Asteekit

thumb|upright=1.25|Asteekin urakehitys rahvaasta vankeja ottavaksi soturiksi ja sen ansiosta ylhäiseksi. Codex Mendozasta. Asteekit (aiemmin myös atsteekit ja azteekit) olivat Meksikon ylätasangoilla elänyt intiaanikansa. Asteekit johtivat vuosina 1428–1521 vahvaa asteekkivaltakuntaa, joka ulottui Mesoamerikassa Meksikonlahdelta Tyyneenmereen.

Asteekit olivat soturikansaa, jonka vauraus perustui heikompien intiaaniheimojen maiden valloittamiseen ja veron kantamiseen niiltä. Asteekit tunnetaan ihmisuhreistaan. Heidän pääkaupunkinsa oli mahtava Tenochtitlán.

Asteekit olivat 1200-luvulla Meksikon laaksoon saavuttuaan vähäpätöisimpiä pohjoisesta muuttaneista nahuatlia puhuvista nahuakansoista. Työteliäitten kauppaa harjoittaneiden asteekkien merkitys alkoi kasvaa vasta 1300-luvun puolivälissä. Asteekit joutuivat pitkään alistumaan mahtavampien kaupunkivaltioiden valtaan tai liittoutumaan niiden kanssa. 1400-luvulla asteekkijohtaja Itzcoatl johti armeijansa liittolaiskaupunki Texcocon kanssa voittoisaan sotaan tepaneekkeja vastaan. Laajalle ulottuvat valloitussodat alkoivat seuraavan hallitsijan Moctezuma I:n aikana. Asteekkien valtakunta levisi laajalle, mutta oli melko heikko ja hajanainen. Espanjalaiset konkistadorit valloittivat asteekkien valtakunnan pääkaupungin Tenochtitlánin 13. elokuuta 1521 Hernán Cortésin johdolla. Tenochtitlánin paikalla on nykyisin Meksikon pääkaupunki México.

Määritelmä ja lukumäärä thumb|Asteekkien valtakunta käsitti suuren osan eteläistä Meksikoa espanjalaisten saapuessa vuonna 1519. Oranssilla valtakunnan ydinvaltiot, vaaleanpunaisella vasallivaltiot ja tummanpunaisella liittolaiset. Asteekit ovat saaneet nimensä jossain pohjoisessa sijainneesta paikasta nimeltä Aztlán ('valkoinen maa'), josta he oman perimätietonsa mukaan saapuivat Meksikon laaksoon. Heimo alkoi vaelluksensa aikana käyttää itsestään nimeä mexicat, jolla myös espanjalaisvalloittajat heidät tunsivat. Arkaaisen asteekki-nimityksen ottivat uudelleen käyttöön 1700- ja 1800-lukujen historioitsijat, ja nimitys jäi yleiseen käyttöön.Townsend 2009, s. 54. Asteekeiksi voidaan lukea suppeassa mielessä vain pääkaupunki Tenochtitlánin mexicat tai muuallakin Meksikon laaksossa asuneet heimot. Laajemmassa mielessä asteekeiksi voidaan lukea myös Meksikon laaksoa ympäröivien ylänköjen laaksoissa eläneet nahuatlinkieliset heimot. Asteekkivaltakunnan tuhoutumisen jälkeen jäljelle jääneitä intiaaneja on kutsuttu nahuoiksi.Smith 1996, s. 4.

Asteekkeja asui Meksikon laaksossa vuonna 1519 yli miljoona. Sen lisäksi heitä asui kahdesta kolmeen miljoonaa ympäröivissä laaksoissa, joskin korkeampiakin arvioita on esitetty. Eurooppalaisten mukana Amerikkaan tulleet taudit pudottivat asteekkien lukumäärän muutamassa vuosikymmenessä alle puoleen näistä luvuista.Smith 1996, s. 60–62.

Tietolähteet Muinaisista asteekeista on saatu tietoa kirjoitettujen dokumenttien ja säilyneen esineistön muodossa. Kirjallisia lähteitä ovat muinaisten asteekkien itsensä kirjoittamat kuvakäsikirjoitukset, espanjalaisvalloittajien tekemät kuvaukset, kronikoitsijoiden kirjoitukset sekä varhaisen siirtomaa-ajan dokumentit.Smith 1996, s. 14–15.

Asteekkien omia käsikirjoituksia on erityyppisiä: suullisen historian avuksi kirjoitettua kuvitettua historiaa, rituaalialmanakkoja, provinssien maksamien suojelurahojen kirjanpitoa sekä karttoja. Näistä asteekkien koodekseista on säilynyt vain muutama: laajin on Codex Mendoza. Hernando Cortés ja jotkut hänen sotilaistaan kuten Bernal Díaz del Castillo kirjoittivat asteekkivaltakunnan valloituksesta, mutta näitä kuvauksia pidetään osin vääristyneinä ja liioiteltuina. Valloitusta seuranneina vuosikymmeninä useat espanjalaiset ja asteekkisyntyiset kronikoitsijat kirjoittivat kuvauksia asteekkien kulttuurista. Espanjalaiskronikoitsijoista tunnetuimpia ovat dominikaanipappi Diego Durán ja munkki Bernardino de Sahagún, ja asteekkisyntyisistä kronikoitsijoista Alva Ixtlilxochitl ja Chimalpahin. Kronikoitsijat kuitenkin keskittyivät pääasiassa hallitsijoiden ja ylimystön elämän kuvaamiseen ja siihenkin hyvin yleistävästi. Siirtomaa-ajan alun hallinnollisista dokumenteista on saatu paljon tietoa tavallisten asteekkien elämästä. Arkeologit ovat kaivaneet esille asteekkien rakennuksia ja löytäneet jokapäiväistä esineistöä.Smith 1996, s. 14–25.

Historia

Varhainen historia upright|thumb|left|Nykyisen Meksikon vaakunassa näkyy asteekkimytologinen kohta, jossa kotka syö käärmeen kaktuksen päällä. Mexicat perustivat Tenochtitlánin paikalle, jossa he näkivät tämän merkin jumalalta. Asteekkeja edelsivät Meksikon laaksossa monet aiemmat intiaanien luomat kaupunkikulttuurit, ja heidän kulttuurinsa perustui monin tavoin Teotihuacánin ja Tulan asukkaiden kulttuuriin.Smith 1996, s. 34.

Oman perimätietonsa mukaan asteekit saapuivat Meksikon laaksoon pohjoisessa sijainneesta paikasta nimeltä Aztlán, Chicomoztocin kautta. Aztlán saattoi olla todellinen paikka tai pelkkä myytti, mutta joka tapauksessa asteekkien uskotaan saapuneen pohjoisesta useiden sukupolvien aikana ja useassa aallossa. He mahdollisesti toivat alueelle myös nahuatlin kielen, tai ainakin tekivät siitä alueen pääkielen. Ensimmäiset Aztlánista muuttajat asettuivat Meksikon laaksoon noin vuonna 1200 ja myöhemmät tulijat noin vuonna 1220 sitä ympäröiviin laaksoihin. Viimeisinä saapui mexicojen heimo noin 1250. He asettuivat vielä asumattomille, huonoimmille maille.Smith 1996, s. 38–41. He muuttivat lopulta Texcoco-järven saarelle ja perustivat sinne Tenochtitlánin kaupungin.Smith 1996, s. 44–45.

Asteekkien määrä ja valta kasvoi seuraavilla vuosikymmenillä, ja Meksikon laaksoon syntyi yhtenäinen asteekkikulttuuri. Alueella syntyi myös lukuisia keskenään sotivia kaupunkivaltioita.Smith 1996, s. 41–42, 45.

Asteekkivaltakunta

thumb|Asteekkivaltakunnan laajenemisvaiheet kuninkaittain. Asteekkivaltakunta syntyi vuonna 1428 kolmen kaupunkivaltion liittona. Sen jälkeen kun tepaneekit oli kukistettu, Tenochtitlán, Texcoco ja Tlacopan muodostivat sotilaallis-taloudellisen liittouman. Ne solmivat keskinäisen hyökkäämättömyyssopimuksen ja sopivat avustavansa toisiaan valloitussodissa muita kaupunkeja vastaan. Valloitettujen alueiden verot jaettaisiin liittolaisten kesken niin että Tenochtitlán ja Texcoco saisivat kaksi osaa kumpikin ja Tlacopan yhden osan.Smith 1996, s. 50.

Kolmiliitto otti aluksi hallintaansa suurimman osan Meksikon laaksoa ja sen jälkeen ympäröiviä alueita joka puolilla. Mexicat ottivat ajan myötä asteekkivaltakunnan johtajan roolin.Smith 1996, s. 50–52.

Asteekit laajensivat valtakuntaansa taloudellisista syistä: he havittelivat muiden maiden rikkauksia, ja pääkaupungin kasvava väestö tarvitsi koko ajan enemmän ruokaa, vaatteita ja muita tarvikkeita sekä ylellisyystavaroita.Smith 1996, s. 175. He kehittivät valtakunnan kauppaa, perivät veroja sekä perustivat satelliittivaltioita ja tukikohtia valtakunnan rajoille puolustamaan sitä vihollisilta.Smith 1996, s. 56. Asteekit eivät kuitenkaan pitäneet vakituista armeijaa eivätkä rakentaneet valtakuntaansa tieverkostoja, kaupunkeja tai varastoja kuten monet muut suuret valtakunnat.Smith 1996, s. 173.

Espanjalaisvalloitus

Hernán Cortésin vuosina 1519–1521 johtama espanjalaisten sotaretki hävitti asteekkivaltakunnan ja teki alueesta Espanjan siirtomaan. Taudeista ja teloituksista hengissä selvinneet intiaanit, myös espanjalaisten liittolaiset tlaxcalteekit, päätyivät maaorjuutta muistuttavaan asemaan. Texcoco-järvi kuivatettiin, ja Tenochtitlánin paikalle nousi aikaa myöten Méxicon kaupunki. Eurooppalaisten mukanaan tuomat kulkutaudit, kuten isorokko ja tuhkarokko, tappoivat valtavat määrät alkuperäisasukkaita, joilla ei ollut niille vastustuskykyä, mahdollisesti jopa 90 prosenttia väestöstä.The razing of Tenochtitlán and the emergence of Mexico City Encyclopedia Britannica Vuonna 1545 alkaneessa epidemiassa kuoli 15 miljoonaa ihmistä, noin 80 prosenttia väestöstä. Vuonna 2017 vanhoista luurangoista otetuissa DNA-testeissä syyksi tähän joukkokuolemaan näyttäisi paljastuvan Salmonella-sukuun kuuluva bakteeri Salmonella enterica.

Kaupungit ja arkkitehtuuri thumb|Taiteilija Diego Riveran näkemys asteekkien pääkaupunki Tenochtitlánista. Asteekkien pääkaupunki oli mahtava Tenochtitlán, joka rakennettiin Texcocojärven saarelle. Sinne johti pengerteitä mantereelta, ja saarien välillä oli siltoja.Kero 1986, s. 93–94. Tenochtitlánin pinta-ala oli 8–13,5 km².Smith 1996, s. 196. Kaupungissa oli enimmillään 300 000 – 500 000 asukasta.Kero 1986, s. 93. Tenochtitlánin suurin temppeli oli omistettu auringon ja sodan jumala Huitzilopochtlille, ja se oli rakennettu 80 × 100 metriä laajan pyramidin huipulla olevalle tasanteelle 30 metrin korkeuteen. Kaupungin monista palatseista suurin oli hallitsijan palatsi, joka oli espanjalaisten saapuessa pinta-alaltaan neljä hehtaaria.Kero 1986, s. 90–91. Jokainen hallitsija rakennutti itselleen oman palatsinsa.Smith 1996, s. 200.

Keskimääräisen kokoisessa Meksikon laakson kaupunkivaltion pääkaupungissa oli noin 9 000 asukasta ja asukastiheys 45 asukasta hehtaarilla. Texcocossa, Azcapotzalcossa ja Cuauhnahuacissa oli yli 20 000 asukasta.Smith 1996, s. 191.

Asteekkien kaupungit ja kylät olivat pääkaupunkia lukuun ottamatta harvaan asuttuja ja maaseutumaisia.Smith 1996, s. 195. Useimmat niistä olivat Aztlanin siirtolaisten perustamia 1100- ja 1200-luvuilla, ja ne noudattivat asemakaavaltaan mesoamerikkalaisia perinteitä. Keskelle oli rakennettu pyhä alue, jossa olivat pääaukio ja sen reunalla tärkeimmät virastot ja uskonnolliset rakennukset kuten korkea pyramiditemppeli. Keskusaukiolla oli tori, jolle ihmiset tulivat myymään tuotteitaan. Pyhä alue oli usein taivaankappaleiden mukaan tarkkaan asemoitu. Kauempana keskustasta rakennettiin ilman mitään järjestystä: talot olivat pieniä ja kaukana toisistaan, niiden välissä oli pihoja ja hedelmätarhoja, eikä varsinaisia katuja ollut.Smith 1996, s. 185–192.

Pyramidien, temppelien ja palatsien lisäksi asteekit rakensivat esimerkiksi pallokenttiä, akvedukteja ja patoja. Rakennusvälineinään asteekit käyttivät talttoja, kiviä ja obsidiaaniteriä. Rautaa asteekit eivät tunteneet. Rakennusmateriaaleina käytettiin kiveä, hiekkaa ja puuta. Pääkaupungissa rakennusmateriaalina käytettiin myös paljon kevyttä vulkaanista tezontle-kiveä. Kaupungin vajoamista järveen hidastettiin myös paalutuksilla.Aguilar-Moreno 2006, s. 220–225.

Yhteiskunta Yhteiskunnan rakenne Calpulli oli naapurusto tai kaupunginosa, joukko toisiaan lähellä asuvia perheitä. Asteekit pitivät itseään ensisijaisesti oman calpullinsa jäseninä eivätkä suuremman kulttuurin tai ryhmän osana. Joissain calpulleissa kaikki harjoittivat samaa ammattia, mutta toisissa asui eri ammattien harjoittajia. Calpullissa oli oma temppeli ja pappi sekä koulu, jossa calpullin miehistä koulutettiin sotureita.Aguilar-Moreno 2006, s. 92–93.

Altepetl oli sukujen ja työläisten muodostama yhteisö tai kaupunki. Altepetlit muodostivat suurempia yksikköjä, tlatocayotleja, jotka olivat pieniä valtioita, jotka kävivät kauppaa ja sotia keskenään.Carrasco & Sessions 2011, s. 76.

Luokkarakenne Asteekkiyhteiskunta oli hierarkkinen pyramidimainen luokkayhteiskunta, joka jakautui kaikissa asioissa aatelisiin, pīpiltiniin ja tavalliseen kansaan mācehualtiniin.Carrasco & Sessions 2011, s. 133, 142. Näiden vapaiden asteekkien alapuolella olivat vielä vuokraviljelijät ja orjat.

Yläluokka Aatelisarvo periytyi yhtä hyvin isän kuin äidinkin sukulinjan kautta, eli lapsesta tuli aatelinen, jos edes toinen hänen vanhemmistaan oli aatelinen. Yläluokka ei ollut suljettu, ja säätykiertoa tapahtui etenkin sotasankaruuden kautta.Kero 1986, s. 76–77.