Pompeijin viimeiset päivät () oli vuonna 1908 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Edward Bulwer-Lyttonin samannimiseen romaaniin perustuvan lyhytelokuvan on ohjannut Luigi Maggi. Se aloitti italialaisten historiallisten elokuvien sarjan.

Juoni Eletään vuotta 79 Pompejissa. Ylipappi Arbaces tavoittelee kaunista Jonea, joka rakastaa nuorta aatelista Glaucusta. Glaucus ottaa palvelijakseen sokean Nydian, joka on salaa rakastunut isäntäänsä. Arbaces huumaa pahaa-aavistamattoman Nydian avulla Glaucuksen, tappaa Jonen veljen Apacidesin ja syyttää Glaucusta murhasta. Glaucus tuomitaan heitettäväksi leijonille, mutta Vesuviuksen purkautuessa Nydia auttaa häntä ja Jonea pakenemaan.

Näyttelijät

Tuotanto ja vastaanotto Ambrosio Filmin valmistama Pompeijin viimeiset päivät oli ensimmäinen italialainen suurtuotanto ja yhtiön ensimmäinen menestyselokuva. Se oli myös ensimmäinen elokuva, jonka mainoskampanjassa mainittiin ohjaajan ja näyttelijöiden nimet . Luigi Maggin ohjaustyö ei kuitenkaan ollut ensimmäinen Edward Bulwer-Lyttonin teoksen filmatisointi: brittiläinen Walter Booth oli tehnyt aihetta käsittelevän lyhytelokuvan The Last Days of Pompeii vuonna 1900.

Elokuvan uutuudenviehätys perustui sen taidokkaaseen lavastukseen, valaistukseen, ulkokuviin ja väkijoukkoihin. Lavasteina käytettiin ensimmäistä kertaa myös kiinteitä rakennelmia. Pompeijin viimeiset päivät oli suuri yleisö- ja arvostelumenestys eri puolilla maailmaa ja se aloitti pitkän historiallisten elokuvien sarjan, josta italialainen mykkäelokuva parhaiten tunnetaan. Ambrosio Film toteutti myös Edward Bulwer-Lyttonin teoksen seuraavan filmatisoinnin, Eleuterio Rodolfin Pompeijin viimeiset päivät ja häviön vuodelta 1913.

Pompeijin viimeisiä päiviä esitettiin Suomessa vuodenvaihteessa 1908–1909. Lehtimainosten mukaan kyseessä oli ”loisteliaasti suoritettu romanttinen, jännittävä ja sensatsionelli taiteellinen kuvaus”, ”suurin draama mitä tähän asti tunnetaan”. Uuden Auran toimittajan mielestä elokuvan ”dekoratsionit ovat onnistuneet ja esiintyminen hyvää”.

Restaurointi Elokuvasta on säilynyt Jean Desmetin kokoelmaan kuuluva hollanninkielinen värjätty nitraattifilmikopio, joka on restauroitu Alankomaiden elokuvamuseossa. Alkuperäisestä 366 metrin pituudesta on jäljellä 346 metriä. Restaurointi on nähtävissä Italian kansallisen elokuvamuseon Vimeo-sivustolla.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Italialaiset mykkäelokuvat Luokka:Italialaiset lyhytelokuvat Luokka:Vuoden 1908 italialaiset elokuvat Luokka:Luigi Maggin ohjaamat elokuvat