Eduard Friedrich Mörike (8. syyskuuta 1804 Ludwigsburg, Württembergin vaaliruhtinaskunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 4. kesäkuuta 1875 Stuttgart, Saksan keisarikunta) oli saksalaisen lyriikan merkittävimpiä runoilijoita.

Perhe, koulutus ja virka-ura Eduard oli perheen seitsemänneksi vanhin lapsi ja hänellä oli kaksitoista sisarusta, joista vain neljä eli aikuiseksi asti. Hänen isänsä piirilääkäri Karl Friedrich Mörike (1763–1817) kuoli kun poika oli 13-vuotias.

Hän kävi Ludwigsburgin latinakoulua ja isänsä kuoltua muutti setänsä, korkeimman oikeuden puheenjohtaja Eberhard Friedrich von Georgiin luokse Stuttgartiin, joka halusi veljenpojastaan ​​papín. Hän kävi vuoden verran Eberhard-Ludwigs-Gymnasiumin humanistista eliitti-kymnaasia Stuttgartissa. Hänen äitinsä, pastorintytär Charlotte Bayerin (1771–1841) ja sedän painostus pakotti pojan opiskelemaan teologiaa, mitä hän ei itse olisi halunnut. Vuonna 1818 Mörike hyväksyttiin "armosta" Urachin "alempaan teologiseen seminaariin", koska hän ei ollut saavuttanut valtiollisessa päättökokeessa vaadittuja arvosanoja. Urachin pappisseminaarissa hän tutustui tulevaan pastori Wilhelm Hartlaubiin ja runoilija Wilhelm Waiblingeriin. Tämän jälkeen opiskeli teologiaa Tübinger Stiftin evankelisessa seminaarissa vuosina 1822–1826, jossa hän tutustui Ludwig Baueriin, teologi ja kirjoittaja David Friedrich Straussiin sekä kirjailija Friedrich Theodor Vischeriin. Suoritettuaan opintonsa loppuun keskinkertaisesti klassisia kieliä lukuun ottamatta hän vietti suurimman osan elämästään maaseutupastorina eri puolilla Württembergiä.

Mörike toimi useissa kappalaisen ja papinviroissa ennen kuin sai vuonna 1834 Cleversulzbachin kirkkoherran viran.Mörike, Eduard, Tietosanakirja osa 6, palsta 957, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913 Cleversulzbach on syrjäinen kylä, joka on ikuistettu historiaan hänen runossaan Der alte Turmhahn, jossa kylän asukkaat ja pastori nähdään vanhan tuuliviirin silmien läpi. Cleversulzbachin vuosina 1834–1843 hän oli tekemisissä kirjailijoitten Justinus Kernerin, Hermann Kurzin, Ludwig Uhlandin ja Karl Mayerin kanssa.

Mörike kärsi koko elämänsä psykosomaattisista sairauksista, joita mahdollisesti pahensi tiedostamaton ristiriita hänen humanististen pyrkimystensä ja kirkon dogmien välillä. Mörike sai suurempaa tyydytystä runojen kirjoittamisesta kuin saarnojen pitämisestä, joita hän usein lainasi kollegoiltaan. Sairaus pakotti hänet eroamaan tehtävästään vuonna 1843. Yhdeksän vuoden seurakuntatyön jälkeen hän siirtyi vain 39-vuotiaana kirkkoherran virastaan eläkkeelle.

Avioituttuaan Margarete von Speethin (1818–1903) kanssa Mergentheimissa vuonna 1851 hän täydensi eläkettään luennoimalla vuoteen 1866 asti saksalaisesta kirjallisuudesta Königin-Katharina-Stift-Gymnasiumin eliitti-tyttökoulussa Stuttgartissa. Hän sai kirjallisuuden professorin arvonimen vuonna 1856. Tämä aika merkitsi hänelle onnellista ja tuotteliasta kirjoittamisperiodia. Monien runsaiden kirjallisten saavutusten vuosien jälkeen vaimo Margareten mustasukkaisuus Möriken sisarta, kälyään Claraa (1816–1903) kohtaan melkein tappoi aviomiehen luovuuden ja he muuttivat erilleen vuonna 1873. Mörike vietti suurimman osan kahdesta viimeisestä vuodestaan sisarensa Claran ja nuoremman tyttärensä Marie Möriken (1857–1876) kanssa ja oli erossa Margaretesta kuolemaansa saakka.

Vuonna 1875 Mörike joutui vuoteeenomaksi. Kärsittyään vuosia reumasta ja sydänsairaudesta hän lopulta kuoli keuhkokuumeeseen. Hieman ennen kuolemaansa hän teki sovinnon vaimonsa kanssa.

Eduard Mörike kuoli 70-vuotiaana Stuttgartissa kesäkuussa 1875. Mörike haudattiin Stuttgartin Pragfriedhofin hautausmaalle kaksi vuotta sen avaamisen jälkeen. pienoiskuva|Eduard Mörike 20-vuotiaana teologianopiskelijana Tübingenissä, piirros vuodelta 1824.

Kirjallinen ura Möriken huomattavin teos on runokokoelma Gedichte (1838), joka asettaa hänet Goethen jälkeisten lyyrikkojen eturiviin. Niistä aistii välitöntä herkkyyttä, niiden muoto on luonteva, ja ne henkivät kansanomaista teeskentelemättömyyttä. Helmiä hänen runojensa joukossa ovat ”Der alte Turmhahn”, ”Schön Rohtraut”, ”Das verlassene Mädchen”, ”Die schöne Buche”. Möriken muista teoksista ovat mainittavia novelli ”Maler Nolten” ja ”Idylle vom Bodensee”.

Hän oli keskeinen svaabilaisen romantiikan edustaja Ludwig Uhlandin ohella ja tehnyt myös erinomaisia käännöksiä Anakreonin ja Theokritoksen teoksista. Ignaz Lachner sävelsi oopperansa Die Regenbrüder hänen tekstiinsä, myös Hugo Wolf, Ludwig Hetsch ja Fritz Kauffmann sävelsivät monia hänen laulujaan ja balladejaan. Hugo Distler sävelsi 48 sovitusta Möriken runoista teoksessaan Mörike-Chorliederbuch. Monista hänen runoistaan tuli vakiintuneita kansanlauluja.

Suomennetut teokset Mozartin matka Pragiin (Mozart auf der Reise nach Prag, 1856), suom. Eeva-Liisa Manner, Tammi 1964 – Uusi painos 1999 Novelli Kauniin Laun tarina, suom. J. A. Hollo, teoksessa: Saksalaisia kertomuksia romantiikan aikakaudelta, Otava 1952 pienoiskuva|Kirkkoherra Eduard Mörike, Josef Wagnerin lyijykynäpiirros 1840.

Suomennetut runot "Lumikki" ja "Mustaturkki" onnittelevat, Teoksessa: Kissanystävälle (WSOY 1991) Taikamajakka, Teoksessa: Yrjö Jylhä, Runon pursi (WSOY 1934)

Teoksessa: Aale Tynni, Tuhat laulujen vuotta (WSOY 1957, 1974, 2004). Ideaalinen totuus Koitteessa huomenen

Teoksessa: Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 1: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja, WSOY 1930 Rakkaus (myös kokoelmassa: Uuno Kailas Runot 1922–1931, SKS 2002) Surullinen kruunaus

Teoksessa: Laulujen virta (WSOY 1936) Kaksinlaulu yössä Kevät Papillinen kokemus Rakastetulle Sitä muista, oi sielu Tervehtyminen: erään runokäsikirjoituksen lukemisen jälkeen Virtani Yksinäisyys

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Saksalaiset runoilijat Luokka:Vuonna 1804 syntyneet Luokka:Vuonna 1875 kuolleet Luokka:Romantiikan kirjailijat