Ingeborg Charlotte Caroline Frederikke Louise (2. elokuuta 1878 Charlottenlundin linna, Kööpenhamina, Tanskan kuningaskunta – 12. maaliskuuta 1958 Tukholma, Ruotsin kuningaskunta) oli tanskalainen prinsessa, josta tuli avioliiton kautta osa Ruotsin kuningashuonetta.
Suku Hänen isänsä oli Tanskan kuningas Fredrik VIII ja äitinsä Ruotsin prinsessa Louise. Ingeborgin vanhemmasta veljestä tuli Tanskan kuningas Kristian X ja nuoremmasta veljestä Norjan kuningas Haakon VII. Avioliitto ja lapset Ingeborg avioítui 19-vuotiaana vuonna 1897 Ruotsin prinssi Carlin kanssa. Hän saapui Tukholmaan ja sai ihastuneen vastaanoton, hänen appensa kuningas Oskar II kutsui Ingeborgia pikku päivänsäteeksi. Kuningatar Sofian ja kruununprinsessa Viktorian sairastellessa Ingeborg hoiti monia edustustehtäviä.
Aikakauden suhteet naapurimaiden kesken olivat monimutkaiset. Carl oli ehdolla Norjan kuninkaaksi, mutta tehtävät sai Ingeborgin veli Haakon VII. Toinen veli oli Tanskan kuningas Kristian X, ja kun tyttäristä Margarethasta ja Märthasta tuli Tanskan ja Norjan kruununprinsessat, hovien välinen yhteys oli hyvin tiivis.
Heille syntyi neljä lasta: Margaretha (1899–1977), avioitui vuonna 1919 Tanskan prinssi Axelin (1888–1964) kanssa. Märtha (1901–1954), avioitui vuonna 1929 Norjan tulevan kuninkaan prinssi Olavin (1903–1991) kanssa. Astrid (1905–1935), avioitui vuonna 1926 Belgian tulevan kuninkaan prinssi Leopoldin kanssa. Carl nuorempi (1911–2003) Itä-Götanmaan herttua vuoteen 1937 asti, jolloin hän avioitui morganaattisesti jo kerran eronneen kreivitär Elsa von Rosenin (1904–1991) kanssa. Tämän jälkeen lanko kuningas Leopold antoi hänelle belgialaisen tittelin prinssi Carl Bernadotte. He erosivat vuonna 1951, jonka jälkeen prinssi Carl avioitui Anna Margareta (Ann) Larssonin kanssa vuonna 1954. He erosivat vuonna 1961. Vuonna 1978 prinssi Carl avioitui Kristine Rivelsrudin kanssa.
Ruotsin prinsessa Poliittisesti Ingeborgilla oli demokraattisia ja liberaaleja sympatioita, eikä hän pitänyt konservatiiveista. Näitä näkemyksiä hän ilmaisi vuoden 1914 hallituskriisin aikana. Hän inhosi konservatiivista Hjalmar Hammarskjöldin hallitusta ja vuoden 1914 politiikkaa, kritisoi konservatiivista lehdistöä ja piti liberaali-sosiaalidemokraattisen hallituksen eroa vuonna 1914 katastrofina, kertoman mukaan kommentoimalla sitä sanoilla: "Niin ei saa tapahtua! Ei, ei, ei!"
Toisen maailmansodan aikana vuosina 1940–1945 hän osoitti julkista mieltään natsi-Saksaa vastaan tukkimalla talonsa ikkunan Hovslagargatan 5:ssä, joka oli vastapäätä Saksan Tukholman-suurlähetystöä.
Mielenosoitusta voidaan pitää myös Ingeborgin suurimman intressin eli perheensä suojelemisena. Hän tuki prinssi Carlia tämän laajassa työssä Punaisen Ristin hyväksi, mutta välttääkseen sosiaalisten sitoumustensa liiallisen huomioimisen hän rajoittui lastensuojeluyhdistyksen puheenjohtajaksi (sen perustamisesta kuolemaansa asti). Hän myös korosti kotielämän merkitystä tyttäriensä kasvatuksessa, jotka kaikki saivat koulutusta kotitöihin, lastenhoitoon ja ompeluun. Laajojen sanomalehtiartikkelien kautta – erityisesti kesäasunnostaan Fridhemistä Itä-Götanmaalta – hänestä tuli yleisölle tunnettu vaimo ja äiti, ja hän oli pitkään ylivoimaisesti suosituin henkilö kuningasperheessä. Kuten prinssi Carl muistelmissaan huomautti, "hänestä liikkui lukuisia anekdootteja, sekä tosia että valheita".
Elämänsä loppupuolella prinsessa Ingeborgia koettelivat monet surut, joista raskaimmat olivat hänen tyttärensä Astridin (s. 1905), Belgian kuningattaren, kuolema auto-onnettomuudessa vuonna 1935 ja tyttärensä Märthan (s. 1901) kuolema pitkän sairauden jälkeen vuonna 1954.
Prinsessa Ingeborg kuoli 79-vuotiaana Tukholman asunnossaan 12. maaliskuuta 1958. Hänen hautajaisiinsa Suurkirkossa osallistuivat kuninkaat Olav V, Gustaf VI Adolf, Fredrik IX ja Baudouin sekä kuningatar Louise ja kuningatar Ingrid.
Hänet haudattiin puolisonsa viereen Kungliga begravningsplatsen hautausmaalle Solnaan.
Galleria
Lähteet
Luokka:Tanskan prinsessat Luokka:Ruotsin kuninkaalliset Luokka:Vuonna 1878 syntyneet Luokka:Vuonna 1958 kuolleet