Onni Aapeli Mäkeläinen (1. marraskuuta 1889 Vesanto – 10. kesäkuuta 1969 Tervo) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1933–1945.
Elämä Nuoruus Vesannon Juurikkaniemessä syntyneen Onni Mäkeläisen vanhemmat olivat torppari Abel Mäkeläinen (1858-1945) ja Eva Närhi (s. 1859). Kansakoulun käytyään hän viljeli Karttulan Hautolahdessa sijainnutta kotitorppaansa Lampilaa. Mäkeläinen osallistui seudun vuokraviljelijöiden edustajana Tampereella pidettyihin valtakunnallisiin torpparikokouksiin ja vaikutti myöhemmin Pienviljelijäin Liitossa. Vuonna 1909 hän oli perustamassa Niinivedenpään työväenyhdistystä. Mäkeläinen toimi pitkään sen puheenjohtajana ja kuului myös Hautolahden työväenyhdistyksen perustajiin. Vuonna 1912 hän suoritti sosialidemokraattisen puolueopiston kurssin.
Sisällissota Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa kesällä 1917 Mäkeläinen valittiin Karttulan elintarvikelautakuntaan. Sisällissodan alettua hän ei liittynyt punaisiin, mutta päätyi silti helmikuun lopussa Kuopion vankileirille. Mäkeläisen väitettiin yllyttäneen työväestöä kapinaan jo yleislakon aikana sekä kehottaneen sodan sytyttyä katkaisemaan puhelinlinjoja. Hän arveli itse vangitsemisen johtuneen läsnäolostaan kokouksessa, jossa pohdittiin vastatoimia Vesannon porvarien perustamalle suojeluskunnalle. Mäkeläinen vapautettiin elokuussa 1918 valtiorikosoikeuden hylättyä syytteet toteennäyttämättöminä.
Politiikassa Vuonna 1919 Mäkeläinen oli ehdolla eduskuntavaaleissa ja vuotta myöhemmin hänet valittiin Karttulan kunnanvaltuustoon. Vuonna 1927 Mäkeläisestä tuli uuden Tervon kunnan ensimmäisen kunnanvaltuuston jäsen sosialidemokraattien ja kommunistien yhteislistalta. Savon Sanomaitten mukaan hän oli todellisuudessa myös kommunistien nokkamies, vaikka sosialidemokraatit kiistivät kaikki kytkökset. Kunnallislautakunnan puheenjohtajaksi valittu Mäkeläinen nousi niin merkittävään asemaan, että naapuripitäjien porvarit ryhtyivät kutsumaan tervolaisia hänen ”alamaisikseen”.
Muiden tehtäviensä ohessa Mäkeläinen toimi eri työväenlehtien avustajana. Vuonna 1930 hän oli perustamassa johtamaansa Tervon sosialidemokraattista työväenyhdistystä. Samana kesänä Mäkeläinen oli joutua äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen muiluttamaksi. Mäkeläisen kotipihaan saapuneet miehet yrittivät tunkeutua sisälle, mutta hän ajoi revohkan pakosalle pyssyn kanssa. Ennen lähtöään lapualaiset vaativat Mäkeläistä luopumaan kunnallisista luottamustehtävistään ja poistumaan paikkakunnalta. Parin viikon kuluttua hän jättikin eronpyynnön kaikista tehtävistään. Syksyn kunnallisvaaleissa keskusvaalilautakunta hylkäsi kaikki sosialidemokraattien ehdokaslistat, jolloin valtuustoon tuli pelkkiä porvareita. Mäkeläinen vaati vaalien uusimista vedoten valituksessaan siihen, etteivät ehdokastiedot olleet vaalilain mukaisia.
Lapuan liikkeen kieltämisen jälkeen Mäkeläinen valittiin kansanedustajaksi 1933. Samana syksynä hän palasi Tervon kunnanvaltuustoon. Poikamiehenä pitkään pysytelleestä Mäkeläisestä käytettiin eduskunnassa Heikki Kääriäisen keksimää lempinimeä ”Poika”. 125-kiloisen Mäkeläisen kerrottiin myös olleen eduskunnan rotevin mies, jolle jopa legendaarinen ”Vaasan Jaakkoo” jäi kakkoseksi. Mäkeläinen istui kansanedustajana yhtäjaksoisesti vuoteen 1945 saakka. Hän toimi myös presidentin valitsijamiehenä 1937, 1940 ja 1943. Politiikan ohella Mäkeläinen vaikutti edistysmielisessä osuustoimintaliikkeessä. Hän kuului muun muassa OTK:n hallintoneuvostoon sekä Osuusliike Savon johtoelimiin.
Perhe Onni Mäkeläisen puoliso oli Saimi Maria Niskanen (1912-2012), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1941. Heillä oli kaksi lasta.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:Karttulan kunnanvaltuutetut Luokka:Tervon kunnanvaltuutetut Luokka:Suomen sisällissodan punaiset Luokka:Pohjois-Savon vaalipiiri Luokka:Vuonna 1889 syntyneet Luokka:Vuonna 1969 kuolleet