Rovaniemi (, , ) on Suomen kaupunki ja Lapin maakuntakeskus. Kaupungissa asuu noin henkilöä ja seudulla noin henkilöä. Rovaniemi on Oulun jälkeen Pohjois-Suomen toiseksi väkirikkain ja koko Suomen 17:nneksi väkirikkain kunta.
Sana rova tarkoittaa metsäistä harjua tai harvapuustoista ylänköä. Sana on laina saamen kielestä, jossa roavvi merkitsee vanhaa paloaluetta tai metsäistä vaaraa tai harjua. Rovaniemi itsenäistyi Kemin pitäjästä Kustaa III:n määräyksellä vuonna 1785. Rovaniemen pitäjän sisälle syntyi vuonna 1929 kauppala, joka muuttui kaupungiksi vuonna 1960 eräänä ensimmäisistä uusista kaupungeista. Rovaniemet yhdistyivät jälleen vuonna 2006, jolloin uudesta Rovaniemestä tuli pinta-alaltaan Suomen suurin ja pohjoisimmaksi ulottuva kaupungiksi itseään kutsuva kunta. Rovaniemen kaupunkikeskusta on Suomen toiseksi pohjoisin Kemijärven keskustan jälkeen.
Rovaniemi on Lapin hallinnon, koulutuksen ja liike-elämän keskus. Siellä sijaitsevat esimerkiksi Lapin yliopisto, Lapin keskussairaala, Lapin elinvoimakeskus, Rovaniemen hovioikeus ja Someroharjun varuskunta.
Historia
Rovaniemen historia ulottuu kivikaudelta nykypäivään. Ensimmäistä kertaa Rovaniemi mainitaan asiakirjoissa 1400-luvulla, jolloin se oli vielä osa Kemin pitäjää. Rovaniemen markkinat aloittetiin 1880-luvulla. Lapin sodassa vetäytyvät saksalaisjoukot tuhosivat noin 90 prosenttia rakennuksista. Rovaniemi oli aluksi hallintomuodoltaan kauppala, vuodesta 1960 alkaen kaupunki ja vuonna 2006 siihen liitettiin entinen Rovaniemen maalaiskunta.
Varhaishistoria pienoiskuva|Kopio Rovaniemen hirvenpäästä. Alkuperäinen puinen veistos löytyi Rovaniemen Lehtojärveltä suosta vuonna 1955. Veistos on noin vuodelta 5790 eaa.|alt=|vasen Rovaniemen asutuksen historia ulottuu kivikaudelle 8 000 vuoden taakse (noin 6000 eaa.). Lehtojärveltä löydetty mäntypuinen noin 40 senttimetriä pitkä hirvenpää tuolta ajalta on Suomen vanhin löydetty puuveistos; sen oletetaan olleen aikoinaan aluksen keulakuva. Vaaralan Matkavaaralla on pidetty leiripaikkaa samoihin aikoihin. Suunnilleen samalle ajalle on ajoitettu myös muita löytöjä.). Nykyisellä kaupunkialueella, Valionrannassa keskustaa vastapäätä Ounasvaaran puolella on asuttu pysyvästi ainakin kahdessa jaksossa: 2920–2690 eaa. sekä noin 1700 eaa. – 300 jaa. Kivikauden asukkaiden oletetaan elättäneen itsensä hirven- ja peuranmetsästyksellä sekä kalastuksella. Anclylusjärven muututtua suolaiseksi Litorinamereksi noin 5500 eaa. muodostuivat hylkeet ja lohet merkittäviksi ravinnonlähteiksi. Ensimmäisten 3 000 vuoden ajalta säilyneet esineet ovat kiveä, puuta ja luuta, tunnusomaisimpina suuret tuurat eli nk. Rovaniemen tuurat. Saviastioiden teko opittiin Rovaniemen seudulla noin 4200 eaa.
Ensimmäiset pronssiesineet saapuivat idästä noin 1300–1000 eaa. Ensimmäiset merkit maanviljelystä ovat Ylikylän läheltä, jossa kausittainen kaskeamiseen tai kulottamiseen viittaava toiminta alkoi vuosien 750–530 eaa. tienoilla. Ounasvaaran itäpuolella, Sierijärven Riitakanrannasta ja Kotijängältä on löytynyt noin 2 000 vuotta vanhoja masuuneja, joissa rauta valmistettiin paikallisesta suo- tai järvimalmista puuhiilen avulla.
Alueen kiinteä talonpoikaisasutus on alkanut 1100–1200-luvuilla, vaikka alueella on ilmeisesti asuttu jatkuvasti kivikaudesta alkaen. Uudisasukkaina tuli pääasiassa hämäläisiä ja satakuntalaisia, mutta myös varsinaissuomalaisia, karjalaisia, vienalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia, kainuulaisia ja saksalaisia. Rovaniemen alueen murre on monipuolinen sekoitus heidän murteistaan. Alueella asui myös saamelaisia. Kun Suomen paikallishallintoa järjesteltiin, Rovaniemen alue tuli 1400-luvun alkupuolella osaksi Kemin pitäjää. Ensimmäistä kertaa Rovaniemi mainitaan asiakirjoissa vuonna 1453. 1700-luvulle asti Rovaniemen alueen nimenä oli Korkala.
Rovaniemi kuului Kemin seurakuntaan, eikä sillä ollut omaa pappia, vaan rovaniemeläisten piti vielä 1500-luvulla käydä kirkkomatkalla Kemissä. Suomalainen muinaisusko jumalineen, haltioineen, henkineen, kummituksineen ja vainajineen kukoisti kristinuskon rinnalla 1800-luvulle asti. Ensimmäinen kirkko rakennettiin 1605–1611. Vienankarjalaiset hävittivät sen 1611. Uusi kirkko rakennettiin 1622 mennessä, se korvattiin uudella kirkolla 1688, ja tämä puolestaan korvattiin sittemmin Lapin sodassa poltetulla kirkolla 1817. Aluksi Kemin kirkkoherra kävi pitämässä jumalanpalveluksen näissä kirkoissa muutaman kerran vuodessa, mutta 1630-luvun lopulla Rovaniemi sai ensimmäisen kappalaisensa Christer Ericin.
Vuonna 1725 Rovaniemen alueen asukasluku oli noin 450. Väestönkasvu kiihtyi 1700-luvulla kuten muuallakin Suomessa: tuhannen henkilön raja ylittyi 1770-luvulla ja 2 000 hengen raja 1820-luvun alkupuolella. Rovaniemen seutu erotettiin Kemistä vuonna 1785, kun kuningas Kustaa III vahvisti itsenäisten Rovaniemen pitäjän ja Rovaniemen seurakunnan aseman. 1700-luvun lopulla nykyisestä keskustasta, Korkalonniemestä, alkoi muodostua pitäjän keskus jonne viranomaiset ja käsityöläiset asettuivat.
Teollistuminen alkoi 1700-luvun jälkipuoliskolla puutavaran kysynnän kasvaessa. Jokivarsiin perustettin aluksi vaatimattomia sahoja. 1800-luvun alussa toiminta tehostui pikku hiljaa. Yhteensä sahat työllistivät 1800-luvun puolivälissä kevään ja kesän sesonkiaikoina vain jonkin verran yli sata ammattimiestä.
Rovaniemen nousu Lapin kaupan, liikenteen ja hallinnon keskukseksi vasen|pienoiskuva|Rovaniemen kunnasta erotettiin vuosina 1917 ja 1926 alueita Ranuaan ja Posioon. Vuonna 1929 perustettuun Rovaniemen kauppalaan liitettiin maalaiskunnan alueita vuosina 1948–1985. Kauppala muutettiin kaupungiksi vuonna 1960 ja Rovaniemen maalaiskunta yhdistyi kaupungin kanssa vuonna 2006. 1800-luvun puoliväliin saakka Rovaniemi oli joukko pieniä maalaiskyliä, joiden harvalukuiset asukkaat (n. 2 800 vielä vuonna 1850 nykyisen Rovaniemen kokoisella alueella) ansaitsivat elantonsa pääasiassa maanviljelyllä ja karjanhoidolla kalastuksen ja metsästyksen ollessa tärkeimmät sivuelinkeinot. Rovaniemen kukoistus alkoi Suomen metsätalouden nousun myötä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Rovaniemi ei muodostunut puunjalostuksen keskukseksi, vaikka alueelle perustetuilla sahoilla olikin huomattava paikallinen merkitys. Sen sijaan tukkisavottojen kannalta keskeinen sijainti ja aikaansa nähden hyvät liikenneyhteydet Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäkohdassa nostivat Rovaniemen merkittäväksi liikenteen ja kaupan keskukseksi ja myöhemmin myös hallintokeskukseksi.
Maantie Kemiin 1839 liitti Rovaniemen valtakunnan tieverkkoon. Seuraavina vuosikymmeninä rakennettin teitä Rovaniemeltä Lapin eri paikalliskeskuksiin. 1860-luvulla alkanut tukinuitto – tukkien uittaminen Kemi- ja Ounasjokea pitkin Kemiin – korosti Rovaniemen asemaa logistiikan solmukohtana. 1909 saatu rautatie sinetöi Rovaniemen aseman logistisena keskuksena. 1900-luvun alkupuolella höyrylaivaliikenne oli tärkeä yhdysside Rovaniemen sekä Kemi- ja Ounasjokien latvojen välillä. Rovaniemen lentokenttää alettiin rakentaa 1939 nykyiselle sijaintipaikalleen, ja ensimmäiset kaksi nurmipäällysteistä kiitotietä valmistuivat 1940.
Ennen 1860-lukua Rovaniemellä ei ollut kauppoja, vaan rovaniemeläiset tekivät hankintansa toisiltaan, kaupunkien (esim. Kemin) kauppiailta tai laukkuryssiksi kutsutuilta vienankarjalaisilta kulkukauppiailta. Ensimmäinen maakauppa sai toimilupansa 1860-luvun alkupuolella, ja metsätalouden tuoma vaurastuminen ja kirkonkylän edullinen sijainti läpikulkupaikkana nostivat paikkakunnan kauppojen määrään kolmeentoista vuoteen 1877 mennessä. Ensimmäinen apteekki tuli 1880-luvulla, ja 1898 kauppojen lukumäärä oli jo 27. Vuonna 1906 rovaniemeläiset perustivat itselleen osuuskaupan, ja Työväen Osuusliike Lapinmaa aloitti 1922. Aluksi kauppoja perustettiin vain kirkon läheisyyteen, mutta pian niitä alkoi tulla maaseudullekin, ja lisäksi tukkisavottojen yhteydessä toimi nk. savottakauppoja, joista paikkakuntalaisetkin saattoivat tehdä ostoksia.
Kauppapuotien ohessa merkittäväksi taloudelliseksi instituutioksi nousi Rovaniemen markkinat. Vuonna 1880 kirkonkylä sai markkinaoikeudet, ja ensimmäiset markkinat järjestettiin helmikuussa 1881. Pian ne alkoivat saavuttaa valtakunnallistakin mainetta, ja vuosisadan vaihteessa markkinat olivat jo tärkeä kaupallinen tapahtuma. Niitä pidettiin kolmesti vuodessa: viikon kestäneet päämarkkinat helmikuussa, juhannusmarkkinat ja syksyllä Mikkelinmarkkinat. Markkinat olivat suuri, monikulttuurinen ja värikäs tapahtuma jonne väkeä saapui ympäri Suomea ja aina naapurivaltioista saakka. Muun muassa venäläiset, norjalaiset, ruotsalaiset, juutalaiset, romanit ja tataarit myivät alueen metsänmyynnillä rikastuneille tai metsätöissä lisäelantoa hankkineille asukkaille kankaita, taloustarvikkeita, työkaluja ym., ja paikalliset myivät mm. Englannista tulleille välittäjille lähinnä turkiksia.
Talouden nousun vanavedessä myös hengenviljely edistyi. Ensimmäinen Rovaniemen kaupunginkirjasto saatiin 1860 ja ensimmäinen kirjakauppa 1895. Ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1870 Rantavitikalla; se oli Pohjois-Suomen ensimmäinen silloisten kaupunkien ulkopuolelle perustettu kansakoulu. Kansakouluikäisiä lapsia opetettiin myös kiertokouluissa. Ensimmäinen keskikoulu aloitti 1908. Ensimmäinen sanomalehti, lyhytikäinen Rovaniemen Sanomat painettiin Kemissä. Vuonna 1921 aloitettiin kolmesti viikossa ilmestynyt Rovaniemi-sanomalehti. Kun se tuli pian kytketyksi kokoomuspuolueeseen, paikkakunnan maalaisliittolaiset perustivat 1928 Lapin Kansan.
pienoiskuva|Rovaniemen kauppalaa 1930-luvulla.
Vuonna 1867 Rovaniemi sai oman kunnallisen hallintonsa erilleen seurakunnasta. Rovaniemen kirkonkylä perustettiin vuonna 1875. Rovaniemen kirkonkylästä muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1901, ja pitkän uurastuksen jälkeen se sai kauppalanoikeudet vuonna 1929; samassa yhteydessä kauppala eriytettiin Rovaniemen maalaiskunnasta, joka ympäröi kauppalaa joka puolelta. Kauppalasta tehtiin vuonna 1938 perustetun Lapin läänin hallintokeskus.
Jatkosota ja saksalaisvaruskunta pienoiskuva|Saksalaisia sekä yksi suomalainen upseeri saksalaisten ja suomalaisten yhteisenä esikuntanaan käyttämän Rovaniemen silloisen keskuskansakoulun edessä. Jatkosodassa Rovaniemi toimi saksalaisten varuskuntakaupunkina. Siviilirakennuksia otettin aluksi sotilaskäyttöön: esikunta oli kansakoulussa, upseerikerhona toimi vanha maalaistalo . Saksalaiset rakensivat tarpeisiinsa jatkosodan aikana 1941–1944 alueelle runsaasti rakennuksia (kasarmeja, varikkoja, varastoja, katoksia, seurantalon, upseerikerhon ja niin edelleen) sekä maanrakennuskohteita (urheilupaikkoja, teitä, taisteluasemia ym.), jotka nopeasti muuttivat Rovaniemen keskustan kaupunkikuvan pikkukaupunkimaiseksi.
Sotatoimien loppuessa Suomen ja Neuvostoliiton välillä 4. syyskuuta 1944, vaatimuksena oli saksalaisten karkottaminen 15. syyskuuta 1944 mennessä. Kauppalan ja maalaiskunnan asukkaat lähtivät saksalaisten avustamina evakkoon. Kauppalassa oli tuolloin 8 233 asukasta. Näistä 4 800 oli evakossa Ruotsissa, loput eteläisemmässä Suomessa.
Rovaniemen tuho 1944
pienoiskuva|Poltettu Rovaniemi.pienoiskuva|Rovaniemi 1944.