alt=Iina Karttunen nuorena|pienoiskuva|Iina Karttunen Iina (Josefina) Karttunen (31. heinäkuuta 1887 – 23. helmikuuta 1967) oli suomalainen hengellisen musiikin säveltäjä ja maanviljelijä. Häntä pidetään yhtenä vapaakirkollisen liikkeen alkuvaiheen tuotteliaimmista säveltäjistä.Hämelin, Eila, ja Vappu Rautamäki. Tienraivaajat: vapaakirkon naiset ilosanoman viejinä. Hämeenlinna: Päivä, 2001 s. 89 Suosituin hänen säveltämistään lauluista on Martta Kaukomaan runoon sävelletty Niin alhaalla ei kukaan kulje.
Elämänvaiheet Iina Karttunen syntyi Kiteellä Romolan pappilassa kappalainen Karl Karttusen ja hänen vaimonsa Eeva-Maria os. Telén kahdeksanlapsisenHolopainen, Lauri. Kylähistoria. Kitee: Niinikummun kylätoimikunta, 1987 perheen toiseksiPalosuo, V. J. Sukuunsa Suopetäjä: Rovasti U. W. Telén (1807-1890) Ja Hänen Perhekuntansa. [Hki]: Telénin koivikkolainen sukuhaara, 1982. s. 149 nuorimmaisena.Kiteeläinen legenda - Iina Karttunen 31.7.1887 – 23.2.1967. Koti-Karjala, 23.12.1992, s. 20-21 Isä kuitenkin kuoli v. 1893 63-vuotiaana Iinan vasta aloitettua koulunkäynnin ja perhe muutti ”armovuoden” jälkeen Karttusten sukutilalle Kiteen Niinikumpuun. Iina Karttunen kävi tyttökoulua Kuopiossa ja Joensuussa tavoitteenaan ylioppilastutkinto ja mahdollisesti teatteriuraPalosuo s. 164, mutta näistä suunnitelmista oli luovuttava keuhkosairauteen sairastumisen ja parantolaan joutumisen takia. Rantanen, Vilho. Kuninkaasta on Minun Lauluni. Hämeenlinna: Päivä, 1965 s. 95 Musiikkia hän opiskeli virsisäveltäjä Mikael Nybergin johdolla.
Palattuaan Niinikummun sukutilalle Iina Karttunen koki hengellisen herätyksen Vapaakirkon piirissä Karttunen toimi henngellisten tapahtumien järjestäjänä, puhujana ja laulajana. Hän alkoi myös säveltää hengellisiä lauluja. Lauluaan ja yhteislauluja hän säesti pianolla ja kitaralla sekä nuoteista että vapaasti improvisoiden.Aroheimo-Marvia, Liisa, Reijo Pajamo, ja Erkki Tuppurainen. Suomen musiikin historia: Kirkkomusiikki. Helsinki: WSOY, 2004. s. 345
Muiden sisarusten kouluttauduttua omiin ammatteihinsa Karttunen otti sukutilan hoitoonsa Katri-sisarensa ja äitinsä (k. vuonna 1934) kanssa. Tilanhoitoon palkattiin lisäksi ulkopuolista työvoimaa, ja Karttusen johdolla maatilasta tuli kannattava, niin että varsinkin kasvitarha ja sikatalous menestyivät hyvin. Väliaikaisesti hän myös opetti Niinikummun kansakoulussa. Karttunen toimi Kiteen marttayhdistyksessä ja kuului Koivikon karjanhoitokoulun johtokuntaan . Hän piti esimerkiksi sanomalehti Karjalaisen ajan tasalla maatalouden satotilanteesta.
Karttunen jatkoi kotiseudullaan perheensä perinteitä sairaiden ja hädänalaisten perheiden auttamisessa ja häntä arvostettiin hyväntekijänä. Sotien aikana tila tarjosi turvapaikan Viron ja Inkerin pakolaisille.
Iina Karttunen on haudattu Kiteelle Ilmolan hautausmaalle Karttusten sukuhautaan. Sukutila Karttu-Kakskerta autioutui ja rapistui Iina Karttusen kuoleman jälkeisinä vuosina. Päärakennus ja navettarakennus purettiin uudisrakennuksen tieltä 2010.
Tuotanto Iina Karttunen kirjoitti runoja ja suorasanaista tekstiä varhaislapsuudestaan saakka. Hänen ensimmäiset sävellyksensä olivat lastenlauluja. Uskonnollinen herääminen käynnisti tuotteliaan sävellystyön, jota innoittivat hengelliset runot. Iina Karttuselle oli tyypillistä säveltää voimakkaan inspiraation valtaamana nopeasti pianon ääressä tai kitaraa apuna käyttäen. Vierailevalta puhujalta tai työntekijältä kuultu runo muuttui saman tien lauluksi
Iina Karttusen kirjoituksia ilmestyi hengellisissä ja muissakin lehdissä ja hänet tunnettiin muisto- , tervehdys- ja juhlarunojen laatijana ja esittäjänä. Palosuo s. 163
Iina Karttusen säveltämät laulut Niin alhaalla kukaan ei kulje (alkup. Niin alhaal ei kenkään kulje) Martta Kaukomaan sanoihin, Sinä kaipaatko täyteyttä hengen sen Hilja Aaltosen sanoihin, Sinun tiesi on sittenkin parhain Vilho Rantasen sanoihin. Lapset Jumalan valvokaa Tekla Renforsin sanoihin ja Oi Herra suo mun levätä Mikael Nybergin sanoihin on julkaistu Suomen vapaiden suuntien Hengellisessä laulukirjassa Ne on otettu myös Suomen lähetysseuran julkaisemaan kokoelmaan Hengellisiä lauluja ja virsiä. Jälkimmäinen sisältää myös Hilma Virtasen sanoihn sävelletyn Sun johtohos antaudun.
Edellä mainittujen lisäksi Vilho Rantasen toimittama nuottikokoelma Sävelsilta sisältää Iina Karttusen säveltämät hengelliset laulut Illan rauha (sanat Tekla Renfors), Rukous (sanat Simo Korpela), Hyvä paimen (sanat Tyyne Ihamäki), Laulu kristityille (sanat Vilho Rantanen), Etsijän polku (Sanat Vilho Rantanen), Katoava - kestävä (sanat Karin Weckström), Kun viedään kaikki pois.., (sanat Vilho Rantanen) ja Käänny sielu synnin tieltä! (sanat Simo Korpela). Iina Karttusen vuosina 1910−1920 sukulaislasten laulettavaksi perhejuhliin säveltämät lastenlaulut ilmestyivät v. 1966 vihkosena, jonka aikuistuneet lapset julkaisivat.Karttunen, Ina, ja Iina Karttunen. Ina Karttusen Lastenlauluja. [s.n.], 1966 Se sisältää laulut Kun pääskyset saapuvat, Lautu kotikoskelle, Kun päivä paistaa, Koivulaulu, Illan tullen ja Kehtolaulu, jotka on sävelletty Arvid Lydeckenin sanoihin, Hietikkorannalla Tyyne Puhakan sanoihin, Heinäkuun helteessä Lauri Hannikaisen sanoihin, Kevättalven laulu Ilmari Kiannon runoon, Lasten marssi Aili Nissisen sanoihin ja Kun illan varjot Max Oker-Blomin sanoihn.
Iina Karttusen kuoleman jälkeen Kiteen kotiseutuväki otti hoitaakseen häneltä jääneen kirjallisen aineiston.
Iina Karttusen suosituimpia sävellyksiä lauletaan ja esitetään edelleen ja niitä on julkaistu lukemattomilla äänitteillä.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset säveltäjät Luokka:Suomalaiset maanviljelijät Luokka:Vuonna 1887 syntyneet Luokka:Vuonna 1967 kuolleet