Marian nimen kirkko (), joka tunnetaan paremmin nimellä Katolinen katedraali, on uusgoottilainen roomalaiskatolinen kirkko Pohjois-Serbian Vojvodinan maakunnan pääkaupungin Novi Sadin keskustassa sijaitsevalla Vapauden aukiolla. Kirkon on suunnitellut unkarilainen arkkitehti György Molnár.
Marian nimen kirkko on kolmas paikalla sijainnut kirkko, ja se rakennettiin samaan aikaan kuin Novi Sadin kaupungintalo. Kirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1892 ja se omistettiin kristittyjen auttajalle, Jumalan äidille Marialle, jota Wienin piirityksessä 12. syyskuuta 1686 kaupungin puolustajat huusivat avukseen. Katolisen kirkon liturgia viettää Marian pyhän nimen vapaaehtoista muistopäivää 12. syyskuuta kunakin vuonna.
Kolmilaivainen basilika on Novi Sadin korkein kirkkorakennus. Se tunnetaan sekä koristeellisesta julkisivustaan ja alttareistaan että lasimaalauksistaan. Se onkin yksi Serbian kansallisista muistomerkeistä.
Sijainti Marian nimen kirkko on osa Novi Sadin keskusaukiota ympäröivää arkkitehtonista kokonaisuutta. Se sijaitsee aukion koillisnurkassa ja sen pääsisäänkäynti on vastapäätä kaupungintaloa. Kirkon takapuolella on Katolicka Porta -aukio. Kirkko on avoinna joka päivä, sinne mahtuu noin 400 kävijää ja kaikille on sinne vapaa pääsy.
Historia Vuonna 1100 Marian nimen kirkon nykyisellä paikalla silloisessa Petrovaradinin itävaltalais-unkarilaisessa etuvartiolinnoituksessa oli kirkko, jonka ympärillä oli hautausmaa. Pyhättö yhdessä Petrovaradinin koko asutuksen kanssa tuhoutui tataarien hyökkäyksen aikana 1200-luvulla. Tuhoutunut kaupunki rakennettiin uudelleen ja sinne nousi pian uusi kirkkorakennus messujen järjestämistä varten. Tonavan läheisyyden vuoksi sitä kutsuttiin nimellä Vašaroš Varad. Turkkilaiset tuhosivat sen vuonna 1526.
Karlowitzin rauhan ja suuren Turkin sodan päättymisen jälkeen vuonna 1699 osmanien valta vähensi otettaan alueella ja vuonna 1719 paikalle rakennettiin uusi kirkko, jonka ympärillä oli hautausmaa. Tätä Novi Sadin 1700-luvun alkupuolen ensimmäistä katolista kirkkoa pidettiin vaatimattomana ja väliaikaisena rakennuksena, ja joidenkin mukaan se purettiin tai se tuhoutui vuonna 1742. Sen jälkeen kun turkkilaiset anastivat Belgradin vuonna 1739, monet varakkaat katolilaiset muuttivat Novi Sadiin ja heidän kukoistavan liiketoimintansa ansiosta heidän mielensä mukaisen uuden kirkon rakentaminen samaan paikkaan kävi nopeasti. Katolinen arkkipiispa Gabor Patačić vihki uuden kirkon vuonna 1742.
Unkarin vallankumouksen aikaisissa pommituksissa 12. kesäkuuta 1849 kirkko kärsi voimakkaasti, se sytytettiin tuleen ja kellotapuli tuhoutui kokonaan. Myöhemmin seuranneessa uudelleenrakennuksessa alkuperäistä kellotapulia ei koskaan palautettu. Novi Sadin katoliset olivat tyytymättömiä kirkkonsa rekonstroituun ulkomuotoon, joten he tekivät kaupungin kokouksessa aloitteen kuninkaallisen vapaakaupungin arvolle sopivan basilikan rakentamiseksi. Vuonna 1891 päätettiin purkaa entinen kirkko ja rakentaa samalle paikalle täysin uusi kirkko. Suunnitelman teki arkkitehti György Molnár jo vuonna 1892, eikä hän pyytänyt mitään aineellista korvausta työstään. Samana vuonna vanha kirkko purettiin ja rakennus- ja muuraustyöt suoritettiin mestarien Stefan Gusekin ja Karl Lehrerin toimesta ja Molnárin valvonnassa marraskuuhun 1893 mennessä. Vuoden 1894 lokakuussa kellotornin huipulle pystytettiin kultainen risti.
Kirkkorakennus Jumalan äidille Marialle omistettu kirkko on 52,50 metriä pitkä, 24,70 metriä leveä ja katon korkeus on 22,27 metriä. Kirkon ulkoverhoilu on keltaista klinkkeritiiltä, ja sen katto, kuten kellotornikin, on kaakeloitu kuusikulmaisilla Zsolnayn kehittämillä koristeellisilla pyrograniittilaatoilla kuten Budapestin Matiaksenkirkko. Kellotornin katto päällystettiin pienillä keraamisilla neliölaatoilla vuonna 1904 tapahtuneen tulipalon jälkeisen kunnostuksen yhteydessä. Kattoharjan koillispuolelle pystytettiin koriste-elementtinä pieni tinapeltitorni. Katontekijä oli Jozef Kleinček.
Ulkoseiniä kannattelee 22 pilaria, joiden välissä on korkeita goottilaisia triforioita. Julkisivua hallitsee 72 metrin korkeuteen kohoava useiden pilasterien ympäröimä kapea kellotorni, joka nojautuu neljään massiiviseen pilariin. Tässä osassa rakennusta on erityisen rikas koristelu: se koostuu kolmion muotoisista päätypylväistä, ruusukkeista, triforioista, biforeista ja goottilaisista pylväistä. Kirkkoon pääsee massiivisen kaksisiipisen pääsisäänkäynnin kautta, jota koristaa aatelisvaakunan kohokuva. Kiveen on kaiverrettu sanat Crux Amore eli ’rakkauden risti’.
Pyöreän ruusuikkunan lisäksi kirkossa on n. 20 korkeaa ikkunaa, joissa on figuratiivisia, pyhiä ja tunnettuja kirkon arvohenkilöitä kuvaavia lasimaalauksia. Niitä valmistivat Eduard Kratoman Budapestissa (tai Pestissä) ja Tirke ja Richard Schleim Grotaussa, Tirolissa. Kirkon sali on kolmilaivainen, ja laivan suunta on koillisesta lounaaseen. Laivoja kannattelevat korkeat uusgoottilaiset holvikaaret. Kirkon sisätilat on vuorattu neliömäisillä punaisilla, mustilla ja valkoisilla paneeleilla. Kalustus on runsas: keskilaivassa on kahdessa osassa 16 penkkiriviä. Kirkon lattiaa koristaa mosaiikki, ja kuoron alapuolella on kirkon arkkitehdin rintakuva. Hän työskenteli Budapestista, Timisoarasta, Suboticasta ja Tirolista tulleiden mestareiden ja taiteilijoiden kanssa, mutta enimmäkseen kirkon rakentajat olivat novisadilaisia. Heihin kuuluivat muurari Karl Lehrer (kirjoitetaan myös Lerar), kivenlohkoja Johan Schoman (t. Šoman), puusepät Matthias (t. Matijas) Drach, Philip Jauss (t. Filip Jaus), Stefan Gusek ja Carl Beck, kuvanveistäjä Gustav Freichtner, lukkoseppä Leopold Bernold, lasileikkuri Lajos Wurst (t. Lajoš Vurst), maalarit Franz Stein t. Steinman ja Elijah t. Ilijaš Vincens, katontekijä Jozef Kleinček, valumies Emerick Dicgen ja insinööri Johan Hook. Urut asensi sleesialainen Gerb Riger Jagerdorf ja veistoksia teki tirolilainen Ferdinand Stuffleser.
Kuorolla on tyylikäs rauta-aita ja pääalttaria eli apsista vastapäätä sijaitsevat mekaaniset urut vuodelta 1895. Niillä on 24 rekisteriä. Kirkossa on neljä alttaria ja kaikki neljä on koristeltu taideteoksilla ja kaiverruksilla, jotka valmisti ja asensi tirolilainen Ferdinand Stuffleser. Tuolloiseen keisarikuntaan kuuluneesta Tirolista tuodusta puusta kaiverrettuun pääalttariin on upotettu kirkon arvokkain ja vanhin maalaus, joka esittää Neitsyt Mariaa. Teoksessa on mukana unkarilaisia kuninkaita, Ladislaus I Pyhä ja Tapani I Pyhä. Lisäksi alttaria koristavat neljän evankelistan patsaat. Apsiksen vasemmalla puolella on Jeesuksen ylösnousemuksen alttari, jossa sivuilla seisovat Pyhän Pietarin ja Paavalin hahmot. Kolmas alttari on omistettu palomiesten suojeluspyhimykselle Pyhälle Florianiukselle, ja siihen on kuvattu mm. Elisabet Pyhän hahmo. Neljäs on Kristuksen haudalle omistettu alttari, jossa on neljän enkelin hahmot ja se sijaitsee kuoron alla. Kaikkien alttarien veistokset ovat värillisiä kivijäljitelmiä tai tehty marmoroimalla.
Kirkossa on neljä rippituolia ja marmorinen kastekappeli. Kirkko paloi vuonna 1904 ja katto tuhoutui. Vuonna 1965 kirkkoa uudistettiin. Joidenkin lähteiden mukaan siellä on 4 kelloa, joista suurin painaa 1 268 kg ja pienin 191 kg. 2010-luvulla tehdyn kunnostuksen aikana hiekkapuhallettiin ja puhdistettiin kirkon keltaiset julkisivutiilet vuosien varrella kertyneestä liasta ja uusittiin valaistus. Ajoittain kirkon julkisivusta edelleen irtoaa laastia tai koristeosia, varsinkin myrskyllä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Novi Sad Luokka:Serbian kirkot