pienoiskuva| Thainkielisen Paali-kaanon -sarjan standardipainos Paali-kaanon on Theravada-buddhalaisuuden paalinkielinen standardikokoelma pyhiä kirjoituksia.Gombrich, Richard F (2006), Theravada Buddhism (2nd ed.), sivu 3. London: Routledge Se on kaikkein täydellisin olemassa oleva varhaisen buddhalaisuuden kaanon,Harvey, Peter (1990), Introduction to Buddhism, sivu 3. New York: Cambridge University PressMaguire, Jack (2001), Essential Buddhism: A Complete Guide to Beliefs and Practices, sivu 69-. Simon and Schuster, ja se on pääosin peräisin Tamrashatiya-koulukunnalta.Hahn, Thich Nhat (2015). The Heart of Buddha's Teachings. Harmony. sivu 16.

Buddhalaisen perinteen mukaan Ananda resitoi muistista Sutta Pitakan ja Upali Vinaya Pitakan ensimmäisessä buddhalaisessa neuvostossa, joka järjestettiin pian Gautama Buddhan kuoleman eli parinirvanan jälkeen. Neuvostossa paikalla olleet arhatit hyväksyivät nämä resitaatiot, ja Buddhan opetukset säilytettiin suullisena perimätietona buddhalaisen sanghan keskuudessa. Tripitakaa, joka välitettiin Sri Lankaan kuningas Ašokan hallinnon aikana, säilytettiin alun perin suullisena perimätietona. Se kirjoitettiin myöhemmin muistiin neljännen buddhalaisen neuvoston aikana, joka pidettiin vuonna 29 eaa., noin 454 vuotta Gautama Buddhan kuoleman jälkeen.Wynne, Alexander (2003), How old is the Suttapiṭaka? The relative value of textual and epigraphical sources for the study of early Indian Buddhism https://web.archive.org/web/20150309051940/http://www.ocbs.org/images/documents/Wynne.pdf (PDF), St John's College, arkistoitu versio alkuperäisestä: http://www.ocbs.org/images/documents/Wynne.pdf (PDF) 9. maaliskuuta, 2015Drewes, David (2015). Oral Texts in Indian Mahayana. Indo-Iranian Journal. 58: 131. Samankaltaisten opetusten tekstikatkelmia on löytynyt muiden tärkeimpien intianbuddhalaisten koulukuntien agama-teksteistä. Ne on kuitenkin kirjoitettu muilla prakrit-kielillä paalin tai sanskritin sijaan. Jotkin niistä käännettiin myöhemmin kiinaksi (varhaisimmat niistä ovat peräisin 300-luvulta). Säilynyt srilankalainen versio on kaikkein täydellisin,Robert E. Buswell Jr., Donald S. Lopez Jr. (2013). The Princeton Dictionary of Buddhism. Princeton University Press. p. 924. . mutta sitä muokattiin laajasti noin 1000 vuotta Buddhan kuoleman jälkeen, 400- tai 500-luvulla.Lars Fogelin (2006). Archaeology of Early Buddhism. sivu 13. AltaMira. . Varhaisimmat kanonisen paalinkielen tekstikatkelmat löydettiin Myanmarin Pyu-kaupunkivaltioista, ja ne on ajoitettu 400-luvun puolivälistä 500-luvun puoliväliin.Stargardt, Janice. Tracing Thoughts Through Things: The Oldest Pali Texts and the Early Buddhist Archaeology of India and Burma. sivu 25, Royal Netherlands Academy of Arts and Sciences, 2000.

Paali-kaanon jakaantuu kolmeen yleiseen luokkaan, nimeltään pitaka (paalin kielellä: , joka tarkoittaa "koria" ja viittaa astioihin, joissa palmunlehdistä tehtyjä käsikirjoituksia säilytettiin).Gombrich, Richard F (2006), Theravada Buddhism (2nd ed.), sivu 4, London: Routledge Tämän vuoksi kaanonia kutsutaan perinteisesti nimellä Tipiṭaka ("kolme koria"). Nämä kolme pitakaa ovat seuraavat:

Vinaya Piṭaka ("kurinalaisuuden kori"), joka käsittelee buddhalaisen sanghan sääntöjä tai kuria; Sutta Piṭaka (sutrien/sanontojen kori) on koreista suurin, ja se sisältää Buddhan käymiä keskusteluja ja saarnoja sekä jonkin verran uskonnollisia runoja; Abhidhamma Piṭaka, tutkielmia, jotka selventävät buddhalaisia oppeja, etenkin niitä, jotka koskevat ihmisen mieltä. Tätä kutsutaan myös systemaattisen filosofian koriksi.

Vinaya Pitaka ja Sutta Pitaka ovat varsin samanlaisia kuin varhaisten buddhalaisten koulukuntien teokset, joita kutsutaan usein varhaisiksi buddhalaisiksi teksteiksi. Abhidhamma Pitaka on kuitenkin tiukasti Theravada-koulukunnan kokoelma, ja sillä on vain vähän yhteistä muiden buddhalaisten koulukuntien tunnustamien abhidhamma-teosten kanssa.Encyclopædia Britannica: ultimate reference suite (2008), Buddhism, Encyclopædia Britannica

Kaanon perinteessä pienoiskuva| Ennen modernia aikaa paali-kaanonia ei julkaistu kirjan muodossa, vaan se kirjoitettiin ohuille puusuikaleille, jotka oli tehty palmunlehdistä tai bambusta. Lehdet pidetään toistensa päällä ohuiden tikkujen avulla ja pyhät kirjoitukset peitettiin kankaalla ja ne säilytettiin laatikossa. Theravada-koulukunta kuvaa kaanonia perinteisesti Buddhan sanana (buddhavacana), vaikka sitä ei olekaan tarkoitettu otettavan kirjaimellisesti, sillä se sisältää myös Buddhan oppilaiden opetuksia.Gombrich, Richard F (2006), Theravada Buddhism (2nd ed.), sivu 20, London: Routledge

Perinteinen Theravādalainen (Mahavihāra) tulkinta paali-kaanonista esitetään Buddhaghosan (300–400 jaa.) sekä myöhempien munkkien kokoamassa kommentaarien sarjassa, jotka kattavat lähes koko kaanonin ja jotka perustuvat aikaisempiin, nyt jo tuhoutuneisiin lähteisiin. Alakommentaarit on kirjoitettu jälkikäteen, ja ne kommentoivat sekä kaanonia että sen kommentaareja. Perinteinen Theravāda-koulukunnan tulkinta on koottu yhteen Buddhaghosan Visuddhimagga-kirjaan.Gombrich, Richard F (2006), Theravada Buddhism (2nd ed.), sivut 153-154, London: Routledge

Myanmarilaisen Buddha Sasana -neuvoston edustajan antaman virallisen näkemyksen mukaanMorgan, Kenneth W. (1956), Path of the Buddha, sivu 71, New York: Ronald Press kaanon sisältää kaiken, mitä tarvitaan polun näyttämiseksi nirvānaan. Kommentit ja alakommentaarit sisältävät joskus paljon spekulaatioita, mutta ne ovat uskollisia opetuksille ja antavat usein valaisevia kuvia. Sri Lankassa ja Thaimaassa "virallinen" buddhalaisuus on suurelta osin omaksunut länsimaisten tutkijoiden tulkinnat.McDaniel, Justin T. (2005), "The art of reading and teaching Dhammapadas: reform, texts, contexts in Thai Buddhist history", sivu 302, Journal of the International Association of Buddhist Studies, 28 (2): 299–336

Vaikka kaanon on ollut olemassa kirjallisessa muodossa kahden vuosituhannen ajan, sen aikaisempaa suullisen perinteen luonnetta ei ole unohdettu perinteisessä buddhalaisessa harjoituksessa: tekstien muistiin painaminen sekä resitaatio ovat edelleen yleisiä harjoituksia. Yleisesti resitoitujen tekstien joukkoon kuuluu Paritta. Jopa maallikot osaavat yleensä ainakin muutaman lyhyen tekstin ulkoa sekä resitoivat niitä säännöllisesti. Tätä pidetään yhtenä meditaation muotona, etenkin jos lausuja ymmärtää tekstin merkityksen. Munkkien odotetaan luonnollisesti muistavan paljon maallikkoja enemmän. Myanmarilainen munkki Vicittasara opetteli koko kaanonin ulkoa kuudetta buddhalaista neuvostoa varten (Theravada-koulukunnan käyttämän järjestyksen mukaan).Mendelson, E. Michael (1975), Sangha and State in Burma, Ithaca, sivu 266, New York: Cornell University PressBrown, E K; Anderson, Anne (2006), Encyclopedia of language &linguistics, Boston: Elsevier

Pyhien kirjoitusten suhde buddhalaisuuteen sellaisena, kuin se tosiasiallisesti esiintyy tavallisten munkkien ja maallikoiden keskuudessa, on ongelmallinen, kuten muissakin tärkeimmissä uskonnollisissa perinteissä. Todisteet viittaavat siihen, että vain tietyt osat kaanonista tunnettiin laajasti ja että ei-kanoniset teokset olivat joskus paljon laajemmin käytettyjä (yksityiskohdat vaihtelevat paikasta riippuen).Manné, Joy (1990), "Categories of sutta in the Pali Nikayas" https://web.archive.org/web/20140901075241/http://www.palitext.com/JPTS_scans/JPTS_1990_XV.pdf (PDF), Journal of the Pali Text Society, XV: 29–88, arkistoitu alkuperäisestä versiosta: http://www.palitext.com/JPTS_scans/JPTS_1990_XV.pdf (PDF) on 1. syyskuuta, 2014 Rupert Gethin on ehdottanut, että koko buddhalaista historiaa voidaan pitää varhaisten pyhien kirjoitusten seurausten käsittelemisenä.Gethin, Rupert (1998), Foundations of Buddhism, sivu 43, Oxford; New York: Oxford University Press

Alkuperä Paali-kaanonin myöhäisen osan mukaan Buddha opetti kolmea pitakaa. Theravada-koulukunnassa on perinteisesti uskottu, että suurin osa paali-kaanonista on peräisin Buddhalta sekä hänen suorilta oppilailtaan. Pyhien kirjoitusten mukaan, pian Buddhan kuoleman jälkeen pidettiin neuvosto, jonka tarkoituksena oli kerätä ja säilyttää Buddhan opetukset. Opetusten muistiin painamista vahvistettiin järjestämällä säännöllisiä yhteisöllisiä resitaatioita. Perinteen mukaan opetuksiin on tehty ainoastaan muutamia myöhempiä lisäyksiä. Theravada-koulukunnan pitakat kirjoitettiin ensimmäistä kertaa muistiin Sri Lankassa Alu Viharayan temppelissä varhaisimmillaan vuosien 29–17 eaa. välisenä aikana.Schopen, Gregory; Lopez Jr., Donald S. (1997). Bones, Stones, And Buddhist Monks: Collected Papers On The Archaeology, Epigraphy, And Texts Of Monastic Buddhism In India, sivu 27, University of Hawaii Press. .

Tunnistettavien tekstien maantieteellinen sijainti vastaa yleisesti ottaen sijainteja Koillis-Intian Gangesin alueella, mukaan lukien Kosalan, Kasin, Vajjin ja Magadhan kuningaskunnien alueet.Witzel, Michael. “Moving Targets? Texts, Language, Archaeology and History in the Late Vedic and Early Buddhist Periods.” Indo-Iranian Journal, vol. 52, no. 2/3, 2009, sivut: 287–310. Vaikka Theravada on yleisesti pitänyt paalin kieltä synonyyminä Magadhan valtakunnassa käytetyn kielen kanssa, jota Buddha puhui, ovat kielitieteilijät havainneet paalin kielen olevan läheisemmässä yhteydessä muihin Länsi-Intian prakritikieliin ja löytäneet merkittäviä eroavaisuuksia muutamasta magadhi-kielestä säilyneestä esimerkistä, sekä muiden koillisen alueen prakrit-kielten katkelmista.Von Hinüber, Oskar (1997). A Handbook of Pali Literature (1st Indian ed.), sivut 4-5, New Delhi: Munishiram Manoharlal Publishers Pvt. Ltd. . Kielellisen tutkimuksen mukaan Buddhan opetukset on mahdollisestii tallennettu alun perin jollakin itäisen Intian kielellä, mutta ne on käännetty länsi-intialaiselle, paalia edeltäneelle kielelle joskus ennen Asokan hallintokautta.

Suuri osa kaanonin materiaalista ei ole erityisesti Theravāda-koulukunnan omia materiaaleja, vaan ne ovat kokoelma theravalaisten säilyttämiä opetuksia ajalta ennen buddhalaisuuden jakaantumista erillisiin lahkoihin. Peter Harvey väittää, että se sisältää materiaalia, joka on ristiriidassa myöhemmän theravādalaisen puhdasoppisuuden kanssa. Hän toteaa, että "Theravādalaiset ovat siis voineet lisätä jonkin aikaa tekstejä kaanoniin, mutta he eivät näyttäisi olevan muokanneet sitä, mitä heillä oli jo aikaisemmasta ajalta."Harvey, Peter (1995), The Selfless Mind, sivu 9, Surrey: Curzon Press Useat tekijät viittaavat siihen, että varhaiset Sri Lankan buddhalaiset pitivät kanonista kirjallisuutta sellaisena ja välittivät sitä eteenpäin konservatiivisesti.Wynne, Alexander (2007), The origin of Buddhist meditation, sivu 4, New York: Routledge

Theravada-tradition yleisen käsityksen mukaan kaanon kokonaisuutena on peräisin Buddhalta sekä hänen suorilta oppilailtaan (lukuun ottamatta tiettyjä, yleensä Abhidhammaan kuuluvia tekstejä, joissa viitataan nimenomaan tapahtumiin, jotka tapahtuivat kauan hänen kuolemansa jälkeen). Tutkijoiden näkemykset paali-kaanonin lopullisesta alkuperästä eroavat, mutta he uskovat yleisesti, että kaanon sisältää useita suhteellisen aikaisten ja myöhäisten tekstien kerrostumia, mutta heillä ei ole konsensusta kaanonin osioiden suhteellisesta ajoituksesta eikä siitä, mitkä tekstit kuuluvat mihinkin aikakauteen.

Tekijyys

Tekijyys theravadalaisten mukaan Prayudh Payutto väittää, että paali-kaanon esittää Buddhan opetukset olennaisesti muuttumattomina muutamia pieniä muutoksia lukuun ottamatta. Hän väittää, että se sisältää myös Buddhaa edeltäviä opetuksia ja että Buddhan oppilaat painoivat myöhemmät opetukset muistiin vielä tämän ollessa elossa. Hänen väitteensä perustuu ensimmäisen buddhalaisen neuvoston prosessien tutkimiseen sekä munkkien käyttämiin muistamismenetelmiin, jotka alkoivat Buddhan elinaikana. Se perustuu myös siihen, että myös nykyisin eräät munkit kykenevät muistamaan koko kaanonin ulkoa.