Luis García Meza Tejada. Hänen hallintonsa tunnettiin ihmisoikeusrikkomuksista, huumekaupasta ja talouden huonosta hoidosta. Se kaadettiin vallankaappauksessa elokuussa 1981. Sekava poliittinen tilanne ratkaistiin kutsumalla vuonna 1982 kokoon Tejadan hajottama kongressi, joka valitsi presidentiksi Hernán Siles Zuazon.
Siles toimi presidenttinä vuosina 1982–1985. Kireän poliittisen tilanteen vuoksi hän järjesti vaalit vuoden etuajassa. Banzer sai eniten ääniä, mutta ei enemmistöä, joten kongressi valitsi presidentiksi Víctor Paz Estenssoron. Vuonna 1989 Banzer jäi kolmanneksi ja antoi tukensa vasemmiston Jaime Paz Zamoralle. Vasemmiston ja oikeiston yllätysliitto esti ennakkosuosikki Gonzalo Sánchez de Lozadan valinnan. Vuonna 1993 presidentiksi valittiin Sánchez de Lozada, joka ryhtyi voimakkaisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin muutoksiin.