Fidžin tasavalta (vuoteen 2011 Fidžisaarten tasavalta) eli Fidži (; , , fidžinhindiksi फ़िजी) on saaristovaltio eteläisellä Tyynellämerellä, Uudesta-Seelannista pohjoiseen. Valtioon kuuluu noin 330 saarta tai luotoa, joista noin kaksi kolmasosaa on asuttamattomia. Suurimmat saaret ovat Viti Levu ja Vanua Levu, joissa elää noin 87 prosenttia maan yli 837 000 asukkaasta. Pääkaupunki Suva sijaitsee Viti Levulla. Fidžin maapinta-ala on hieman yli 18 000 km². Vuonna 1970 tapahtuneen itsenäistymisensä jälkeen valtio on ollut poliittisesti epävakaa. Vuodesta 1987 lähtien maa on käynyt läpi neljä vallankaappausta, joista viimeisimmän vuoden 2006 lopulla. Fidži erotettiin 1. syyskuuta 2009 Kansainyhteisöstä, mutta se sai jäsenyyden takaisin syyskuun 2014 vaalien jälkeen. Maassa elää alkuperäisten fidžiläisten lisäksi merkittävä vähemmistö Intiasta tuotujen siirtolaisten jälkeläisiä, fidžinintialaisia.
Maan tärkeimmät tulonlähteet ovat sokeri ja turismi.
Maan tunnukset Fidžin lipussa on siirtomaahistoriasta kertova Britannian lippu sekä brittiaikaisesta vaakunasta periytyvä vaakunakilpi. Fidžin vaakunassa on Englannin punainen Pyhän Yrjön risti, kookospähkinää tassuissaan kannatteleva leijona ja rauhankyyhky sekä siirtomaaisännille tärkeitä luonnonvaroja edustavat sokeriruoko, kookospalmu ja banaaniterttu.
Fidžin pääministeri Frank Bainimarama ilmoitti helmikuussa 2015, että maa tulee poistamaan lipustaan brittiläisen siirtomaavallan symbolit. Uudesta lipusta järjestettäisiin suunnittelukilpailu, ja lippu oli tarkoitus ottaa käyttöön maan itsenäisyyden 45-vuotisjuhlissa lokakuussa 2015. Oppositio vastusti kuitenkin ehdotusta kustannusten takia, minkä takia lipun uudistus juuttui telineisiinsä. Bainimarama ilmoittikin elokuussa 2016, että hallitus ei enää aja lipun uudistamista ja keskittää varoja ennemmin sykloni Winstonin aiheuttamien tuhojen korjaamiseen.
Maantiede Saaret pienoiskuva|vasen|Fidžin kartta Fidži on noin 850 saaresta koostuva saarivaltio läntisellä Tyynellä valtamerellä, noin 1 770 kilometriä Uudesta-Seelannista pohjoiseen. Valtioon kuuluva Taveunin saari sijaitsee 180 asteen meridiaanin rajalla, mutta koko valtio on määrätty samalle aikavyöhykkeelle, eli kaikkialla valtiossa on sama päivämäärä sijainnista riippumatta. Saarista noin sata on asutettuja ja valtaosa eli 520 on pieniä luotoja. Pääsaaristosta hieman erillään sijaitsee valtioon vuonna 1881 liitetty Rotuman saari, jolla on hallinnollinen erityisasema.Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 191
Fidžiin kuuluu vajaan 1,3 miljoonan neliökilometrin laajuinen yksinomainen talousvyöhyke, joka on noin 70 kertaa suurempi kuin valtion maa-ala, joka puolestaan on 18 272 neliökilometriä. Suurimmat saaret ovat Viti Levu (10 388 km²) ja Vanua Levu (5 535 km²).Ryan, s. 299. Pääkaupunki Suva sijaitsee Viti Levun saarella. Muita saaria ja saariryhmiä ovat muun muassa Rotuma, Taveuni, Kadavu, Mamanucasaaret, Yasawasaaret, Lomaivitisaaret sekä syrjäiset Lau-saaret.
Fidžin pääsaaristo muodostaa hevosenkengän muotoisen kaaren matalan Koronmeren ympärillä. Saaret ovat syntyneet aikanaan Indo-Australian laatan ja Tyynenmeren laatan törmäyksessä syntyneen vulkaanisen toiminnan seurauksena. Suurimmat saaret ovatkin vulkaanista perää, ja ne ovat myös vuoristoisia. Viti Levun jakaa kahteen pohjois-etelä-suuntainen vuorijono, jonka korkein kohta on 1 324 metrin korkuinen Tomanivi. Saaren tärkeimmät joet virtaavat keskivuoristossa, jossa on myös syviä laaksoja. Saarivaltiossa sijaitsee 28 yli 910 metrin korkuista huippua. Fidžin suurimmat joet ovat Viti Levulla sijaitsevat Rewa, Navua, Sigatoka ja Ba sekä Vanua Levulla sijaitseva Dreketi, joiden suille on muodostunut deltoja. Rewa on elinkeinon kannalta tärkein joki ja se on pituudeltaan 150 kilometriä, josta 113 kilometriä on purjehduskelpoista.
Saaria ympäröi koralliriuttoja, ja monia kareja, jotka tekevät Koronmerestä purjehdukselle vaarallisen merialueen. Vanua Levun pohjoispuolella on yksi maailman suurimmista valliriutoista, Cakaulevun riutta.
Ilmasto Maan ilmasto on trooppinen meri-ilmasto, joten ilma on lämmin ja niin päivittäiset kuin vuotuiset lämpötilaerot erittäin pieniä. Vuoden päiväkeskilämpötilat vaihtelevat välillä 20–29 °C, ja öisin lämpötila on noin 18–20 °C. Alin koskaan mitattu lämpötila on 12 °C ja korkein 36 °C. Pääkaupungissa Suvassa mitattu vuosittainen sadanta on vajaa 305 senttimetriä. Suojanpuolella vuotuinen sademäärä on selvästi pienempi, noin 178 cm, ja lämpötila noin asteen korkeampi kuin tuulenpuolella. Vuorilla voi sataa jopa kuusi metriä vettä vuoden aikana. Sateet jakaantuvat eri kuukausille hyvin tasaisesti siten, että joka kuukausi on noin 16 sateista päivää, heinäkuussa tosin vain 11.
Vuosittainen syklonikausi ajoittuu marraskuun ja huhtikuun väliselle ajalle, jolloin on myös kaikkein lämpimintä. Eniten sykloneja esiintyy tammi-helmikuussa. Keskimäärin yhdessä vuosikymmenessä Fidžillä on 10–12 syklonia. Kauden myrskyt voivat olla niin voimakkaita, että ne aiheuttavat tuhoja viljelyksille ja muulle omaisuudelle. Myös kuolonuhrit ovat mahdollisia. Näin pahoja sykloneja on kymmenen vuoden aikana kaksi tai kolme. Parhaiten sykloneilta suojassa ovat maan etelä- ja itäosat. Idästä puhaltavat pasaatituulet tuulevat kaikkina vuodenaikoina ja ovat voimakkuudeltaan korkeintaan keskitasoa.
Luonto pienoiskuva|Fidžillä elää runsaasti värikkäitä lintulajeja. Kuvassa on palettihedelmäkyyhky. Fidžin maapinta-alasta 45 prosenttia on metsän peitossa, josta kolmasosaa eli 2 530 neliökilometriä hyödynnetään kaupallisesti. Metsäisimmät alueet keskittyvät vuoristojen tuulenpuolisille alueille, kun suojapuolella kasvaa ruohomaata. Rannikolla kasvaa runsaasti mangrovepuita ja kookospalmuja. Maapinta-alasta 87,9 % on alkuperäisväestön omistuksessa ja 3,9 % valtiolla.
Fidžiltä on tunnistettu Flora Vitiensis Nova -toksen mukaan 2 295 putkilokasvilajia. Lajeista noin 1 600 on alkuperäisiä. Siemenkasveista ja saniaisista noin neljännes on kotoperäisiä. Tagimaucia-nimellä kutsuttua puna- ja valkokukkaista köynnöskasvia Medinilla waterhousei tavataan ainoastaan Fidžillä ja sielläkin vain Taveunin saarella samannimisen järven ympäristössä sekä Vanua Levin eteläkärjessä Mt. Seatura -vuoren ylärinteessä. Se on myös valtion kansalliskasvi. Saarella kasvaa 31 kookospalmulajia, useita saniaiskasveja ja vankkoja kauripuumetsiä (dakua), joiden puita käytetään paljon huonekaluteollisuudessa Casuarina-suvun lujien puiden ohella. Nonia käytetään paljon lääkekasvina.Fiji, s. 54
Saarien alkuperäinen lajisto on erittäin runsas. Eläimistöön kuuluu sammakoita, liskoja, kilpikonnia, käärmeitä, lepakoita ja lintuja. Muutamia endeemisiä lajeja lukuun ottamatta luonto on hyvin samankaltainen kuin Indonesiassa ja Malesiassa, josta saaren kasvillisuus ja eläimet ovat alun alkaen peräisin. Uusia lajeja on tuotu saarelle, paitsi eurooppalaisten tutkimusmatkailijoiden mukana, myös 3 500 vuotta sitten, kun ensimmäiset ihmiset asuttivat saaren ja toivat mukanaan muun muassa sikoja ja koiria. Uusien lajien vuoksi jotkin harvinaiset lajit kuolivat sukupuuttoon. Fidžin nisäkäslajeista vain kuusi lepakkoa on alkuperäisiä, muut ovat myöhemmin tuotuja. Saaren lepakkoja ovat esimerkiksi 10 cm:n pituinen pitkähäntähedelmälepakko ja tätä kaksinkertaisesti suurempi endeeminen laji Mirimiri acrodonta. Saarelle on tuotu muun muassa intianpikkumangusti vuonna 1883 metsästämään sokeripeltosatoja tuhoavia rottia, mutta se siirtyi syömään lintujen ja matelijoiden munia. Eurooppalaiset toivat mukanaan myös vuohen ja tahtomattaan kotihiiren sekä iso- ja mustarotan.Lonely Planet, s.62
Fidžillä pesii 87 lintulajia, joista 57 on maalintuja. Lajeista 27 on kotoperäisiäRyan, s. 302., muun muassa rotumanpunamesikko ja fidžinviistäjä. Lentokyvystä huolimatta jotkin linnut ovat rajoittuneet vain yhdelle tai kahdelle saarelle. Jotkin ulkomailta tuodut vierasperäiset lintulajit ovat vallaneet alkuperäislajien ekologisia lokeroita ja ajaneet niitä ahtaammalle. Tällainen on esimerkiksi pihamaina. Lintubongaus on Fidžillä hyvin suosittu vapaa-ajan harrastus.
pienoiskuva|vasen|Brachylophus vitiensis -lisko, joka elää ainoastaan Fidžillä. Se on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Fidžillä eläviä liskoja ovat Rotuman saarella elävä Lepidodactylus gardineri sekä uhanalaiset Brachylophus vitiensis ja fidžinleguaani. Yhteensä saarilta on löydetty 27 matelijalajia, joista valtaosa on liskoja, mutta Fidžillä asuu myös muutamia maa- ja merikäärmelajeja, kuten Viti Levun saarella elävä Ogmodon vitianus. Kahdesta maalla elävästä käärmelajista toinen ei ole lainkaan myrkyllinen ja toinen on vahvasta myrkystään huolimatta melko vaaraton, koska se ei pysty heikon leukansa vuoksi avaamaan suutaan tarpeeksi auki purrakseen ihmistä.Fiji, s. 53 Fidžillä tavattaviin matelijoihin kuuluu myös viisi merikilpikonnalajia, merinahkakilpikonna, etelänbastardikilpikonna, liemikilpikonna, valekarettikilpikonna ja karettikilpikonna. Niitä saalistetaan lihan vuoksi, ja niiden munat ovat suosittua ravintoa. Alle 46-senttimetristen kilpikonnien metsästys on kielletty, mutta koska ne tulevat sukukypsiksi vasta suurempina, kielto ei toimi tehokkaasti. Vuonna 1936 tuodusta agakonnasta on tullut suuri riesa saaren kotoperäisille sammakkolajeille, joita näkee nykyään vasta syvällä metsässä ja sielläkin harvoin.
Luonnon suurimmat uhat ovat metsähakkuut ja saasteet. Maaperän eroosiota edistää maanviljelykseen valittujen alueiden huono sijainti sekä maataloudessa käytetyt huonot menetelmät. Sateilla on myös oma osansa eroosiossa. Nykyinen ilmastonmuutos on vakava uhka kaikille Tyynenmeren pienille saarivaltioille, niin myös Fidžille, merenpinnan nousun vuoksi.
Historia Aika ennen eurooppalaisten saapumista Ensimmäiset merkit Fidžin asutuksesta ovat peräisin 1220-luvulta eaa. tai aiemmin, jolloin vanuatulaiset Lapita-kulttuurin edustajat saapuivat saarille tuoden mukanaan muun muassa sian ja ruokakasveja. Heihin viittaavia keramiikkalöytöjä ei kuitenkaan ole tehty heidän maahantuloaan myöhäisemmältä ajalta.Fiji, s. 27 Ajan saatossa he siirtyivät Tongaan ja Samoalle, missä kehittyi ensimmäinen varsinainen polynesialaisen kulttuurin. Fidžistä on löydetty kahdenlaista keramiikkaa, mutta on epävarmaa, kertooko keramiikka useammasta muuttoaallosta vai ainoastaan pienen tulokasjoukon keskuudessa tapahtuneesta kulttuurimuutoksesta.
Lapitalaiset kutsuivat saarta Vitiksi, josta valtion englanninkielinen nimi on tarinan mukaan alkunsa, kun kapteeni James Cook tulkitsi saarelaisten ääntämisen väärin Fijiksi. Lapitalaisten jälkeen saaria asuttivat melanesialaiset, jotka hankkivat elantonsa kalastamalla ja elivät ilmeisesti sopuisasti. Asukasluku lähti voimakkaaseen kasvuun noin 500-luvulla eaa., kun lisää melanesialaisia muutti saarille. Samaan aikaan fidžiläiset alkoivat harjoittaa kaskeamiseen perustuvaa maanviljelyä. Suurempien jokien suille muodostuneilla suistoalueilla Viti Levun kaakkoisosassa maa oli jo valmiiksi ravinteikasta, ja jokien suille oli keskittynyt paljon asutusta. Asukasluvun kasvu lisäsi heimojen välisiä konflikteja ja sotia. Kannibalismi yleistyi sotien myötä, ja kylien ympärille rakennettiin suojamuureja. Noin vuoden 1000 aikoihin samoalaiset ja tongalaiset alkoivat hyökkäillä fidžiläisiä vastaan. Hyökkäilyt jatkuivat aina eurooppalaisten saapumiseen saakka.
Perinteisessä fidžiläisessä heimossa johtaja valittiin sen perusteella, millaiset olivat hänen sukulaissuhteensa ja mitä hän oli saavuttanut elämässään. Eri heimot (mataqali) solmivat keskenään liittoja, ja kylät saattoivat jopa yhdistyä ja edelleen erota uudestaan eripuran vuoksi.
Eurooppalaisten saapuminen thumb|left|upright|Fidžin kuninkaana itseään pitänyt Seru Epenisa Cakobau, jonka kääntyminen kristinuskoon oli ratkaiseva askel kristinuskon yleistymiseen saarilla.