pienoiskuva|upright|Lena Olin ja hänen aviomiehensä Lasse Hallström vuonna 2026. Lena Maria Jonna Olin (s. 22. maaliskuuta 1955 Tukholma) on kansainvälisen uran luonut ruotsalainen näyttelijä.
Varhainen elämä
Olinin molemmat vanhemmat olivat näyttelijöitä. Hänen isällään Stig Olinilla oli pääosa useissa Ingmar Bergmanin varhaiskauden elokuvissa.
Ura
Ennen näyttelijäuraansa Olin työskenteli mallina, ja hänet valittiin Miss Skandinaviaksi 1974. Hän opiskeli Tukholman teatterikorkeakoulussa 1976–1979, minkä jälkeen hänellä oli kiinnitys Dramateniin aina vuoteen 1991 asti. Yksi hänen ensimmäisistä elokuvarooleistaan oli Tage Danielssonin elokuvassa Picasson seikkailut (1978). Ingmar Bergman ohjasi Olinia muun muassa elokuvassa Fanny ja Alexander (1982) ja televisioelokuvassa Harjoitusten jälkeen (1984), jossa hänellä oli päärooli Erland Josephsonin vastanäyttelijänä.
Olinin kansainvälinen läpimurtorooli oli Sabina Philip Kaufmanin ohjaamassa, Milan Kunderan samannimiseen romaaniin perustuvassa elokuvassa Olemisen sietämätön keveys (1988), jossa hänen vastanäyttelijöinään olivat Daniel Day-Lewis ja Juliette Binoche. Paul Mazurskyn Singer-kuvausta Vihassa ja rakkaudessa (1989) hän sai parhaan naissivuosan Oscar-ehdokkuuden. Olin on näytellyt myös muun muassa Mike Figgisin Mr. Jonesissa (1993) Richard Geren kanssa, Roman Polańskin Yhdeksännessä portissa (1999), puolisonsa Lasse Hallströmin ohjaustyössä Pieni suklaapuoti (2000), joka perustuu Joanne Harrisin menestysromaaniin, sekä televisiosarjassa Alias.
Yksityiselämä
Lena Olin on ollut naimisissa ohjaaja Lasse Hallströmin kanssa vuodesta 1994. He asuvat New Yorkissa. Olinilla ja Hallströmillä on yksi tytär, ja Olinilla on poika aiemmasta suhteesta näyttelijä Örjan Rambergin kanssa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Lena Olin Nationalencyklopedinissa Lena Olin. Ingmar Bergman Face to Face
Luokka:Ruotsalaiset näyttelijät Luokka:Vuonna 1955 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt