Kilpijärvi on Uudellamaalla Mäntsälässä Sälinkäällä sijaitseva järvi. Etäisyys Helsingistä on 58 kilometriä pohjoiskoilliseen ja Mäntsälän keskustasta kahdeksan kilometriä luoteeseen.

Maantietoa Kilpijärvi on 3,3 kilometriä pitkä, 1,5 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 264 hehtaaria eli 2,6 neliökilometriä. Keskiosan leveys on yli kilometrin, etelä- ja pohjoisosa ovat selvästi kapeampia. Järvi sijaitsee alavalla seudulla, jossa maaperä on enimmäkseen savea. Järven rannoilta sijaitsee joitakin pieniä mäkiä, joiden huippu kohoaa yleensä alle 15 metrin korkeuteen vedenpinnasta. Korkein mäki Haanmäki, joka sijaitsee järven lounaisosan etelärannassa, on yli 20 metriä korkea. Lounaispäässä sijaitsee Tuoksenlahti, jota osittain suojaa ulapalta Rekiniemi. Toisen niemen nimi on Kahdenhaarainen, jonka itäpuolella sijaitsee Hiidenlahti. Järvellä on kartan mukaan kolme saarta, jotka sijaitsevat järvenselällä. Eteläisellä Pukkisaarella ja pohjoisella Pöytäsaarella on molemmissa vapaa-ajan asunto. Pieni Pillikari on autio. Järven tilavuudeksi on määritetty 4,7 miljoonaa kuutiometriä, jolloin sen keskisyvyydeksi tulee 1,8 metriä. Järven syvyys on 2,4 metriä ja tämä kohta sijaitsee Pillikarin kaakkoispuolella .

Järven rantaviivan pituus on 12,0 kilometriä. Silmämääräisesti noin puolet rantaviivasta on pelto- tai suomaata. Sälinkää sijaitsee järven pohjoispäässä, mutta sen tihein asutus ei yllä rantaan asti. Järven länsipuolella sijaitsevat Järvikulman ja Järvenpään kulmakunnat. Vuonna 1991 asui valuma-alueella 450 asukasta. Rannikolla on kahdeksan karjatilaa ja muuta kiinteää asutusta on saman verran. Vuonna 1991 oli rannoilla noin 50 mökkiä, mutta vuonna 2005 oli lukumäärä kasvanut 70 mökkiin ja vuonna 2019 niitä oli 150. Sälinkään rannassa on yksi kunnallinen uimaranta. Niille tulee tiet länsipuolella kulkevalta yhdystieltä 1430, itäpuolella kulkevalta yhdystieltä 1471 tai eteläpuoliselta kylätieltä.

Luontoarvoja Vedenlaatu Kilpijärven valuma-alueen peltoala muodostaa 24 % ja metsät 51 % osuuden. Vedenlaadun tutkimuksissa veden näkösyvyys oli vuonna 1993 0,4 metriä ja sameusarvo 20 FNU, mikä tarkoittaa veden savisameutta. Veden käyttökelpoisuusluokitus oli vuosina 1984–1986 ja 1989–1992 tyydyttävä ja vuosina 1994–2003 välttävä. Järven ekologinen luokka oli vuosina 2008 ja 2013 välttävä ja vuonna 2019 huono. Järven vettä on tutkittu vuoden 2007 jälkeen 1–3 vuoden välein. Järvi on matala eikä se lämpötilakerrostu ollenkaan. Veden happitilanne on ollut kesäisin vähintään hyvä, mutta talvisin jääkannen alla se heikkenee merkittävästi. Happiongelmat liittyvät järven sisäiseen kuormitukseen. Kesäisin veden hapen kylläisyysaste saattaa kohota hetkellisesti yli 100 %, kun runsastuneet levät yhteyttävät ja tuottavat lisähappea veteen. Tällöin voi veden happamuustaso kohota jopa pH 9,8 asti. Vuonna 2008 Kilpijärvi luokiteltiin hyvin reheväksi järveksi, sillä veden kokonaisfosforipitoisuus ylitti arvon 100 μg/l (mikrogrammaa litrassa vettä) ja klorofylli-a -pitoisuus ylitti 120 μg/l arvon. Veden fosforiarvot ovat kohonneet 1990-luvulta alkaen. Kun pitoisuus oli aluksi 60 μg/l, oli se 72 μg/l vuonna 2001, 89 μg/l vuonna 2002, 100 μg/l vuonna 2003 ja 77 μg/l vuonna 2005. Kesällä 2021 ja 2022 vaihtelivat arvot välillä 26–170 μg/l. Klorofylli-a -pitoisuudellakin on ollut kasvava trendi. Veden kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat kesällä 2021 ja 2022 välillä –. Typpiarvotkin ovat kasvavalla trendillä.

Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivin (lyhenne VPD) velvoittamana on vesistöviranomainen määrittänyt Kilpijärven tilaa. Järven tilaa arvioitiin ensimmäisen kerran vuosina 2007–2008. Silloin sen ekologinen tila oli tyydyttävä ja kemiallinen tila oli hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologinen tila, joka ei oltu määritetty, biologinen tila, joka oli huono, ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli tyydyttävä. Esimerkiksi vedenlaadussa veden kokonaisfosforipitoisuus oli viimeisessä arvioinnissa ja kokonaistyppipitoisuus litrassa vettä, mitkä ovat huonoja tuloksia. Järven tilaa arvioitiin toisen kerran vuosina 2012–2013. Silloin sen ekologinen tila oli tyydyttävä ja kemiallinen tila oli hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologinen tila, joka ei oltu määritetty, biologinen tila, joka oli huono, ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli tyydyttävä. Esimerkiksi vedenlaadussa veden kokonaisfosforipitoisuus oli viimeisessä arvioinnissa ja kokonaistyppipitoisuus litrassa vettä, mitkä ovat välttäviä tuloksia.

Kalasto Järvessä esiintyy särkeä, salakkaa, lahnaa, suutaria, madetta, ahventa, kiiskeä, kuhaa ja haukea. Tärkeimmät saaliskalat ovat hauki, ahven ja lahna. Järveen on istutettu haukea, ankeriasta, karppia ja kuhaa.

Järven kunnostaminen Järven tilaa on koetettu kohentaa eri tavoilla. Esimerkiksi nuottauksella on poistettu järvestä pikkukalaa, vettä on talvisin hapettimella hapetettu, rannoilta on niitetty vesikasvillisuutta ja joillekin rantaosuuksille on perustettu suojavyöhykkeitä. Pohjoispäähän laskeva Ruonanoja on järven suurin pistekuormittaja. Ruonanojan suulle on rakennettu laskeutusaltaita, jotta kiintoainetta laskeutuisi tulovedestä pois ja ravinteita sitoutuisi altaiden vesikasvillisuuteen.

Vesistösuhteet Kilpijärvi sijaitsee Mustijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 19) Kilpiojan valuma-alueessa (19.007). Järven valuma-alueen pinta-ala on 18,2 neliökilometriä (, tai 21,57 km² ) ja veden laskennallinen viipymä on noin 11 kuukautta . Järven pohjoispäähän tulee Ruonanoja , jonka valuma-alue on 8,4 neliökilometriä . Ruonanojan nimi latvoilla on Karhuaronoja. Valuma-alueen koillisosassa Siperiassa sijaitsevat pienet Iso-Saikari (3 ha) ja Pikku-Saikari. Muut ojat ovat pieniä pelto-, suo- tai metsäojia. Järven laskuoja Kilpioja alkaa eteläosan pohjoisrannasta ja se on 3,6 kilometriä pitkä. Ojassa, aivan järven luusuan lähellä, sijaitsee pato, jolla ylläpidetään järvessä haluttua vedenpinnan korkeutta. Kilpioja yhtyy Kaanaassa Mustijokeen eli Kaanaanjokeen yhdystien 1430 sillan jälkeen. Järven vedenpinnan korkeus on 78,4 metriä mpy (N2000).

Historiaa pienoiskuva|Vuosina 1870–1907 julkaistun Senaatin kartaston Mäntsälän karttalehti. Järven pohjoisosa näkyy kartan alareunassa. Laatimisvuosi 1873. pienoiskuva|Kilpijärvi näkyy karttalehden yläreunassa. Laatimisvuosi 1873. Vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa järven luoteisrannassa sijaitsi Selinkään kartano (”Selling gård”) ja sen torpat ja vastarannalla osa Selinkään kylästä (”Sellinge by”), jossa oli 12 maataloa yhteismanttaalilla 96. Järven itärantaan seurasi Mäntsälän ja Sulkavan ja Hausjärven välinen maantie. Silmämääräisesti puolet järven rannoista sijaitsivat peltomaiden äärellä. Järvessä oli kaksi saarta. Vuosina 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartastossa (katso oikealla puolella) jakautuu järvi kahdelle karttalehdelle (laadittu vuonna 1873). Järven pohjoispään rannoilla sijaitsivat lännessä Sälinkään ja pohjoisessa Vehmaan kartanot. Selinkään kylän karttanimi on nyt Soukkio. Järveen on piirretty kaksi saarta, mutta kolmas saari sijaitsee Kahdenhaaran niemenkärjessä. Vuonna 1916 julkaistussa Riihimäen seudun taloudellisessa kartassa On pohjoisen kartanon nimeksi merkitty Sälinkää ja läntisen kartanon kohdalla järven rannassa lukee lasiruukki (toiminnassa 1815–1891 ). Kartanon lähellä toimii lisäksi ”sahamylly”. Järven vedenpintaa laskettiin 1920-luvulla . Järvenlaskun vaikutukset olivat huomattavasti pienemmät kuin eteläpuolisella Kotojärvellä, joka kuivatettiin. Muuten ei taloudellisten karttojen välillä ole järven ympäristössä eroja. Vuoden 1955 peruskartassa on peltomaiden määrä järven rantojen läheisyydessä kasvanut nykyisiin mittoihin. Pöytäsaaren karttanimi on Rakkaussaari. Vuoden 1989 kartassa saaren nimi on muuttunut Pöytäsaareksi.

Lähteet

Luokka:Mäntsälän järvet Luokka:Kilpiojan valuma-alue