Joensuun Kiekko-Poikien historia käsittelee joensuulaisen miesten jääkiekkoseura Joensuun Kiekko-Poikien vaiheita 1950-luvulta nykypäivään saakka. Artikkelissa kerrotaan tiivistetysti joensuulaisen edustusjääkiekkoilun vuosista ja sen tärkeimmistä pelikausista.
Jääkiekon alku Joensuussa ja Joensuun Kiekko-Poikien perustaminen (vuodet 1953-1960) 1940-1950-luvuilla jääpallo oli vielä ykköspalloilulaji Joensuussa. Jääkiekko alkoi kuitenkin vähitellen kerätä suosiota. Ensimmäinen joensuulainen jääkiekon erikoisseura, Kiekko-Karhut perustettiin marraskuussa 1953. Kiekko-Karhujen perustamisvuotta 1953 pidetään joensuulaisen jääkiekon alkuvuotena.
Pian myös jääpalloseurat Joensuun Pallo-Toverit (JoPT) sekä Joensuun Maila-Pojat (JMP) ottivat jääkiekon ohjelmistoonsa. Jääpallotaustansa ansiosta JoPT ja Maila-Pojat olivat paremmin luistelevia joukkueita ja Kiekko-Karhut yleensä jäi alakynteen kaupungin kahdelle muulle joukkueelle. Otteluita pelattiin Rantakadun ja Pielisjoen välissä Pötkällä, jonne valmistui syksyllä 1954 jääkiekkomitat täyttänyt ja valaistu jääkiekkokaukalo.
Kauden 1958-59 päätteeksi JoPT:sta tuli ensimmäinen joensuulainen joukkue, joka nousi maakuntasarjasta toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Suomen sarjaan. Tässä vaiheessa sarjaan lähteneen joukkueen nimi muuttui Peli-Tovereiksi (PeTo). Peli-Tovereiden ohella myös Joensuun Maila-Poikien onnistui päästä Suomen sarjaan vuotta myöhemmin, kaudeksi 1960-61. JMP:n johto päätti kuitenkin pysyä ensisijaisesti jääpalloseurana eikä seuran jääkiekkoilijoille ollut enää tiedossa emoseuran tukea. Syntyneessä tilanteessa Joensuun Maila-Poikien ja Kiekko-Karhujen jääkiekkoilijat yhdistivät voimansa ja perustivat syyskuussa 1960 Suomen sarjaan osallistumaan uuden seuran, Joensuun Kiekko-Pojat. Uutta seuraa, viralliselta lyhenteeltään JoKP, kutsuttiin pian jääkiekon seuraajien joukossa myös lempinimellä "Jokipojat". Syksyllä 1962 Joensuun Kiekko-Pojat esitteli näihin päiviin asti tutun jääkiekkokiekkomailoin kehystetyn vaakunamallisen tunnuksensa.
Kiekko-Pojat Suomen sarjassa ja visiitti Mestaruussarjaan (vuodet 1960-1972)
Itälohkoa ulkokaukalossa Läpi 1960-luvun JoKP:n sarjatasona oli Suomen sarja, joka siihen aikaan oli jääkiekkoliiton toiseksi ylin sarjataso.Ks. esim. Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1961-62. Suomen Jääkiekkoliitto, 1961. s. 7 Syksystä 1961 lähtien sarjaotteluita pelattiin uudessa kaukalossa Mehtimäellä, jossa suosittuja tapahtumia olivat etenkin paikallisottelut Kiekko-Poikien ja Peli-Tovereiden välillä.
Toisella Suomen sarjan kaudellaan (1961–62) JoKP pääsi itälohkon voiton ansiosta pelaamaan Mestaruussarjan karsintasarjaan Tampereen Pallo-Veikkojen ja helsinkiläisen Töölön Vesan kanssa. Vastus oli kuitenkin kovaa luokkaa ja Kiekko-Poikien oli tyytyminen entiseen sarjatasoonsa.
Sarjakaudella 1962-63 JoKP oli kuuden joukkueen Suomen sarjan itälohkossa viides ja joukkue säilytti sarjapaikkansa vain niukasti. Seuraavan kauden 1963-64 päätteeksi JoKP pääsi uudestaan mukaan Mestaruussarjan karsintaan voitettuaan itälohkon. Vastustajat olivat edelleenkin liian kovia, JoKP jäi Helsingin HIFK:n, Porin RU38:n ja Kokkolan Hermeksen seurassa karsintasarjan neljännelle tilalle.
Kaudesta 1966–67 kehkeytyi joensuulaisyleisön kannalta erityisen mielenkiintoinen, kun Kiekko-Poikien kanssa samassa lohkossa oli peräti neljä helsinkiläisjoukkuetta. Töölön Vesa, HJK ja Karhu-Kissat saivat poistua Mehtimäeltä tappion kera, mutta HIFK otti JoKP:sta 2–1-voiton joulukuussa 1966 paukkupakkasessa (–24 °C) ja 3 300 katsojan edessä pelatussa ottelussa. Kauden lopulla JoKP:n sijoitus itälohkossa oli neljäs.
Syksyllä 1967 Joensuun olosuhteet jääkiekkoilulle paranivat selvästi, kun Mehtimäelle saatiin uusi tekojäärata. Tekojää mahdollisti jääharjoittelun aloittamisen paria kuukautta aikaisemmin kuin luonnonjäillä. Aikaisemmin JoKP:n pelaajat olivat joutuneet syksyisin käymään jopa Varkaudessa asti harjoittelemassa tekojäällä.
Vuosikymmenen lopulla, kaudella 1968–1969, Kiekko-Pojille avautui muutaman vuoden tauon jälkeen mahdollisuus sarjanousuun, kun joukkue saavutti tappiottomalla pelillä itälohkossa lohkovoiton ja pääsi Mestaruussarjan karsintasarjaan. Kuuden joukkueen karsintasarjassa JoKP ei saanut viidessä karsintaottelussa kokoon kuin yhden voiton.
Voimien yhdistäminen ja nousu Mestaruussarjaan 1960- ja 70-lukujen vaihteessa Joensuu tunnettiin kaupunkina, josta oli lähtenyt SM-sarjan joukkueisiin paljon huippujääkiekkoilijoita, kuten esimerkiksi Monosen veljekset Erkki ja Lauri, Hannu Kapanen, Tapio Kauppinen, Jorma Muikku ja Seppo Repo.Lähteneistä huolimatta Joensuussa oli edelleen runsaasti valinnanvaraa riittävän hyvistä nuorista pelaajista, joista alettiin muodostaa SM-sarjaan pyrkivää joukkuetta. Tämä oli tullut mahdolliseksi, kun Joensuun jääkiekkoseurat olivat yhdistäneet voimiaan ja keskittäneet parhaat pelaajat Kiekko-Poikiin. PeTo:sta JoKP sai noin 10 uutta pelaajaa, joiden joukossa oli mm. myöhemmin maajoukkuevalmentajana tunnettu Pentti Matikainen. Vahvistunut Kiekko-Pojat eteni kaudella 1970-71 Suomen sarjan itälohkosta Mestaruussarjan karsintapeleihin. Kuuden joukkueen karsintasarjassa JoKP onnistui voittamaan 4 ottelua, mikä riitti lunastamaan paikan Mestaruussarjaan seuraavaksi kaudeksi. Puuttuvat pisteet JoKP otti viimeisessä kotiottelussaan, jossa joukkue voitti nousunsa jo varmistaneen Karhu-Kissat maalein 9-0.
Torstaina 14.10.1971 Joensuun Mehtimäen ulkokaukalossa tehtiin joensuulaista jääkiekkohistoriaa, kun Joensuun Kiekko-Pojat pelasi kautta aikain ensimmäisen pääsarjaottelunsa kotikentällään. Ottelu hallitsevaa mestaria Ässiä vastaan päättyi 3149 katsojan läsnä ollessa tasalukemiin 3-3 Pentti Matikaisen viimeisteltyä JoKP:n tasoituksen kolmannen erän lopulla.Kilpailupöytäkirja JoKP - Ässät 14.10.1971. Suomen Jääkiekkoliitto r.y. Mestaruussarjassa kokematon Kiekko-Poikien joukkue koki rutinoituneimpien vastustajien kovan tason. JoKP:n saldo SM-sarjan peleissään oli 3 voittoa, 3 tasapeliä ja 26 tappiota. Edessä oli paluu takaisin Suomen sarjaan. Joukkueen paras pistemies Mestaruussarjakaudella oli 17-vuotias Jari Kapanen, joka teki pelaamissaan 30 ottelussa tehot 14+6=20.
Tavoitteena 1. divisioona (vuodet 1972-1980) SM-sarjassa vietetyn kauden jälkeen Joensuun Kiekko-Pojat palasi pelaamaan seuralle ennestään tuttuun Suomen sarjaan. Kaudeksi 1974–1975 Mestaruus- ja Suomen sarjan väliin perustettiin uusi sarja, 8 joukkueen 1. divisioona. Sarjaan pääsi parhaimmisto Suomen sarjan kolmesta eri lohkosta. Suomen sarjaa ei enää nimenä ollut olemassa, vaan 1. divisioonan alapuolella kolmannen sarjatason nimenä oli 2. divisioona, jonka itälohkossa JoKP pelasi kauden 1974–75.
Syksyllä 1975 JoKP pääsi 1. divisioonaan, kun sarjaan oli yllättäen vapautunut yksi paikka, jonka joensuulaiset saivat itselleen karsintaottelujen kautta. Taival 1. divisioonassa jäi kuitenkin sillä erää vain yhden kauden mittaiseksi.
Seuraavat 4 kautta Joensuun Kiekko-Pojat pelasi 2. divisioonan itälohkossa. Kesällä 1978 Joensuun Kiekko-Pojat teki päätöksen luopua kustannussyistä A-nuorten SM-sarjapaikasta, jossa JoKP:n nuoret olivat pelanneet edellisen kauden. Luopumisen seurauksena A-nuoret ja edustusjoukkue yhdistivät voimansa ja tavoitteeksi asetettiin nousu 1. divisioonaan. Keväällä 1980 Juha Eskelisen ja Juhani Långströmin valmentama joensuulaisjoukkue onnistui tavoitellussa sarjanousussa, kun karsintasarjassa Kiekko-Pojat jätti taakseen kilpakumppaninsa Kiekko-67:n (Turku), Valtit (Varkaus) ja Mikkelin Jukurit. 1. divisioonaan nousseen joukkueen rungon muodostivat pitkälti samat pelaajat, jotka olivat pelanneet kaksi kautta aikaisemmin A-nuorten mestaruussarjassa.
Menestystä 1. divisioonassa ja pyrkimystä SM-liigan seuraksi (vuodet 1980-1994)
Yleisö löytää Kiekko-Pojat 1980-luvun 1. divisioonassa 1980-luvun myötä Joensuun Kiekko-Pojat vakiinnutti paikkansa 1. divisioonan joukkueena. Kaupungissa koettiin jääkiekkoinnostusta, kun syksyllä 1982 valmistunut jäähalli ja menestys kaukalossa herättivät yleisössä suuren kiinnostuksen Kai Rosvallin valmentamaa Kiekko-Poikia kohtaan.
Kauden 1982-83 runkosarjassa toiseksi sijoittuneella Kiekko-Pojilla oli 1. divisioonan paras yleisökeskiarvo, keskimäärin 2959 katsojaa kotiottelua kohden. Jon Fontas, Hannu Kapanen ja Pekka Räsänen olivat joukkueen johtavia hyökkääjiä sijoittuen pistepörssin sijoilla 2, 3 ja 4 edellään FoPS:n tehopelaaja Jouni Rinne. Kauden päätteeksi JoKP pääsi pelaamaan SM-liigan karsintoja Oulun Kärppiä vastaan. Kärpät oli kuitenkin karsintasarjassa parempi otteluvoitoin 3–2 ja säilytti täten pääsarjapaikkansa. Haave SM-liigaan pääsystä jäi kuitenkin elämään Kiekko-Poikien seurajohdon mieliin.ks. esim: Matti Paukku: Etsikkoaika. JoKP:n kausijulkaisu 1983-84 s.5 ; Suosikki Susirajalta Antero Raevuori s. 2-4 YV-lehti 11/1983
Kaudelle 1983-84 JoKP:tä pidettiin yhtenä ykkösdivisioonan suosikeista JyP HT:n ja Lukon ohella, ja Kiekko-Pojat lähtikin kauteen tavoitteenaan liigakarsinnat. JoKP sijoittui runkosarjassa kolmanneksi, mutta liigakarsinnat jäivät kuitenkin saavuttamatta, kun joukkue putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Kouvolan KooKoolle oteluvoitoin 2-1.
Seuraavina kausina menestys oli vaatimattomampaa, mutta keväällä 1987 Kiekko-Poikien nuori joukkue (keski-ikä 22 vuotta) pääsi taas pelaamaan liigakarsintaa. Neljän joukkueen karsintasarjassa TuTon, HPK:n sekä KalPan taidot olivat kuitenkin liikaa JoKP:lle, joka jäi karsintasarjassa viimeiseksi saatuaan vain yhden tasapelipisteen.
Kaudella 1987-88 JoKP jäi niukasti Liiga-karsintojen ulkopuolelle, mutta seuraavalla kaudella Tapani Hämäläisen valmentama joukkue pääsi karsintoihin johdettuaan 1. divisioonaa 8. kierroksesta runkosarjan loppuun saakka. Joukkueen kotiotteluiden yleisökeskiarvo runkosarjan voittoon päättyneellä kaudella 1988-89 oli sarjan paras 3133 katsojaa. 1. divisioonan voittajana JoKP kohtasi liigakarsinnoissa SM-liigassa viimeiseksi jääneen Porin Ässät. Kumpikin joukkue voitti kaksi ensimmäistä kotiotteluaan. Ratkaisevassa 5. ottelussa Joensuun Mehtimäen täyteen myydyssä jäähallissa (virallinen yleisömäärä 5040) Joensuun Kiekko-Pojat otti Ässistä voiton maalein 5-3 ja nousi täten ensimmäistä kertaa SM-liigaan.
1980-luvulla uudessa jäähallissa pelatut kaudet 1. divisioonassa olivat Kiekko-Pojille yleisömenestyksiä. JoKP oli jokaisella kaudella neljän parhaan kotiyleisöjoukkueen joukossa. 7 jäähallikautena vuosien 1982 ja 1989 välillä JoKP:n kotiotteluiden yleisökeskiarvo oli 2675 katsojaa.ks. Jääkiekkokirjat 1983-1989
SM-Liigan ja 1. divisioonan rajamailla Joensuun Kiekko-Pojat pelasi ensimmäisen SM-liigaottelunsa 18.9.1989 kotihallissaan Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan. Tuloksena oli 6-2-tappio 4325 katsojan todistaessa tapahtumaa. JoKP joutui heti alkuvaiheessa kokemaan sarjan kovan tason, ja jatkossakin peleistä pisteitä kertyi vain harvakseltaan. JoKP pysyi karsijan paikalla käytännössä läpi koko runkosarjan. Liigakarsinnoissa 1. divisioonan voittaja Ässät voitti JoKP:n otteluvoitoin 3-0 ja joensuulaisjoukkue putosi takaisin 1. divisioonaan.
Kiekko-Pojat hallitsi 1. divisioonaa kaudella 1990-91 etenkin tšekkivahvistuksiensa, hyökkääjä Rostislav Vlachin sekä puolustaja Antonin Stavjanan johdolla. JoKP voitti runkosarjan selvällä erolla ennen Kärppiä ja nousi suoraan ilman karsintapelejä takaisin SM-liigaan. Runkosarjan maaliero (282-111) kertoi JoKP:n vahvasta hyökkäysvoimasta, ja myös pelaajien tilastoissa JoKP oli hyvin edustettuna: Vlach voitti pistepörssin (33 + 48 = 81 ) ja Markku Kyllönen maalikuninkuuden (42 maalia).