Molli on duurin ohella toinen länsimaisessa musiikissa vanhastaan käytetty diatoniseen asteikkoon perustuva sävellaji. Päinvastoin kuin duuri, molli mielletään usein surumieliseksi tai salaperäiseksi. Mollia vastaava kirkkosävellaji on aiolinen sävellaji.
Mollikolmisointu on kolmisointu, jossa perussävelen yläpuolella on pieni terssi ja puhdas kvintti. Mollikolmisoinnun muodostavat esimerkiksi sävelet a, c ja e (a-mollikolmisointu) tai c, es ja g (c-mollikolmisointu). Mollin peruskolmisointu on mollikolmisointu. Puhtaasti viritetyssä mollikolmisoinnussa sävelten taajuuksien suhteet ovat 10:12:15.
Termi molli johtuu latinan sanasta mollis, joka merkitsee pehmeää.
Erityyppiset molliasteikot
Musiikin teoriassa mollista erotetaan tavallisesti kolme muunnelmaa, luonnollinen, harmoninen ja melodinen molli. Nämä eroavat toisistaan asteikon kuudennen ja seitsemännen sävelen osalta. Käytännössä kuitenkin samassakin sävellyksessä nämä sävelet esiintyvät vaihdellen ylennettyinä ja ylentämättöminä.
Luonnollinen molli thumb|400px|Luonnollinen a-molliasteikko. thumb|Kaavio koko- ja puoliaskelista luonnollisessa mollissa.
Mollisävellajin perusmuotona pidetään niin sanottua luonnollista mollia, joka on käytännössä sama kuin aiolinen kirkkosävellaji. Sen asteikko on diatoninen, ja a-molliasteikko voidaan pianolla ja muilla kosketinsoittimilla soittaa pelkästään valkoisia koskettimia käyttämällä. Siinä on oktaavia kohti seitsemän säveltä, joiden väliset korkeuserot sävelaskelin ilmaistuina ovat 1–½–1–1–½–1–1. Toisin sanottuna luonnollisessa molliasteikossa on puoliaskel 2. ja 3. sekä 5. ja 6. sävelen välissä. Tässä asteikossa esiintyy kolme mollikolmisointua, joiden pohjasävelinä ovat asteikon ensimmäinen, neljäs ja viides sävel eli toonika (perussävel), subdominantti ja dominantti. Asteikon muille sävelille muodostetut kolmisoinnut ovat duurikolmisointuja lukuun ottamatta toisen asteen sointua (a-mollissa h-d-f), joka on vähennetty kolmisointu.
Luonnollisessa molliasteikossa esiintyvät samat sävelet kuin siinä duuriasteikossa, jonka perussävelenä on mollin kolmas sävel. Vastaavasti tämän mollin perussävel on sama kuin vastaavan duurin kuudes sävel. Duuria ja mollia, jossa näin esiintyvät samat sävelet, sanotaan toistensa rinnakkaissävellajeiksi.
Harmoninen molliasteikko
thumb|400px|Harmoninen a-molliasteikko. Seitsemäs sävel on ylennetty.
Harmoninen molliasteikko on muutoin sama kuin luonnollinen molli, mutta seitsemäs sävel on ylennetty puoliaskelen verran. Tämän vuoksi asteikon kuudennen ja seitsemännen sävelen välissä on ylinouseva sekunti. Harmonisessa mollissa seitsemäs sävel on vain puoliaskelen verran perussäveltä alempana, samoin kuin duurissakin, minkä vuoksi se on luonteeltaan johtosävel. Sen sijaan luonnollisessa mollissa seitsemännen sävelen ja perussävelen välissä on kokoaskel, minkä vuoksi tässä asteikossa ei ole johtosäveltä.
Sävelaskelin ilmaistuna sävelten väliset korkeuserot harmonisessa mollissa ovat 1–½–1–1–½–1½–½. Toisin sanoen siinä on puoliaskel 2. ja 3, 5. ja 6 sekä 7. ja 8. sävelen välissä, kun taas 5. ja 6. sävelen välissä on puolitoista askelta. Muissa väleissä on kokoaskel. Esimerkiksi harmonisen a-mollin sävelet ovat a, h, c, d, e, f, gis ja a, c-mollin c, d, es, f, g, as, h ja c.
Vaikka harmonisessa mollissa korotetun seitsemännen sävelen katsotaan kuuluvan itse sävellajiin, nuottikirjoituksessa sitä ei kuitenkaan osoiteta viivaston alkuun merkityllä kiinteällä etumerkillä vaan välittömästi nuotin eteen kirjoitetulla tilapäisellä etumerkillä, ikään kuin kyseessä olisi varsinaiseen asteikkoon kuulumaton muunnesävel.
Harmoninen molli on saanut nimensä siitä, että molliasteikon seitsemäs sävel esiintyy korotettuna etenkin soinnuissa, erityisesti mollisävellajin dominantin eli viidennen asteen soinnussa. Tällöin mollin toonikan ja subdominantin (1. ja 4. asteen) soinnut ovat mollikolmisointuja samoin kuin luonnollisessakin mollissa, mutta dominanttisointuna on duurikolmisointu. Esimerkiksi harmonisessa a-mollissa dominanttisointu on E-duurikolmisointu, jonka sävelet ovat e, gis ja h (joihin, samoin kuin duurissakin, usein lisätään vielä septimi d, jolloin saadaan dominanttiseptimisointu).
thumb|400px|Harmoninen a-molliasteikko sointuineen. Huomattakoon, että tässä englantilaisen nimistön mukaisesti B:llä merkitty sävel on Suomessa käytetyn nimistön mukaan H.
Paitsi dominanttisointuun, sisältyy korotettu seitsemäs sävel luonnollisesti myös seitsemännen asteen sointuun, joka on vähennetty kolmisointu, sekä kolmannen asteen sointuun. Viimeksi mainittu on ylinouseva kolmisointu, jollaista ei duurissa eikä luonnollisessa mollissa lainkaan esiinny.
Mikäli enharmoniset sävelet samastetaan keskenään, ylinousevan kolmisoinnun käännökset eivät sisällä sellaisia intervalleja, joita se ei perusmuodossaankin sisältäisi. Sen sekä ensimmäinen että toinen käännös ovat enharmonisesti yhtäläisiä toisten perusmuodossa olevien ylinousevien kolmisointujen kanssa. Esimerkiksi harmonisessa c-mollissa esiintyvän soinnun Es-G-H ensimmäinen käännös on G-H-Es, joka on enharmonisesti yhtäläinen ylinousevan kolmisoinnun G-H-Dis kanssa. Niinpä sama sointu voidaan tulkita eri tavoin ja sillä saattaa olla erilainen harmoninen luonne eri sävellajeissa, minkä seikan antamia kromaattisia mahdollisuuksia jo Johann Sebastian Bach ja myöhemmin monet muut säveltäjät ovat käyttäneet hyväkseen. Samoin on laita vähennetyn nelisoinnun, joka harmonisessa mollissa esiintyy seitsemännellä asteella, esimerkiksi a-mollissa sointu gis-h-d-f.
Vaikka harmoninen molli on saanut alkunsa sointujen käsittelystä, sitä ja siinä esiintyvää ylinousevaa sekuntia käytetään toisinaan myös melodisesti. Esimerkkejä tästä löytyy muun muassa Mozartin ja Schubertin teoksista, kuten Mozartin 40. sinfonian pääteemasta sekä Schubertin 14. jousikvartetosta Der Tod und das Mädchen. Tässä muodossa se esiintyy useammin laskevana kuin nousevana sävelkulkuna.
Harmonisen mollin kaltainen asteikko esiintyy myös itämaisessa musiikissa. Sen ylempi tetrakordi vastaa arabialaisessa musiikissa esiintyvää jins -nimistä maqamia. Harmoninen molliasteikko kokonaisuudessaan tunnetaan arabialaisessa musiikissa nimellä Nahawand-Hijaz"Maqam Nihawand" , Oud.Eclipse.co.uk.. Turkkilaisessa nimistössä sen nimi on Bûselik Hicaz"Buselik Makam" , Oud.Eclipse.co.uk. Harmonista mollia vastaava intialainen raga on nimeltään Kirwani.
Mustalaisasteikko on harmonisen mollin muunnelma, jossa seitsemännen lisäksi myös asteikon neljäs sävel on korotettu. Sitä sanotaan myös itämaiseksi tai unkarilaiseksi molliksi. Jazzmusiikissa käytettynä sitä sanotaan joskus myös "egyptiläiseksi molliksi"; esimerkiksi Miles Davis kuvasi sitä omaelämäkerrassaan "joksikin, jonka olin oppinut Juilliardilta".
Polulaarimusiikissa Katy B:n laulu Easy Please Me on harvinainen esimerkki sävellyksestä, jossa käytetään yksinomaan harmonisen mollin säveliä.
Melodinen molli
thumb|400px|Melodinen a-molliasteikko. Nousevassa sävelkulussa sekä kuudetta että seitsemättä säveltä on ylennetty puoliaskelen verran luonnolliseen molliin verrattuna. Laskevassa sävelkulussa melodinen molli on sama kuin luonnollinen molli.
Harmonisessa mollissa kuudennen ja seitsemännen sävelen välillä on ylinouseva sekunti; esimerkiksi a-mollissa nämä sävelet ovat f ja gis. Vaikka jotkut säveltäjät kuten Mozart ovat käyttäneet tätä intervallia melodioissa, jossa nämä sävelet esiintyvät välittömästi peräkkäin, useat muut säveltäjät ovat pitäneet sitä kömpelönä. Varsinkin vokaalimusiikissa sitä on pyritty välttämään, ja se on pyritty korvaamaan kokoaskelella sujuvamman melodian aikaansaamiseksi. Tämä voidaan saada aikaan joko ylentämällä myös asteikon kuudes sävel tai poistamalla harmoniselle mollille ominainen seitsemännen sävelen ylennys. Edellinen vaihtoehto esiintyy käytännössä vain nousevassa, kun taas jälkimmäinen on yleisempi laskevassa sävelkulussa. Musiikin teoriassa onkin vanhastaan puhuttu melodisesta mollista mollin kolmantena muotona, jolloin nousevassa melodisessa mollissa sekä kuudes että seitsemäs sävel ovat ylennettyjä, kun taas laskevassa melodisessa mollissa kumpaakaan ei ylennetä.
Sävelaskelin ilmaistuna sävelten väliset korkeuserot nousevassa harmonisessa mollissa ovat 1–½–1–1–1–1–½. Toisin sanoen siinä on puoliaskel 2. ja 3 sekä 7. ja 8. sävelen välissä, muissa väleissä kokoaskel. Nousevan melodisen a-mollin sävelet ovat a, h, c, d, e, fis, gis ja a, laskevan a, g, f, e, d, c, h ja a. Verrattuna duuriasteikkoon, jolla on sama perussävel, eli mollin muunnossävellajiin, nousevassa melodisessa mollissa vain asteikon kolmas sävel on alennettu, laskevassa myös kuudes ja seitsemäs sävel.
Käytännössä säveltäjät ovat harvoin käyttäneet melodisen molliasteikon nousevaa ja laskevaa muotoa täysin johdonmukaisesti. Yleistä on, että molliasteikon kuudes ja seitsemäs sävel esiintyvät melodioissa vaihdellen ylennettynä tai ylentämättöminä riippuen lähinnä siitä, onko jompikumpi näistä sävelistä juuri edellä esiintynyt soinnutuksessa. Korottamatonta seitsemättä säveltä käytetään yleisesti varsinkin mollin kolmannen asteen soinnussa, joka onkin sama kuin mollin rinnakkaisen duurin peruskolmisointu. Jazzmusiikissa sen sijaan molliasteikon kuudes ja seitsemäs sävel ylennetään useimmiten myös alaspäisessä sävelkulussa. Voidaankin sanoa, että melodinen molli noudattelee ylöspäin mentäessä ns. jazz-mollia ja alaspäin mentäessä luonnollista mollia.
Mollisävellajit
Nuottikirjoituksessa kirjoitetaan mollissa etumerkintä viivaston alkuun aina luonnollisen mollin mukaisesti. Harmonisessa ja ylöspäisessä melodisessa mollissa esiintyvät, luonnollisesta mollista poikkeavat sävelet osoitetaan välittömästi nuotin eteen sijoitetulla ylennys- tai palautusmerkillä, joka on voimassa seuraavaan tahtiviivaan saakka, ellei sitä jo aikaisemmin kumota toisella etumerkillä.
Eri mollisävellajit etumerkintöineen, niissä esiintyvät sävelet ja niiden rinnakkaissävellajit ovat seuraavat:
Sävellaji Etumerkintä Sävelet Peruskolmisointu Rinnakkaissävellaji Luonnollinen molli Harmoninen molli Ylöspäinen melodinen molli/Jazz-molli a-molli 50px a h c d e f g a a h c d e f gis a a h c d e fis gis a a c e C-duuri Ylennysmerkkiset mollisävellajit e-molli 50px e fis g a h c d e e fis g a h c dis e e fis g a h cis dis e e g h G-duuri h-molli 50px h cis d e fis g a h h cis d e fis g ais h h cis d e fis gis ais h h d fis D-duuri fis-molli 50px fis gis a h cis d e fis fis gis a h cis d eis fis fis gis a h cis dis eis fis fis a cis A-duuri cis-molli 50px cis dis e fis gis a h cis cis dis e fis gis a his cis cis dis e fis gis ais his cis cis e gis E-duuri gis-molli 50px gis ais h cis dis e fis gis gis ais h cis dis e fisis gis gis ais h cis dis eis fisis gis gis h dis H-duuri dis-molli 50px dis eis fis gis ais h cis dis dis eis fis gis ais h cisis dis dis eis fis gis ais cis cisis dis dis fis ais Fis-duuri ais-molli 50px ais his cis dis eis fis gis ais ais his cis dis eis fis gisis ais ais his cis dis eis fisis gisis ais ais cis eis Cis-duuri Alennusmerkkiset mollisävellajit d-molli 50px d e f g a b c d d e f g a b cis d d e f g a h cis d d f a F-duuri g-molli 50px g a b c d es f g g a b c d es fis g g a b c d e fis g g b d B-duuri c-molli 50px c d es f g as b c c d es f g as h c c d es f g a h c c es g Es-duuri f-molli 50px f g as b c des es f c g as b c des e f f g as b c d e f f as c As-duuri b-molli 50px b c des es f ges as b b c des es f ges a b b c des es f g a b b des f Des-duuri es-molli 50px es f ges as b ces des es es f ges as b ces d es es f ges as b c d es es ges b Ges-duuri as-molli 50px as b ces des es fes ges as as b ces des es fes g as as b ces des es f g as as ces es Ces-duuri
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Duuri- ja molliasteikkojen sormitus pianolla Harmoniset molliasteikot pianolla MP3-muodossa
Kirjallisuutta
Luokka:Sävelasteikot Luokka:Musiikkitermit