pienois|pysty|”Ruth Simmons” eli Virginia Tighe. Bridey Murphyn tapaus oli 1950-luvun Yhdysvalloissa huomattavaa julkisuutta saanut nauhoitettujen hypnoosi-istuntojen sarja, jonka väitettiin todistavan jälleensyntymästä. Juttu sai alkunsa loppuvuodesta 1952, jolloin pueblolainen amatöörihypnotisoija Morey Bernstein tarjoutui hoitamaan paikallisen kotirouvan Virginia Tighen allergiaa. Transsiin vaivuttuaan Tighe kertoi olleensa edellisessä elämässään Bridey Murphy -niminen irlantilaisnainen, joka eli 1800-luvun Corkissa ja Belfastissa. Hypnotisoitu Tighe puhui irlantilaisella korostuksella ja kuvaili ympäristöään ja mennyttä elämäänsä yksityiskohtaisesti.
Tapaus sai kansallista julkisuutta vuodesta 1954 alkaen, ja kun Bernstein vuonna 1956 julkaisi ”tutkimuksistaan” kirjan, tuli Bridey Murphystä suoranainen villitys. Kirjaa myytiin miljoonia kappaleita ja se pysyi The New York Timesin bestseller-listalla puoli vuotta. Se sovitettiin myös elokuvaksi, jossa Tigheä esitti Teresa Wright. Hypnotisoidun Tighen puheita sisältänyttä pitkäsoittoa myytiin noin 30 000 kappaletta. Hypnoosi oli tuohon aikaan muotia, ja Bridey Murphyn tapaus lisäsi yleisön kiinnostusta entisestään. Myös salatieteiden suosio kasvoi, ja jotkut uskoivat tieteen ennen pitkää osoittavan Bernsteinin väitteet tosiksi. Kertomusten uskottavuutta lisäsi se, ettei Tighe yrittänyt hyötyä tapauksesta vaan päinvastoin vältteli julkisuutta. Bernstein puolestaan oli menestyvä liikemies, jolla ei ollut tarvetta sensaatiojulkisuudelle tai pikkurahalle.
Tarkemmissa tutkimuksissa Bridey Murphyn olemassaolosta ei löytynyt todisteita. Lisäksi Tighen puheenparressa ja miljöökuvauksessa oli paljon erilaisia pikkuvirheitä. Kyse ei silti ollut tietoisesta vilpistä vaan hypnoosin aikaansaamista vääristä muistikuvista. Nykyään tapausta pidetäänkin esimerkkinä niin sanotusta kryptomnesiasta. Tästä huolimatta episodi on tuonut pysyvää julkisuutta ja suosiota niin sanotulle regressioterapialle. Tapauksella on ollut huomattava vaikutus myös populaarikulttuuriin, ja vuoden 1974 tienoilla Yhdysvalloissa jopa toimi Bridey Murphy -niminen yhtye.
Tapauksen kulku
Muistoja menneisyydestä
pienois|”Syvässä hypnoosissa koehenkilö kykenee palauttamaan mieleensä kauan sitten unohdetun menneisyyden tapahtumia.” Morey Bernstein ja Virginia Tighe vuonna 1956 julkaistun vinyylilevyn mukana tulleessa kuvassa. Hypnoosi oli 1950-luvun alussa muodikas ilmiö. Vuonna 1952 pueblolainen amatöörihypnotisoija Morey Bernstein lupautui parantamaan paikallisen kotirouva Virginia ”Ginni” Tighen allergiat hypnoosin avulla. Bernstein ja Tighe eivät varsinaisesti tunteneet toisiaan entuudestaan, mutta molemmat osallistuivat aktiivisesti erilaisiin seurapiiririentoihin. Bernstein havaitsi nopeasti Tighen uransa parhaaksi koehenkilöksi: tämä vaipui helposti syvään transsiin eikä havahduttuaan muistanut tapahtuneesta mitään. Bernstein oli jo jonkin aikaa halunnut selvittää, olisiko hypnoosissa mahdollista muistaa edellisiä elämiä. Hän uskoi Tighen olevan sopiva koehenkilö, mutta kesti kuukausia ennen kuin Tighe suostui kokeeseen. Syynä ei tosin välttämättä ollut periaatteellinen vastustus vaan se, että Tighe ja hänen miehensä olivat hyvin kiireisiä.
Ratkaiseva istunto järjestettiin 29. marraskuuta 1952. Bernstein piti sitä tieteellisenä kokeena ja äänitti sen. Hän kyseli ensin Tighen lapsuudesta, jolloin Tighe väitti muistavansa jopa 1-vuotiaana kokemiaan tapahtumia. Samalla hänen äänensä muuttui heikommaksi ja lapsekkaammaksi. Seuraavaksi Bernstein vei hänet vieläkin ”kauemmaksi ajassa ja avaruudessa”. Hän kehotti Tigheä kulkemaan mielessään yhä taaemmaksi ja kertoi hänen ehkä yllättyvän, kun hänen mieleensä palautuisi ”kohtauksia kaukaisista maista ja etäisistä paikoista”. Ensimmäisenä Tighe kertoi raaputtaneensa sängystään maalia irti, jolloin häntä rangaistiin piiskaamalla. Nimekseen hän kertoi ”Friday (’Perjantai’) Murphy” ja vuosiluvuksi 1806. Myöhemmin hän täsmensi oikean nimensä olleen BrideyPrendergast, Alan: Searching for Bridey Murphy, Pueblo’s Paranormal Queen. Westword 20.8.2019. Viitattu 30.6.2021. eli Bridget Kathleen MacCarthy, o.s. Murphy.Patihis 2015.
Seuraavina kuukausina Bernstein hypnotisoi Tighen useasti. Istuntoja oli yhteensä kuusi, ja niiden myötä Bridey Murphyn elämäntarina sai yhä uusia käänteitä. Murphy oli syntynyt Corkissa vuonna 1798, mutta muutti sittemmin Belfastiin miehensä Sean Brian Joseph MacCarthyn kanssa, joka oli katolinen asianajaja, kirjoitti lehtijuttuja Belfast News Letteriin ja opetti lakia Queen’s Universityssä. Murphy kuoli 1864 kaaduttuaan portaissa. Hypnoosissa Tighe puhui irlantilaisella korostuksella, kertoi irlantilaisia tarinoita ja lauloi irlantilaisia lauluja. Hän puhui jopa muutaman sanan iiriä, vaikka ei koskaan ollut käynyt Irlannissa.Smith, Laura: When this Irish housewife was ’reincarnated’ in Denver in 1956, America went crazy for her story . Timeline 25.9.2017. Viitattu 27.6.2021. Edellisen elämänsä lisäksi hän kykeni näkemään esimerkiksi Bridey Murphyn hautakiven. Istunnot jatkuivat vuoden 1953 puolelle ja loppuivat Tighen tultua kolmatta kertaa raskaaksi.
Villitys
pienois|pysty|vasen|Paramount Picturesin tuottaman ja Noel Langleyn ohjaaman The Search for Bridey Murphy -elokuvan juliste vuodelta 1956. Päärooleissa nähtiin Teresa Wright ja Louis Hayward.Erickson, Hal: The Search for Bridey Murphy (1956). AllMovie. Viitattu 1.7.2021.
Bernstein esitteli istunnoista tekemiään äänitteitä tuttavilleen. Kertomusten todentuntuisuus teki ihmisiin suuren vaikutuksen, sillä Tighen puheet vaikuttivat aidoilta muistoilta, eivät etukäteen suunnitellulta näytökseltä. Huhut levisivät nopeasti pueblolaisten keskuuteen, vaikka Bernstein yrittikin pitää Tighen henkilöllisyyden salassa.
Vuonna 1954 The Denver Post julkaisi sunnuntailiitteessään Empiressa aihetta käsitelleen kolmiosaisen artikkelisarjan. Siitä juttu levisi kansallisiin tiedotusvälineisiin. Tapaus sopi hyvin ajan henkeen, joka oli muutenkin kiinnostunut ufoista ja yliaistillisesta havaitsemisesta. Tarinoiden uskottavuutta lisäsi niiden yksityiskohtaisuus sekä Tighen puhetapa, joka muuttui hypnoosissa jyrkästi. Tighe ei yrittänyt hyötyä jutusta henkilökohtaisesti, eikä myöskään liiketoimillaan vaurastunut ja laajasti arvostettu Bernstein ollut pikkurahan tai julkisuuden tarpeessa.
Tapaus sai valtavaa julkisuutta alkuvuodesta 1956, jolloin Bernstein julkaisi kokeistaan kirjan Bridey Murphyn jäljillä (The Search for Bridey Murphy). Tighen pyynnöstä kirja käytti hänestä nimeä ”Ruth Simmons”. Tammikuussa julkaistu ensipainos oli maltilliset 10 000 kappaletta, mutta maaliskuuhun mennessä kirjaa oli painettu jo 200 000 kappaletta ja myynti jatkui edelleen hyvänä. Kirja pysyi The New York Timesin bestseller-listalla yhteensä 26 viikkoa. Kovakantista laitosta myytiin satoja tuhansia kappaleita ja myöhemmin ilmestynyttä taskukirjaa miljoonittain. Teos käännettiin 30 kielelle ja julkaistiin 34 maassa. Kirja osoittautui suosituksi myös niiden parissa, jotka eivät normaalisti paljoakaan lukeneet. Bernstein tienasi kirjamyynnillä satoja tuhansia dollareita. Tighe sai voitoista 5 %, mikä tarkoitti noin 11 000 dollarin tienestejä. Vielä vuoden 1956 aikana kirjasta tehtiin elokuvasovitus, jossa Ruth Simmonsia esitti Teresa Wright ja Morey Bernsteiniä Louis Hayward. Bernstein sai oikeuksista 50 000 dollaria ja Tighe 2 500. Bridey Murphyn (eli hypnotisoidun Tighen) puheita sisältänyttä pitkäsoittoa myytiin noin 30 000 kappaletta.
Kirja jakoi yleisön mielipiteet: eräät pitivät sitä huijauksena, toiset todisteena jälleensyntymästä. Hypnoosin suosio kasvoi huomattavasti, samoin kiinnostus sen kykyyn palauttaa unohdettuja muistoja. Bridey Murphyn tapauksesta tuli suoranainen villitys niidenkin parissa, jotka eivät siihen uskoneet. Yhdysvalloissa järjestettiin teemajuhlia, joihin vieraat ”tulivat sellaisina kuin olivat olleet”, ja vastasyntyneet saatettiin vitsailleen toivottaa ”tervetulleeksi takaisin”. Jotkut arvelivat, että aikaa myöten tiede kykenisi osoittamaan Bernsteinin väitteet tosiksi. Okkultismiin suosio kasvoi ja jälleensyntymästä tuli joksikin aikaa päivän puheenaihe. Synkempi tapaus oli 19-vuotiaan oklahomalaispojan itsemurha: jättämässään viestissä nuorukainen kertoi ”ottavansa asiasta henkilökohtaisesti selvää”.
Vastareaktio
Psykologien parissa Bridey Murphyn tapaus otettiin kielteisesti vastaan, ja he varoittelivat julkisuudessa amatöörien harjoittaman hypnoosin vaaroista. Tapaus vaikuttikin osaltaan moderniin skeptikkoliikkeeseen. Myös herätyskristilliset saarnaajat paheksuivat väitteitä jälleensyntymästä, sillä ne olivat ristiriidassa kristinuskon oppien kanssa. Monet syyttivät Bernsteiniä tahallisesta huijauksesta. Enimmäkseen pilkka kohdistui kuitenkin Tigheen, joka kertomansa mukaan ”valvoi monta yötä” Bridey Murphyn vuoksi. Uteliaat kävivät ihmettelemässä hänen taloaan ja lähettivät hänelle kirjeitä, joissa pyydettiin tai tarjottiin hengellistä opastusta. Tighe sai myös rahakkaita tarjouksia viihdealan edustajilta, ja hollywoodilainen agentti tarjosi hänelle 15 000 dollaria, mikäli hän kävisi viikon ajan näyttäytymässä paikallisessa yökerhossa. Tighe kieltäytyi.
Chicago Daily News, Life ja lukuisat pienemmät lehdet lähettivät toimittajia Irlantiin. Bridey Murphyn tai Sean MacCarthyn olemassaolosta ei kuitenkaan löytynyt todisteita. Monet Bridey Murphyn elämäkerran yksityiskohdat puolestaan olivat yleistä tietoa ja helposti uteliaiden saatavilla.Carroll, Robert Todd (toim.): Bridey Murphy. The Skeptic’s Dictionary 13.3.2015. Viitattu 23.6.2021. Toisaalta Tighen miljöökuvaus oli paikoin epäuskottavaa tai jopa ilmeisen väärää. Hän esimerkiksi väitti eläneensä The Meadows -nimisessä puutalossa, vaikka metsät ovat Irlannissa harvinaisia ja lähes kaikki Corkin rakennukset ovat kivestä tai tiilestä. Bridey Murphyn mies Sean oli kuulemma opiskellut Queen’s Universityssä, jota ei todellisuudessa ollut vielä perustettu. Myöskään Tighen irlantilainen murre ei ollut virheetöntä.
Tapauksen julkisuuteen tuonut The Denver Post kirjoitti Bridey Murphyn puolustukseksi 19 000 sanaa pitkän artikkelin. Kirjoittaja Bill Barkerin mukaan Irlannin väestörekisterit ennen vuotta 1864 olivat epäluotettavia ja sitä paitsi suurelta osin tuhoutuneet, joten ei ollut yllättävää, ettei Bridey Murphystä löytynyt kirjallisia merkintöjä. Vaikka Corkissa ei ollut Dooley Road -nimistä katua, siellä oli 1800-luvun alussa ollut Mardike Meadows -niminen alue. Bridey Murphyn mies ei Barkerin mukaan ollut lakimies vaan virkailija tai kirjanpitäjä, mikä selitti sen, ettei Sean McCarthy -nimisestä lakimiehestä ollut lähteitä. Lisäksi Barker esitteli lukuisia pikkuseikkoja, joiden väitti tukevan Tighen kertomusten aitoutta.
Chicago American -lehti vastasi omalla paljastusjutullaan. Artikkelin mukaan Tighen lapsuudenkotia vastapäätä oli asunut Bridey Murphy Corkell -niminen nainen. Sukunimi Corkell saattoi vaikuttaa siihen, että Tighe nimesi Brideyn kotipaikaksi Corkin. Lisäksi Tighellä oli skotlantilais-irlantilainen sukulainen. Chicago Americanin mukaan Bridey Murphyn tarina perustui mainitun sukulaisen kertomuksiin sekä Tighen omiin lapsuusmuistoihin ja myöhempiin vaiheisiin. Lehti paljasti myös Tighen onnettomasti päättyneen ensimmäisen avioliiton ja väitti virheellisesti, että hänellä oli ollut kuolleena syntynyt veli. Jutun sävyyn saattoi vaikuttaa se, että Chicago American oli hävinnyt tarjouskilpailun Bridey Murphyn jäljillä -kirjan oikeuksista. Haastatellut Tighen lähisukulaiset puolestaan suhtautuivat vihamielisesti hänen saamaansa julkisuuteen. Puutteineenkin artikkeli toi esiin lukuisat yhtymäkohdat Bridey Murphyn ja Virginia Tighen elämäntarinoiden välillä.