Gustaf Wäinö Rautawaara (vuoteen 1907 Jernberg; 21. kesäkuuta 1872 IlmajokiAikalaiskirja 1934, s. 546. (Viitattu 6.12.2018.) – 11. marraskuuta 1950 HelsinkiKuka kukin oli. (Viitattu 6.12.2018.)) oli laulaja, urkuri ja musiikkipedagogi sekä kuoron- ja orkesterinjohtaja.Wäinö Rautawaara kuollut. Helsingin Sanomat 14.11.1950, s. 9.
Wäinö Rautawaaran vanhemmat olivat nimismies Gustaf Jernberg ja Kristina Elisabeth Erling ja puoliso vuodesta 1904 pianonsoitonopettaja Wenny Johanna Emilia von Essen.Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 5, s. 15. Helsinki 1979. Rautawaara kävi kanttoriurkurikoulun 1894 ja valmistui musiikinopettajaksi Helsingin musiikkiopistosta 1896. Vaasassa hän toimi kanttorina ja yhdessä puolisonsa kanssa opetti taide- ja oppikoulussa 1902–1919. Helsingissä hän toimi konservatorion opettajana 1919–1924 ja Suurkirkon kanttorina 1925–1948. Rautawaara toimi myös useiden eri kuorojen ja orkesterien sekä soittojuhlien johtajana sekä esiintyvänä taiteilijana Suomessa ja ulkomailla. Mieskuoro Laulu-Miesten johtaja hän oli kymmenen vuotta, 1920–1930.
Wäinö Rautawaaran veljiä olivat oopperalaulaja Eino Rautavaara ja oikeusministeri A. E. Rautavaara. Sopraano Aulikki Rautawaara oli hänen tyttärensä;”Die Rautawaara” odottelee kesää ja puutarha-askareita. (60-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat 1.5.1966, s. 8. poika Pentti Rautawaara oli tunnettu sellisti.Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 692. (Viitattu 6.12.2018.)
Lähteet
Kirjallisuutta Wäinö Rautawaaran ruumiinsiunaus. Helsingin Sanomat 18.11.1950, s. 3.
Luokka:Suomalaiset kuoronjohtajat Luokka:Suomalaiset kapellimestarit Luokka:Suomalaiset musiikkipedagogit Luokka:Suomalaiset laulajat Luokka:Suomalaiset urkurit Luokka:Vuonna 1872 syntyneet Luokka:Vuonna 1950 kuolleet