Susan Solomon (s. 19. tammikuuta 1956 Chicago, Illinois, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen ilmakehäkemisti ja klimatologi, joka todisti 1980-luvulla CFC-yhdisteiden vaikutuksen otsonikatoon.
Nuoruus ja opiskelu Susan Solomon syntyi Chicagossa vuonna 1956. Hän kiinnostui tieteestä jo lapsena katseltuaan television tiedeohjelmia, kuten Meren salaisuuksia. High school -aikana Solomon sijoittui kolmanneksi kansallisessa tiedekilpailussa. Hänen projektinsa mittasi hapen määrää kaasuseoksissa.
Solomon opiskeli Illinois Institute of Technologyssä kemiaa ja suoritti 1977 alemman korkeakoulututkinnon. Hän jatkoi opintojaan Kalifornian Berkeleyn yliopistossa, mistä hän valmistui tohtoriksi vuonna 1981.
Ura Valmistuttuaan Solomon pääsi tutkijaksi Yhdysvaltain valtameri- ja ilmakehävirasto NOAA:n aeronomialaboratorioon Boulderiin. Hänen tutkimuksensa suuntautui alkuun yläilmakehän otsonin tietokonemallintamiseen.
Vuonna 1985 ilmestyivät ensimmäiset raportit Etelämantereen päällä olevan otsonikerroksen nopeasta ohenemisesta. Otsonikadon syytä ei tiedetty, ja monet tieteilijät halusivat lähettää Antartikselle laitteita mittaamaan ilmakehän otsoni- ja typpidioksidipitoisuuksia. Solomon ilmottautui vapaaehtoiseksi, ja hän johti tutkimusmatkaa, joka oli Etelämantereella syksyllä 1986. Solomon uskoi, että CFC-yhdisteet olivat syynä otsonikatoon. Toisen tutkimusmatkansa Solomon teki vuonna 1987, jolloin hän keräsi ryhmineen tarpeeksi todistusaineistoa vahvistamaan, että CFC-yhdisteiden hajoaminen ilmakehässä aiheutti otsonikatoa.
Solomonin tutkimustyö suuntasi Etelämantereelta Arktikselle. Hänen tutkimuksensa pohjoisnavan otsonikerroksen aukosta, joka oli pienempi kuin Etelämantereella, on auttanut todistamaan, että tulivuoret voivat voimistaa CFC-yhdisteiden otsonikerrosta tuhoavaa vaikutusta.
Solomon jätti vuonna 2011 NOAA:n työskenneltyään siellä 30 vuoden ajan. Hän siirtyi Massachusetts Institute of Technologyn ilmakehäkemian ja klimatologian professoriksi.
Tunnustukset Solomon on saanut useita tunnustuksia. Hänelle on annettu muun muassa vuonna 1999 National Medal of Science, vuonna 2004 Blue Planet Prize ja vuonna 2018 Crafoord-palkinto. Hän oli 36-vuotiaana nuorin nainen, joka on valittu National Academy of Sciencesiin, kun hänet hyväksyttiin sinne vuonna 1992.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Yhdysvaltalaiset kemistit Luokka:Ranskan tiedeakatemian jäsenet Luokka:Vuonna 1956 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt