Yamato () oli keisarillisen Japanin laivaston Yamato-luokan taistelulaiva toisessa maailmansodassa. Yamato ja sen sisaralus Musashi olivat kooltaan, aseistukseltaan ja panssaroinniltaan maailman suurimmat ja raskaimmat taistelulaivat. Kokonsa ja raskaan aseistuksensa takia aluksesta tulikin Japanin merimahdin symboli. Yhdysvaltain laivaston lentokoneet upottivat sodan aikana molemmat alukset. Yamato nimettiin historiallisen Yamaton provinssin mukaan.Steve Crawford, Taistelulaivat ja lentotukialukset, suomennos Petri Kortesuo. Karisto 2010, s. 309, (engl. alkuteos [Battleships and carriers 1999)
Valmistus
thumb|left|Yamato telakalla Kuressa. Washingtonin laivastosopimuksessa oli määritelty, että allekirjoittajamaiden sotalaivojen uppouma olisi rajoitettu 35 560 tonniin, mutta Yamatosta suunniteltiin uppoumaltaan peräti 65 000 tonninen. Tuon ajan aluksista suurempi uppouma oli vain linjalaiva RMS Queen Marylla. Japanilaiset halusivat rakentaa maailman suurimmat taistelulaivat, jotka olisivat aseistukseltaan, panssaroinniltaan ja kooltaan selvästi suurempia kuin muut 1930-luvun sotalaivat ja pystyisivät siten taistelemaan samanaikaisesti useaa taistelulaivaa vastaan. Japanilaiset laivastosuunnittelijat laativat Yamatoa varten peräti 24 hyvin erilaista suunnitelmaa vuosina 1935–1936. Suunnitelmista kaksi valittiin jatkokehittelyyn, ja näihin pohjapiirroksiin tehtyjen muutosten jälkeen valmistuneen suunnitelman pohjalta ehdotus Yamato-luokan taistelulaivojen rakentamisesta hyväksyttiin vuonna 1936. Luokan suunnittelutyöt saatiin päätökseen maaliskuussa 1937, jolloin lopulliset piirustukset valmistuivat.
Aluksen köli laskettiin 4. maaliskuuta 1937 Kuren telakalla, jota syvennettiin laivan valtavan koon takia. Yamaton rakennustöihin tarvittiin suuri määrä terästä, joten Kuren telakan nostokurkien nostovoimaa lisättiin nostamaan 350 tonnin kuormia. Yamaton olemassaolo oli tarkkaan varjeltu sotasalaisuus, joten osa telakasta katettiin peitteillä, etteivät ulkopuoliset näkisi laivan rakennustöiden edistymistä. Laivan ennennäkemättömät mittasuhteet paljastuivat monille rakennustöihin osallistuneille laivanrakentajille vasta Yamaton vesillelaskun 8. elokuuta 1940 jälkeen, joskaan aluksen mittoja ei julkistettu.
Aseistus Luokan alukset suunniteltiin aseistukseltaan ylivoimaisiksi verrattuna kaikkiin Yhdysvaltain laivaston todennäköisesti valmistamiin sotalaivoihin. Laivan 46 senttimetrin tykit valittiin 40,6 senttimetrin tykkien sijasta, koska japanilaiset tiesivät Panaman kanavan leveyden rajoittavan Yhdysvaltain laivaston taistelulaivojen leveyden 33 metriin. Näin ollen vastaavien tykkien asentamisen yhdysvaltalaisiin sotalaivoihin olisi ollut hankalaa ilman, että yhdysvaltalaiset olisivat joutuneet riisumaan merkittävästi omien laivojensa puolustusaseistusta. Muiden maiden tiedustelupalveluiden hämäämiseksi japanilaiset puhuivat laivan rakennusvaiheessa Yamaton tykeistä "40,6 senttimetrin erikoistykkeinä" eikä rakennusmiehille kerrottu tykkien todellista kaliiperia. Tykkien kulut jaettiin useaan hankkeeseen, jottei suuria kustannuksia huomattaisi.
Yamatossa oli kaikkien aikojen raskain taistelulaivan pääaseistus: yhdeksän kappaletta 46 senttimetrin tykkejä, joiden rakentaminen oli silloisen asetekniikan kannalta haastava ja huomattava saavutus. Tykit oli sijoitettu laivan keskilinjaan kolmeen kolmoistorniin siten, että kaksi tornia oli porrastettuna etukannella ja kolmas takakannella. Kukin torni painoi noin kolmetuhatta tonnia, mikä oli enemmän kuin tuon ajan hävittäjä. Jokainen tykki pystyi ampumaan panssarikranaattinsa yli 41 kilometrin päähän 45° maksimikorotuskulmalla. Tykkien lataaminen kesti noin 40 sekuntia. Panssarikranaatin paino oli 1 460 kilogrammaa ja lähtönopeus 780 metriä sekunnissa. Kranaatit oli suunniteltu läpäisemään 22,3 tuuman (noin 570 mm) pystysuora teräslevy 20 000 metrin etäisyydeltä ja 9,1 tuuman (noin 230 mm) vaakasuora levy yli 30 000 metrin etäisyydeltä. Kullekin tykille oli varattu 100 kranaattia; 60 itse tykkitornissa ja 40 tornin alla ammusvarastossa.
Yamaton apuaseistuksen muodosti alun perin kaksitoista 155 millimetrin tykkiä neljässä kolmoistornissa. Yksi torni oli sijoitettu laivan keskilinjaan porrastettuna etukannen päätornin taakse, yksi keskilaivaan porrastettuna kolmannen päätornin ja takakannen aputulenjohtotornin väliin sekä loput kaksi savupiipun kummallekin puolen. Sivutornit poistettiin keväällä 1944, jotta saataisiin tilaa raskaammalle ilmatorjunta-aseistukselle.. Tykkien kantama oli noin 27 kilometriähttp://navweaps.com/Weapons/WNJAP_61-60_3ns.htm, viitattu 13.5.2013
Yamaton alkuperäinen ilmatorjunta-aseistus oli kaksitoista 127 mm:n tykkiä kuudessa suljetussa kaksiputkisessa asennuksessa ja kaksikymmentäneljä 25 mm:n konetykkiä kahdessatoista suljetussa kaksiputkisessa asennuksessa, jotka kuitenkin vaihdettiin aluksen viimeistelyn yhteydessä kahdeksaan kolmiputkiseen. Ilmatorjuntatykit olivat suljettuja, jotteivät päätykkien paineaallot häiritsisi ilmatorjuntatykkien miehistöjä. Lisäksi parvekkeilla komentotornin kummallakin sivulla oli 13,2 mm:n kaksoiskonekivääri.
Kesäkuussa 1943 keveiden ilmatorjuntatykkien määrä nostettiin 36:een lisäämällä keskilaivaan neljä avointa 25 mm:n kolmoistykkiä. Nämä tykit kuitenkin poistettiin alkuvuodesta 1944 keskilaivan 15,5 cm:n kolmoistykkitornien kanssa, jolloin niiden paikalle asennettiin kuusi 127 mm:n tykkiä suljetuissa kaksiputkisissa asennuksissa. Samalla 25 mm:n konetykkien määrä nostettiin 98:n lisäämällä 26 yksittäistä ja 16 kolminkertaista 25 mm:n konetykkiä, kolminkertaiset suljetuissa asennuksissa. Tässä vaiheessa Yamaton alkuperäiset 127 ja 25 millimetrin lavetit muunnettiin avonaisiksi. Samana kesänä Filippiinienmeren taistelun jälkeen lisättiin vielä 15 kappaletta 25 mm:n tykkejä avoimissa kolmiputkisissa asennuksissa, mikä nosti 25 mm:n tykkien määrän 113:een.
Viimeinen muutos aluksen ilmatorjunta-aseistukseen tehtiin marras-joulukuussa 1944. Tuolloin poistettiin 24 kappaletta 26 yksittäisistä ilmatorjuntatykeistä ja 25 mm:n kolmoistykkien määrä nostettiin viitteenkymmeneen (24 suljettua ja 26 avointa). Yamaton viimeinen ilmatorjunta-aseistus käsitti siis kaksikymmentäneljä 127 mm:n tykkiä, sataviisikymmentäkaksi 25 mm:n konetykkiä ja neljä 13,2 mm:n konekivääriä.
Vaikka aluksella oli suuri määrä kevyitä 25 millimetrin konetykkejä oli aluksen ilmatorjunta-aseistus varsin heikko: Tykkien tulinopeus oli pieni, vain 220 laukausta minuutissa, ja ne oli ladattava käsin viidentoista ammuksen lippaina.http://www.navweaps.com/Weapons/WNJAP_25mm-60_mg.htm Myös aluksen tulenjohdossa oli puutteita eikä tulelle ollut tutkaohjausta.
Keisarillisen Japanin laivaston filosofian mukaan taistelulaivojen kuului toimia omina osastoinaan erillään lentotukialuksista ja siksi kyetä suojaamaan itseään vihollislentokoneita vastaan ilman merkittävää ilmatukea. Yamaton ilmatorjunta-aseistuksen vahvistamiseksi sen 46,0 cm päätykeille valmistettiin erityisiä San Shiki Model 13 -ilmatorjuntakranaatteja. Tämä ammustyyppi painoi 1 361 kilogrammaa ja sisälsi 900 palopommiputkea ja 600 terässirpaletta, jotka ohjattiin eteenpäin 20° suihkuna. Kranaatti ei osoittautunut erityisen onnistuneeksi: Yamaton päätykkien maksimikorotuskulma oli vain 45°, mikä oli useimmiten liian vähän tehokkaaseen ilmatorjuntaan. Lisäksi tykkien aiheuttamat paineaallot haittasivat merkittävästi kevyempien ilmatorjunta-aseiden tulta.
Runko, koneisto ja panssarointi Yamaton rakennustöissä käytettiin runsaasti noihin aikoihin vielä uutta valokaarihitsausta. Rungon tukirunkona käytettiin panssarivyötä ja kaartuvan keulan ansiosta rakenteiden painoa voitiin vähentää ilman, että sillä olisi ollut vaikutusta kestävyyteen. Yamaton pienoismallilla tehdyt testit koealtaassa johtivat osittain tasareunaisen perän ja sipulinmuotoisen keulan lisäämiseen alukseen, vaikka kumpaakaan ei esiintynyt laivan alkuperäisissä piirustuksissa. Toimenpiteillä rungon vedenvastus väheni noin kahdeksan prosenttia.
Yamatossa oli yksi peräsin, ja aluksen kääntösäde oli 640 metriä, joka oli laivan kokoon nähden kohtalaisen pieni. Vertailun vuoksi Yhdysvaltain Iowa-luokan taistelulaivojen kääntösäde oli yli 800 metriä. Laivassa oli myös pieni apuperäsin, joka kuitenkin oli tehoton ja käytännössä hyödytön.
Yamatolla oli kuljetuskoneistona kaksitoista Kampon-höyrykattilaa, jotka pyörittivät neljää höyryturbiinia. Turbiinit oli kytketty alennusvaihteistolla neljään kolmilapaiseen potkuriin. Turbiinit olivat heikkotehoisia (25 kgf/cm² (2,5 MPa), 325 °C) ja tuottivat 150 000 hevosvoimaa, jolla päästiin 27 solmun (50 km/h) nopeuteen. Heikkojen koneiden vuoksi laivan polttoaineenkulutus oli suuri, huippunopeudessa noin 70 tonnia polttoöljyä tunnissa. Se oli pääasiallinen syy siihen, ettei Yamato osallistunut Salomonsaarten taisteluun eikä muihin Tyynenmeren sodan keskivaiheen taisteluihin. thumb|150px|Yamaton panssaroinnin poikkileikkaus keskilaivasta.
Yamato oli suunniteltu taistelemaan samanaikaisesti usean vihollistaistelulaivan kanssa, joten aluksen panssaroinnista suunniteltiin erittäin vahva. Painon säästämiseksi Yamaton elintärkeät komento-, tulenjohto- ja yhteystilat sekä ammus- ja konehuoneet keskitettiin suhteellisen tiiviisti laivan keskelle. Ajatuksena oli, että kaikki aluksen haavoittuvat osat voitaisiin tällöin ympäröidä joka puolelta vahvoilla panssarilevyillä. Panssarointi suunniteltiin kestämään Yamaton omien päätykkien kranaattien osumat ammuttuna 20 000 ja 30 000 metrin etäisyydeltä ja 3 000 metrin korkeudesta pudotettujen 1 000 kilogramman pommien osumat. 1 147 vesitiivistä osastoa olivat suojana vedenalaisilta torpedoilta ja miinoilta. Taistelulaivan paksun panssarivyön ja panssarilaipioiden välinen liitos oli kuitenkin huonolaatuinen ja aiheutti panssarointiin heikon kohdan vesirajan alle.
Palvelus thumb|left|Yamato väistelee yhdysvaltalaisten lentokoneiden hyökkäyksiä Tyynellämerellä 19. maaliskuuta 1945. Yamato vihittiin Japanin laivaston palveluskäyttöön Kuressa 16. joulukuuta 1941, vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Japani oli tehnyt hyökkäyksen Pearl Harboriin Oahulle. Seremonia oli koruton, sillä Japani halusi edelleen pitää aluksen yksityiskohdat salassa julkisuudelta. Saman päivän iltana Yamato liittyi kapteeni (myöhemmin vara-amiraali) Gihachi Takayanagin komennossa 1. taistelulaivadivisioonaan.
Alus korvasi 12. helmikuuta 1942 lippulaivana taistelulaiva Nagaton, joka oli ollut amiraali Isoroku Yamamoton lippulaiva Pearl Harborin hyökkäyksestä lähtien. Yamato pysyi Yamamoton lippulaivana 364 vuorokautta, kunnes 11. helmikuuta 1943 lippu luovutettiin sen sisaralukselle Musashille.
Yamato poistui ensimmäisen kerran Seton sisämereltä osallistuakseen toukokuussa 1942 Midwayn operaatioon. Alus muodosti taistelulaivojen Nagaton ja Mutsun sekä lentotukialus Hōshōn, kevyt risteilijä Sendain, yhdeksän hävittäjän ja neljän huoltolaivan kanssa 1. laivaston keskimmäisen osaston. Varsinaiseen taisteluun osasto ei kuitenkaan ottanut osaa.
Alus pysytteli Trukin saariryhmällä 29. elokuuta 1942 alkaen aina 8. toukokuuta 1943 asti. Tuona aikana alus oli liikkeellä vain yhden vuorokauden ajan ja sai laivastossa pilkkanimen Hotelli Yamato. Toukokuussa 1943 alus siirrettiin Kuren telakalle, missä aluksen peräsinkoneistoa parannettiin, keskilaivan 15,5 senttimetrin kolmoistykkitornien barbettien panssarointia vahvistettiin 28 millimetrin panssarilevyillä ja aluksen kannelle lisättiin uusia 25 millimetrin konetykkejä. Laivan varustukseen lisättiin myös tyypin 21 pinta- ja ilmavalvontatutkat.