Melita Norwood (synt. Sirnis; 25. maaliskuuta 1912 Bournemouth – 2. kesäkuuta 2005 Lontoo)Melita Sirnis Norwood Encyclopædia Britannica Online Academic Edition (Internet Archive). Viitattu 22.4.2019.Melita Norwood Spartacus Educational. Viitattu 23.4.2019. oli brittiläinen kommunisti, joka vakoili Neuvostoliiton hyväksi lähes neljänkymmenen vuoden ajan työskennellessään virkailijana tieteellistä tutkimusta tehneessä British Non-Ferrous Metals Research Association -organisaatiossa. Hänen 1940-luvulla vuotamansa salaiset asiakirjat auttoivat Neuvostoliiton ydinaseohjelmaa.
Elämä Norwoodin vuonna 1918 kuollut isä Alexander Sirnis oli latvialaissyntyinen kirjanpainaja, joka ihaili Venäjän vallankumousta.John Cunningham: Melita Norwood The Guardian 28.6.2005. Viitattu 23.4.2019. Äiti oli englantilainen ja kannatti myös työväenliikettä. Norwood opiskeli vuosina 1930–1931 Southamptonin yliopistossa, mutta keskeytti opintonsa ja muutti äitinsä kanssa Lontooseen. Vuonna 1932 hänet palkattiin konttoristiksi metallurgista tutkimusta tehneeseen British Non-Ferrous Metals Research Associationiin (BNFMRA). Vuonna 1935 tunnettu kommunisti Andrew Rothstein värväsi hänet neuvostotiedustelun vakoojaksi koodinimellä Hola. Norwood liittyi seuraavana vuonna myös Ison-Britannian kommunistiseen puolueeseen. Hän kuului alkujaan vakoojarenkaaseen, jonka muut jäsenet vangittiin jo vuonna 1938, mutta hän ei tuolloin paljastunut.
Norwood luovutti Neuvostoliittoon valokuvaamiaan salaisia asiakirjoja, joista osa liittyi huippusalaisiin valtion tutkimushankkeisiin. Kun BNFMRA ryhtyi vuonna 1945 avustamaan Britannian ydinaseen kehittämiseen liittynyttä Tube Alloys -projektia, Norwood vuoti Neuvostoliittoon uraaniin liittyneitä tutkimustuloksia. Hänen merkityksestään Neuvostoliiton ydinaseohjelmalle on myöhemmin kiistelty, sillä Neuvostoliitolla oli tärkeämpiäkin vakoojia, kuten Manhattan-projektissa työskennellyt fyysikko Klaus Fuchs.
Norwood jäi eläkkeelle BNFMRA:sta vuonna 1972. Hän jatkoi vakoojana loppuun asti, tosin hänellä ei enää 1940-luvun jälkeen ollut pääsyä salaisiin hallituksen asiakirjoihin. Hän ei salannut aatemaailmaansa ja kuului ydinaseriisuntaa kannattaneeseen CND-kansalaisjärjestöön. Norwoodin vakoilu paljastui vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, kun KGB:n salaisia asiakirjoja sisältävä niin sanottu Mitrohinin arkisto vuodettiin läntisten tiedustelupalvelujen haltuun. Vakooja Holan henkilöllisyyden selvitti MI5:n palkkaama historiantutkija Christopher Andrew ja tieto julkistettiin The Times -lehden artikkelissa, joka ilmestyi hieman ennen Andrew’n kirjan The Mitrokhin Archive julkaisua syyskuussa 1999. Tuolloin 87-vuotias Norwood tunnusti vakoilun, mutta Tony Blairin hallitus päätti jättää syytteen nostamatta rikoksista kuluneen pitkän ajan vuoksi. Myöhemmin ilmeni, että Britannian tiedustelu oli saanut Norwoodista vinkin jo vuonna 1965, mutta ei ollut tehnyt asialle mitään.
Populaarikulttuurissa Norwoodin elämäntarina on toiminut innoittajana vuonna 2018 valmistuneelle elokuvalle Red Joan, jonka pääosaa näyttelee Judi Dench. Elokuvassa henkilöiden nimet on muutettu.Leena Virtanen: Vakoojaelokuva kannattaa nähdä vain Judi Denchin tähden Helsingin Sanomat 17.4.2019. Viitattu 23.4.2019.
Katso myös Cambridgen viisikko
Lähteet
Luokka:Brittiläiset vakoojat Luokka:Brittiläiset kommunistit Luokka:Vuonna 1912 syntyneet Luokka:Vuonna 2005 kuolleet