Maakkia eli jokimaakkia (Maackia amurensis) on hernekasvien heimoon ja maakkioiden sukuun kuuluva kasvilaji, joka on kotoisin Itä-Aasiasta. Muualla maailmassa lajia käytetään koristekasvina näyttävien kukintojensa vuoksi.
Ulkonäkö ja koko
Kasvutapa ja lehdet Maakkia on heikosti haarautuva, kesävihanta puu, jonka kasvukorkeus on tavallisesti 10–15 metriä ja rinnankorkeusläpimitta 60 senttimetriä. Kuori on ruskeanvihreää ja hilseilevää. Korkkiraidallisten nuorten oksien violetinruskea kuori on karvaista; vanhemmat oksat ovat kaljuja. Silmut ovat kaljuja.
Maakkian 15–23 senttimetrin pituiset lehdet jakautuvat lehtiruotiin ja -lapaan. Lehtiruodin pituus on 3–6 millimetriä; lehtilapa on päätöparisen parilehdykkäinen ja koostuu 7–11 lehdykästä. Kaljut lehdykät ovat pituudeltaan 3,5–7, joskus 9,7 senttimetriä ja leveydeltään 2–3,5, joskus 5 senttimetriä. Lehdykät vaihtelevat muodoltaan soikeasta pitkähkön munanmuotoiseen; niillä on pyöristynyt tyvi ja lyhyesti kapeneva kärki.
Kukat ja hedelmät Maakkian kukinta-aika ulottuu heinäkuusta elokuuhun. Kasvin 10–20 senttimetrin pituiset, pystyt terttumaiset kukinnot kasvavat huiskilomaisissa kerrannaiskukinnoissa. Kukinnon päävarsi on tiheästi ruskeakarvainen; kukkavarret on tavallisesti 4–6 (3,2–10) millimetrin mittaisia.
Maakkian kaksineuvoiset, vastakohtaiset, viisiteräiset kukat ovat 8–12 millimetrin pituisia; niillä on kaksinkertainen kehä. 2–4 millimetrin mittainen verhiö on kellomainen, lyhythampainen ja tiheästi kellanruskeakarvainen. Teriö on valkoinen, 7–11 millimetrin mittainen. Yksittäinen emi on suora ja tiheästi kellanruskeakarvainen. Syys-lokakuussa kypsyvät 3–7 senttimetrin pituiset ja 1–1,2 senttimetrin levyiset palkohedelmät sisältävät 1–4 siementä. Kellanruskeat tai ruskeat siemenet ovat soikeita, 6–8 millimetrin mittaisia.
Kromosomiluku Kasvin kromosomiluku on 2n = 18.
Levinneisyys ja elinympäristö Maakkian levinneisyysalue ulottuu Venäjältä (pääasiassa Amurin alueelta) Kiinaan, Taiwanille, Korean niemimaalle ja Japaniin. Maakkia kasvaa puuaroilla sekä kukkuloiden kuivissa metsissä 300–900 metrin korkeudella merenpinnasta. Laji suosii kuivahkoa-tuoretta, runsasravinteista, lievästi hapanta-emäksistä, hiekkasavista tai savista maaperää. Se viihtyy aurinkoisilla kasvupaikoilla ja pitää lämmöstä, mutta on enimmäkseen myös pakkasenkestävä.
Kotiseudullaan Itä-Aasiassa maakkia kasvaa tuoreissa ja runsasravinteisissa jokilaaksojen rinne- ja rantametsissä yhdessä koreansembran (Pinus koraiensis) ja lehtipuiden kanssa.
Luokittelu Maakkian kuvasivat ensimmäisinä Franz Josef Ruprecht ja Karl Johann Maximowicz. Lajista tunnetaan kaksi muunnosta: Maackia amurensis Rupr. & Maxim. var. amurensis japaninjokimaakkia – Maackia amurensis var. buergeri (Maxim.) C.K.Schneid.: Lehdykät ovat tylppiä eivätkä teräväkärkisiä kuten perusmuodolla; lisäksi lehtien alapinnat ovat karvaisia. Muunnos kasvaa luonnonvaraisena Japanissa.
Käyttö Maakkiaa käytetään koristekasvina näyttävien kukkiensa vuoksi.
Lähteet
Aiheesta muualla iNaturalist: Maackia amurensis Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Maackia amurensis United States Department of Agriculture (USDA): Maackia amurensis Flora of China: Maackia amurensis
Luokka:Hernekasvit Luokka:Puut