Eleginen distikon (myös eleginen distikhon, elegiamitta, , ”kaksisäkeinen”) on antiikin kreikkalaisesta metriikasta peräisin oleva runomitta, jota käytettiin alun perin elegia- eli hautarunoudessa. Se koostuu distikonista eli säeparista, joista ensimmäinen säe on daktyylisessä heksametrissä ja toinen säe daktyylisessä pentametrissä.
Elegiamittaa käytettiin elegian lisäksi myös muussa epigrammirunoudessa. Myöhemmin sitä käyttivät rakkausrunoudessa muun muassa Kallimakhos ja latinankielisen runouden puolella muun muassa Ovidius, Propertius ja Tibullus.
Kaava
Runomitan säeparin peruskaava on ( = lyhyt tavu, = pitkä tavu, = anceps eli lyhyt tai pitkä tavu):
Säkeissä daktyylit voivat muuttua spondeiksi daktyylisen heksametrin ja pentametrin sääntöjen mukaisesti. Jälkimmäisessä säkeessä eli pentametrin keskellä on diereesi eli sanaväli ja tauko, joka jakaa sen kahteen puoliskoon.
Esimerkkejä
Simonideen nimiin laitettu epigrammi, joka oli kirjoitettu Thermopylain taistelussa vuonna 480 eaa. kaatuneiden spartalaisten muistoksi, on esimerkki lyhyestä hautaelegiasta:Suomennos Päivö Oksala. Teoksessa
Herodotos: Historiateos 7.228.2.
ō ksein’, | angel|lein Lake|daimoni|ois hoti | tēde keimetha | tois kei|nōn || rhēmasi | peithome|noi.
Vieras, | Spartaan | vie tämä | viesti: me | uinua | saamme tässä ja | noudat|taa || käskyä | maan laki|en.
Katkelma Tyrtaioksen elegiasta 6–7, joka tunnetaan Ateenalaisten laulun nimellä tehtynä sovituksena:Suomennos Päivö ja Teivas Oksala. Teoksessa
[...]
<ref>Tyrtaios: Elegia 6–7, säkeet 1–2, 29–32. Teoksessa Edmonds, J. M. (toim.): Elegy and Iambus, Volume I 1.2..</ref>tethname|nai gar | kalon e|ni proma|khoisi pe|sontaandr᾽ aga|thon peri | hē || patridi | marname|non. [...]andrasi | men thē|ētos i|dein, era|tos de gy|naiksin,zōos e|ōn, kalos | d᾽ || en proma|khoisi pe|sōn.alla tis | eu dia|bas mene|tō posin | amfote|roisinstēri|khtheis epi | gēs, || kheilos o|dūsi da|kōn.Sankari|mielin | kaunis on | kuolla | joukkosi | eessä, taistoon | turvana | maan || kaatua | kansasi | vuoks. [...] Urho on | kaunis | katsoa | naisten ja | miehien | uljas, kaunis kun | kuoloon | käy || sankari|kunnian | saa. Nyt lujin | polvin | taas joka | mies jalat | painaen | maahan seisköön | paikal|laan, || hammasta | purtava | on!
Ovidiuksen Rakastamisen taidon alku (suomennos proosamuodossa):Siquis in | hoc ar|tem popu|lo non | novit a|mandi,Hoc legat | et lec|to || carmine | doctus a|met.Arte ci|tae velo|que ra|tes re|moque mo|ventur,Arte le|ves cur|rus: || arte re|gendus a|mor.''Ovidius: Rakastamisen taito 1.1–4.
Jos teidän joukossanne, roomalaiset, on joku joka ei hallitse rakastamisen taitoa, lukekoon hän runoni, jotta lukemastaan viisastuneena oppisi rakastamaan. Taidolla purjehditaan ja soudetaan nopeita pursia, taidolla liikutellaan keveitä rattaita – taidolla on siis rakkauttakin ohjattava.Suomennos Seppo Heikinheimo. Teoksessa
Lähteet
Luokka:Kreikkalainen metriikka Luokka:Runomitat