Kehityksellinen kielihäiriö (, DLD) tarkoittaa kielellisiä vaikeuksia, jotka vaikeuttavat suoriutumista arjessa.Bishop, D. V. M., Snowling, M. J., Thompson, P. A., Greenhalgh, T., & The CATALISE Consortium. (2017). Phase 2 of CATALISE: a multinational and multidisciplinary Delphi consensus study of problems with language development: Terminology. Journal of Child Psychology & Psychiatry. doi:10.1371/journal.pone.0158753 Näkyvimmät ongelmat liittyvät vaikeuksiin ilmaista itseään puheella. Puhe voi olla niukkaa, epäkieliopillista tai epäselvää. Lisäksi puheen ymmärtäminen voi olla puutteellista, vaikka tätä ei välttämättä huomata kuin vasta kielellisten taitojen arvioinnissa tai tutkimuksessa. Kehitykselliseen kielihäiriöön liittyvät vaikeudet ovat suhteellisen pysyviä ja näkyvät yleensä jossain muodossa koko yksilön eliniän. Kielellisillä vaikeuksilla on merkittävä vaikutus jokapäiväisiin sosiaalisiin tilanteisiin ja koulumenestykseen. Oikea-aikaisella kuntoutuksella taitoja voidaan kuitenkin vahvistaa ja tukea lapsen ja nuoren suoriutumista arjessa. Kielelliset vaikeudet eivät aiheudu autismin kirjon vaikeuksista, älyllisestä kehitysvammaisuudesta tai tunnetusta neurologisesta sairaudesta. Kehityksellinen kielihäiriö voi kuitenkin esiintyä näiden yhteydessä.
Luokittelu Terminologia Termi kehityksellinen kielihäiriö otettiin käyttöön CATALISE-asiantuntijapaneelin konsensustutkimuksessa vuonna 2017. Tutkimuksessa selvitettiin kielellisistä vaikeuksista käytettyä sekavaa terminologiaa, joka on johtanut heikkoon tiedonkulkuun, ilmiön heikkoon tuntemiseen ja joissain tapauksissa jopa lasten tarvitsemien palvelujen kieltämiseen.
Lasten kielellisistä häiriöistä käytetty terminologia on ollut hajanaista ja hämmentävää. Lisäksi monet ilmiöstä käytetyt nimikkeet ovat päällekkäisiä mutta eivät merkitykseltään identtisiä.Bishop, D. V. M. (2014). Ten questions about terminology for children with unexplained language problems. International Journal of Language & Communication Disorders, 49(4), 381–415. doi:10.1111/1460-6984.12101 Terminologiaan liittyvä sekaannus on osittain johtunut myös epätietoisuudesta sen suhteen, mitä kehityksellinen kielihäiriö sisältää, sekä erilaisten diagnoosin sisälle kuuluvien alatyyppien olemassaolosta.
Kansainvälisessä kirjallisuudessa termiä kehityksellinen kielihäiriö on käytetty jo vuosien ajan, vaikka vähemmän kuin termiä kielellinen erityisvaikeus (englanniksi specific language impairment, SLI). Suomessa kehityksellisestä kielihäiriöstä käytetään juurikin nimitystä kielellinen erityisvaikeus. Tätä ennen käytettiin termiä dysfasia. Myös nimikkeitä ”sanasokeus” ja ”minimal brain dysfunction” on aiemmin käytetty. Nykysuosituksen mukaisesti myös Suomessa tulisi siirtyä vähitellen käyttämään nimikettä kehityksellinen kielihäiriö.
Kielellisen erityisvaikeuden määritelmä on osittain sama kuin kehityksellisen kielihäiriön, mutta CATALISE-paneeli luopui sen käytöstä liian rajoittavana, sillä sen katsottiin keskittyvän vain puhtaisiin kielen ongelmiin ilman muita vaikeuksia. On harvinaista, että lapsen ongelma on kapea-alainen. Ei myöskään ole tutkimustietoa siitä, vaikuttaako kuntoutus eri tavalla tällaiseen kapea-alaiseen ongelmaan tai onko sen syntyyn erilaisia syitä verrattuna muihin lapsiin, joilla on kielellisiä vaikeuksia.Bishop, D. V. M., Snowling, M. J., Thompson, P. A., Greenhalgh, T., & The CATALISE Consortium. (2016). CATALISE: a multinational and multidisciplinary Delphi consensus study. Identifying language impairments in children. PLOS One, 11(7), e0158753. doi:10.1371/journal.pone.0158753
Merkittävin ero termien kehityksellinen kielihäiriö ja kielellinen erityisvaikeus välillä liittyy kielellisten ja ei-kielellisten taitojen väliseen suhteeseen. Saadakseen kehityksellisen kielihäiriön diagnoosiksi ei lapsella tarvitse olla merkittävää eroa ei-kielellisen ja kielellisen suoriutumisen välillä. Kielellinen erityisvaikeus -diagnoosi puolestaan annetaan vain, mikäli ei-kielelliset taidot ovat paremmat kuin kielelliset taidot. Niin DSM-5-tautiluokituksessa kuin ICD-11-tautiluokituksessa termi kehityksellinen kielihäiriö (developmental language disorder) on korvannut termin kielellinen erityisvaikeus.American Psychiatric Association. (2013). Diagnostic and statistical manual of mental disorders (5th ed.). Washington, DC: Author.World Health Organization. (2018). . International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems, 11th revision (ICD-11). Määritelmä poikkeaa kuitenkin CATALISE-paneelin määritelmästä ja vastaa kielellisen erityisvaikeuden oirekuvaa, sillä tautiluokituksessa diagnoosin saadakseen lapsella tulee olla ero kielellisen ja ei-kielellisen suoriutumisen välillä. Tämä nostaa riskiä termien ja niiden määritelmien sekaantumiseen. Tämän vuoksi on toivottavaa, että tulevaisuudessa eri tahojen nimikkeet ja määritelmät noudattaisivat samaa linjaa.
CATALISE-paneeli keskusteli häiriö-sanan käytöstä lasten kielellisistä ongelmista puhuttaessa ja totesi, että häiriö-sanasta välittyy pysyvien kielellisten puutteiden vakava luonne ja mahdolliset seuraukset. Häiriö-sanaa käytetään myös neurologisissa sairauksissa, ja se on käytössä myös diagnostisissa viitekehyksissä, kuten DSM5 ja ICD-11. Jos lapsella on lievempiä ja ohimeneviä vaikeuksia, kielelliset vaikeudet voi olla sopivampi termi.
Kielellisten vaikeuksien tyypit Kehityksellinen kielihäiriö voi vaikuttaa useisiin kielen alueisiin. Häiriön aste kielen eri osa-alueilla voi vaihdella lapsesta toiseen.van Weerdenburg, M., Verhoeven, L., & van Balkom, H. (2006). Towards a typology of specific language impairment. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 47(2), 176–189. Erilaisia alatyyppejä on yritetty määritellä, mutta selkeitä kategorioita ei ole saatu kehitettyä.Conti-Ramsden, G., & Botting, N. (1999). Classification of children with specific language impairment: Longitudinal considerations. Journal of Speech Language and Hearing Research, 42(5), 1195–1204. CATALISE-paneelin suositus oli, että häiriön selkeät alueet pitäisi arvioida ja dokumentoida jokaisella lapsella ja samalla tunnustaa, että eri lapsilla voi olla erilaiset ongelmien yhdistelmät. Kielen alueet, joilla vaikeuksia voi esiintyä ovat: Kielioppi – Kielioppi on kyky yhdistää sanojen merkitysyksiköitä yhteen (morfologia) ja sanoja kieliopillisesti oikeiksi lauseiksi (syntaksi). Esimerkkejä morfologiasta ovat esimerkiksi verbien taivuttaminen lisäämällä kieliopillisia päätteitäLeonard, L. B. (2014). Children with specific language impairment, 2nd edition. Cambridge, MA: MIT Press. tai prefiksien ja suffiksien käyttö. Lauseen ymmärtämisessä voi myös olla haasteita. Lapsella voi olla vaikeuksia ymmärtää sanajärjestyksen aiheuttamia muutoksia (esimerkiksi mikä on sininen lauseessa ”kynä kengän päällä on sininen”).Bishop, D. V. M. (1982). Comprehension of spoken, written and signed sentences in childhood language disorders. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 23, 1–20. Lapsella voi myös olla taipumus käyttää yleistietoa merkityksen selvittämiseen ennemmin kuin kielellisiä vihjeitä.Paul, R. (1990). Comprehension strategies: interactions between world knowledge and the development of sentence comprehension. Topics in Language Disorders, 10(3), 63–75. Lapsella voi myös olla ongelmia tulkita monikon tai aikamuotojen kieliopillisia tunnuksia.Leonard, L. B., & Deevy, P. (2010). and aspect in sentence interpretation by children with specific language impairment. Journal of Child Language, 37(2), 395–418. Semantiikka – Semantiikka tarkoittaa kykyä ymmärtää sanojen merkitys ja ilmaista merkitys yhdistämällä sanoja toisiinsa. Lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, on usein suppea sanavarasto, ja käytössä voi olla vain rajattu valikoima sanoja, joilla on suhteellisen yleinen merkitys.Rice, M. L., & Bode, J. V. (1993). GAPS in the verb lexicons of children with specific language impairment. First Language, 13(37), 113–131. doi:10.1177/014272379301303707 Sananlöytäminen – Sananlöytämisen vaikeudessa lapsi voi tietää sanan mutta ei pääse siihen käsiksi.German, D. J. (1992 ). Word finding intervention for children and adolescents. Topics in Language Disorders, 13, 33–50. Ilmiötä kuvataan usein sanomalla: ”Se on aivan kielen päällä, mutten juuri nyt saa sitä mieleeni”. Pragmatiikka – Pragmatiikka on kyky valita kontekstiin sopiva viesti tai tulkita toisten viestejä kontekstissa. Pragmaattisissa vaikeuksissa kielen sisältö ei sovi ympäristöön tai sosiaaliseen kontekstiin; ymmärrys voi olla liian kirjaimellista; lapsi voi höpöttää taukoamatta tai ei osaa vuorottelua keskustelussa eikä pysy aiheessa.Adams, C. (2001). Clinical diagnostic and intervention studies of children with semantic-pragmatic language disorder. International Journal of Language and Communication Disorders, 36, 289–305. Diskurssi – Diskurssi on lausetta ylempänä oleva kielen taso. Diskurssin vaikeuksissa lapsella voi olla rajallinen kapasiteetti tarinan kertomiseen tai tapahtumien kuvailuun loogisessa järjestyksessä.Van der Lely, H. K. J. (1997). Narrative discourse in Grammatical specific language impairment: a modular language deficit? Journal of Child Language, 24, 221–256. Kuulomuisti ja oppiminen – sanojen ja lauseiden muistamisen vaikeudet voivat vaikeuttaa uuden sanaston oppimistaGathercole, S. (1993). Word learning in language impaired children. Child Language Teaching and Therapy, 9, 187–199. doi:10.1177/026565909300900302 ja pitkien tai monimutkaisten lauseiden ymmärtämistä.Montgomery, J. (2002). Information processing and language comprehension in children with specific language impairment. Topics in Language Disorders, 22, 62-84. Fonologia – Fonologia käsittelee äänteiden yhdistelyä sanoissa. Fonologian ongelmista kärsivän lapsen on vaikea erottaa tiettyjä puheäänteitä. Esimerkiksi /t/ ja /k/ voivat sekoittua, jolloin sanasta ”takki” voi tulla ”kakki”. Tällainen vaikeus on tyypillistä pienellä lapsella, mutta se häviää yleensä 4–5-vuotiaana.Rvachew, S., & Brosseau-Lapre, F. (2012). Developmental Phonological Disorders: Foundations of clinical Practice: Plural Publishing Inc. Puheen ymmärrettävyys kärsii, jos joitain puheäänteitä ei osaa tuottaa tarkasti.Klein, E. S., & Flint, C. B. (2006). Measurement of intelligibility in disordered speech. Language Speech and Hearing Services in Schools, 37(3), 191–199. doi:10.1044/0161-1461(2006/021) Lisäksi fonologisen tietoisuuden puute eli kyvyttömyys tunnistaa äänteitä sanoissa voi johtaa lukivaikeuksiin.Shriberg, L. D., Tomblin, J. B., & McSweeny, J. L. (1999). Prevalence of speech delay in 6-year-old children and comorbidity with language impairment. Journal of Speech, Language and Hearing Research, 42(6), 1461–1481.
Kehityksellinen kielihäiriö ja puheen motoriset häiriöt