Vänern (aik. ) on Keski-Ruotsissa Keski-Ruotsin alangolla sijaitseva järvi, joka on Götajoen vesistön pääjärvi. Se jää eteläisen Länsi-Götanmaan ja pohjoisen Värmlannin läänien väliin, ja se on kuulunut perinteisesti pohjoisen Värmlannin, läntisen Dalslandin ja eteläisen Länsi-Götanmaan maakunnille. Vänern on Ruotsin ja Euroopan unionin suurin järvi sekä Euroopan kolmanneksi suurin järvi Laatokan ja Äänisen jälkeen. Järven laskujoki on Götajoki, joka laskee Kattegatiin Göteborgissa ja on virtaamansa vuoksi nimetty Ruotsin suurimmaksi joeksi.
Vänernistä saa alkunsa Götan kanava, joka johtaa Vätterniin ja edelleen Itämereen. Siinä on suojeltu niemi Hindenin riutta, joka on seitsemän kilometriä pitkä mutta hyvin kapea. Vänernin rantakaupunkeja ovat etelästä vastapäivään lueteltuna Vänersborg, Lidköping, Mariestad, Kristinehamn, Karlstad, Säffle ja Åmål.
Maantietoa Yleistä Vänern on 150 kilometriä pitkä ja 81 kilometriä leveä. Sen keskimääräinen pinta-ala on 5 450 neliökilometriä (km²), joka on 1,3 kertaa Saimaan ja viisi kertaa Päijänteen pinta-ala. Pinta-alaksi mainitaan myös 5 650 km², joka voi olla suuruus korkean veden aikana. Vänern on kartasta ensisilmäyksellä tarkastellen vähäsaarinen järvi, jolla on laajat järvenselät. Järvessä on kuitenkin arviolta 22 000 saarta, mutta ne sijaitsevat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta lähellä järven rantoja. Järven rantaviivan pituudeksi on ilmoitettu 2 007 kilometriä. Rantaviiva on Saimaalla seitsemän kertaa ja Päijänteellä 1,4 kertaa pitempi. Rantaviivan pituus riippuu käytettyjen karttojen mittakaavasta, joka on ollut Vänernin tapauksessa 1:10 000. Jos mukaan otetaan myös saarien rantaviiva, tulee siitä 4 500 km pitkä.
Vänernin pohja on suhteellisen tasainen ja sen keskisyvyys on järven laajuuteen nähden vain 27 metriä. Järvessä on tästä huolimatta runsaasti vettä, joka 153 kuutiokilometrin tilavuudella voisi varastoida suuren osan Suomen järvien vesistä. Vänernin tilavuus on 3,6-kertainen Saimaan ja kymmenkertainen Päijänteen tilavuuteen verrattuna. Veden teoreettinen viipymä järvessä on 8–9 vuotta. Syvimmillään se on 106 metriä, mutta syvänteen paikkaa ei tässä tunneta.
Ilmasto Järven valuma-alueen pohjoisosissa ovat talvet olleet toistuvasti lumisia ja sieltä saadaan säännöllisesti kevättulvia. Valuma-alueen eteläosissa ovat lumiset talvet satunnaisia ja sadanta tuleekin yleensä vetenä. Valuma-alueella sataa vuodessa keskimäärin 800 millimetriä ja järvialueen vuosittainen keskilämpötila on ollut +6°C, mutta se on ollut nousussa.
Järvenosia Järven yhtenäisyyttä rajoittaa luoteisrannasta kaakkoon työntyvä ja 35 km pitkä Värmlandsnäset. Sille löytyy etelärannasta koilliseen työntyvä ja 13 km pitkä niemi. Niemen päässä sijaitsee Kållandsö ja sen saaristo. Kållandsön ja Värmlandsnäsetin välissä on 20 km saaristoista matalikkoa. Niemien ja saariston länsipuolelle jäävän järvenosan nimi on Dalsbosjön ja itäpuolelle jäävän Värmlandssjön . Dalsbosjönin lounaispää kapenee Vänersborgsvikeniksi. Sen kaakkoispuolelle Vänersnäsin taakse suojaan jää lahti, jonka suuosa on Brandsfjorden ja pohjukka on Dättern . Värmlandssjönin eteläpäässä on noin 20 km pitkä ja 8 km leveä Kinneviken. Sekä Värmlandssjönin itä- että pohjoisrannassa on monia suojaisia lahtia. Niistä merkittävimmät ovat Mariestadssjön , Kilsviken ja Åråsviken , Kolstrandsviken , Varnumsviken , Sätterholmsfjärdenin lahdet , Kattfjorden ja Åsfjorden .
Saaria Järvessä on huomattava määrä saaria ja luotoja. Kun lasketaan mukaan aivan pienet luodot, saadaan määräksi noin 22 000 saarta. Saarien lukumäärä riippuu siitä, minkä kokoiset saaret lasketaan mukaan. Jos jätetään laskusta pois kaikki alle 25 neliömetrin luodot, saadaan lukumääräksi vielä 12 285 saarta. Suurin saari Torsö (pinta-ala 62 km²) sijaitsee itärannan tuntumassa Mariestadin edustalla ja silta yhdistää sen mantereelle. Torsön takana on vielä Brommö (13 km²), jonne on Torsöltä lauttayhteys. Toiseksi suurin saari Kållandsö (57 km²) sijaitsee Kinnevikenin vieressä etelärannalla ja sinne johtaa yksi lyhyt silta. Seuraava on Hammerön (50 km²), joka sijaitsee Klarjoen suistossa Karlstadin edustalla. Sinne tulee kolme tietä. Luonnontilaisia saaria ovat Lurö ja Djurö, joiden pinta-alat ovat noin 2 km². Molempien saarien saaristot ovat lintujen suojelualueita.
Yhteiskunta Asutus Götajoki alkaa järven lounaispäässä Vänersborgin taajama-alueelta. Vaikka Vänersborgissakin on vesivoimalaitos, on suurin vesivoiman tuotanto hieman alempana Trollhättanissa, joka ei kuulu Vänersborgin kuntaan. Seuraava Grästorpin kunta sijaitsee Dätternin rannalla, mutta siellä ei ole taajamia. Järven itärannalla Kinnevikenin pohjukassa sijaitseva Lidköping on Lidköpingin kunnan keskustaajama. Tästä hieman pohjoiseen sijaitsee Götenen kunta, jonka ainoa rantataajama on Hällekis. Siitä koilliseen päin on Mariestadsjönin rannalla sijaitseva Mariestad, joka on Mariestadin kunnan keskustaajama. Siihen kuuluu myös Sjötorp, josta alkaa Vänernin Vätterniin yhdistävä Götan kanava. Tämän pohjoispuolella on ainoa Gullspångin kuntaan kuuluva rantataajama Otterbäcken. Kunnan keskustaajama Gullspång sijaitsee Gullspångälvenin varressa. Järven koillispäässä Kristinehamnin kunnassa sijaitsee Varnumsvikenissä hyvin kätkeytyneenä Kristinehamn. Pohjoisrannan huomattavin taajama on Karlstad, jonka on yhdessä Vålbergin kanssa Karlstadin kunnan ainoat rantataajamat. Kaupungin edustalla sijaitsee Skoghall, joka on järvelle aukeavan Hammarön kunnan ainoa taajama. Skoghall ja Karlstad ovat kasvaneet Klarjoen jokisuiston yli kiinni toisiinsa. Näiden länsipuolella sijaitsee Grumsin kunta, jonka keskusta Grums sijaitsee Slottsbrosundetissä. Lounaisessa Säfflen kunnalla ei ole rantataajamia. Sen keskustaajama Säffle sijaitsee kuusi kilometriä sisämaassa Byälvenin varressa. Järven länsirannalla sijaitseva Åmål on Åmålin kunnan kuntakeskus. Sillä on lounaispuolella seuranaan pieni Tössen lähellä järvenrantaa. Järven lounaispäässä sijaitsee pieni Sunnaånin satama, joka kuuluu Mellerudin kuntaan. Itse Mellerud jää kauemmaksi sisämaahan.
Maantie- ja rautatieliikenne Järven rantakaupunkien ja sen teollisuuden takia maantiet kiertävät järven lähes sen rantoja seuraten. Eteläosassa sijaitsevista Trollhättanin ja Vänerborgin kaupungeista alkaa itärantaa pohjoiseen nouseva E45, joka kulkee Mellerudin, Åmålin, Säfflen, Grumsin ja Vålbergin läpi. Grumsista haarautuu itään päin Karlstadin ja Kristinehamnin läpi kulkeva E18. Järveä lähin riksvägen 26 kuitenkin haarautuu Kristinehamnista etelään Mariestadiin. Siellä se yhtyy valtatiehen E20 Skaraan asti. Ennen Skaraa siitä haarautuu Götenessä riksvägen 44, joka kulkee Lidköpingin läpi Trollhättaniin. Järveä ympäröiviltä valta- ja pikateiltä pääsee rantaan asti kulkevia kyläteitä myöten.
Trollhättanista ja Vänersborgista alkaa Vänerbanan, joka seuraa länsirannikkoa kulkien vähintään samojen kaupunkien kautta kuin valtatietkin. Karlstadiin päästäkseen tulee kuitenkin kulkea Kiliin asti, jossa on risteysasema. Järven pohjoisrantoja seuraa rannan tuntumassa Värmlandsbanan Kristinehamnin läpi Degerforsiin. Karlstadissa toimii lyhyt Karlstad–Skoghallsin rautatie. Degerforsin kautta kulkee etelästä tuleva kuljetusrata Mariestadin, Lidköpingiin ja lopulta Stora Leveneen. Levenessa on risteysasema, josta alkaa rata Grästorpin kautta Vänersborgiin takaisin.
Kaupallinen laivaliikenne pienoiskuva|400px|Götan kanava on merkitty karttaan sinisillä viivoilla. Järven satamat ovat Götajoen kautta kytkeytyneenä merelliseen kaupankäyntiin. Suurimmat satamat sijaitsevat Vänersborgissa, Lidköpingissä, Otterbäckenissä, Kristinestadissa ja Karlstadissa. Näiden lisäksi on satamia länsirannalla Åmålissa ja Grumsin Gruvönissä, pohjoisrannalla Skoghallissa ja itärannalla Hönsätterin satama Hällekisissä. Satamat tarjoavat palveluita raaka-aineiden käsittelyssä, varastoinnissa, tullauksessa ja edelleen kuljettamisessa. Sjöfartverket toimii joella ja Vänernissä luotsina. Vielä 1800-luvun alussa ei Vänernillä ollut majakoita, mutta 1900-luvun alussa niitä oli jo 60. Majakoita hoidettiin pitämällä niissä öisin tulta. Nykyään on majakoita 130 ja osassa niistä voivat veneilijät yöpyäkin (Djurö ja Lurö). Götajoelta tulee järvelle noin 1 000 laivaa vuodessa . Satamien vuosittainen tavaramäärä on noin 2,6 miljoonaa tonnia (ilmoitettu vuonna 2021). Asiakkaina ovat pääasiassa paperi-, metalli- ja muu raskas teollisuus.
Vapaa-ajan veneily Järvellä on ainakin 27 vierassatamaa sekä lukuisia luonnonsatamia. Myös monet Vänernin ympäristön järvistä kiinnostavat pienveneilijöitä. Vänernille pääsee Götajokea myöten mereltä ja Vänerniltä voi jatkaa Vätternille Götan kanavaa pitkin. Götajoen kautta kulkee arviolta 2 800 venettä vuodessa .
Luontoarvoja Järven tila Järven tila on käynyt 1900-luvun teollistumisen aikana läpi vedenlaadun suhteen heikentymisen, joka on suojelutoimien seurauksena palannut takaisin 1800-luvun lopun tilanteeseen. Veden metallipitoisuudet ovat alentuneet, mutta vesistön ravinnekuormitus on edelleen luonnontilaa lievästi korkeampi. Vesi on kuitenkin kohtalaisen kirkasta, koska näkösyvyys on 4–6 metriä. Veden fosforipitoisuudet ovat alhaiset (6–8 mikrogrammaa litrassa vettä eli μg/l), typpipitoisuudet ovat kohtalaiset (800 μg/l) ja klorofyllipitoisuudet ovat tyydyttävät (2 000–3 000 μg/l). Järvestä otetaan raakavettä noin 800 000 asukkaan juomavedeksi ja teollisuus käyttää sen vettä prosesseissaan.
Eläimiä Järvellä on toiminut 2000-luvulla noin 80 ammattikalastajaa, jotka ovat pyytäneet vuosittain noin 600 000 kiloa kalaa. Kaupaksi menee siikaa, taimenta, haukea ja kuhaa. Vapaa-ajan kalastus on hyvin suosittua ja suosituimat saaliskalat ovat hauki ja ahven. Järvessä viihtyvät sekä kylmä- että lämminvesilajit, joita on yhteensä 38 kalalajia. Vänernissä elää ainakin seuraavat lajit : ahven, ankerias, harjus, hauki, härkäsimppu, kiiski, kirjoeväsimppu, kivisimppu, kolmipiikki, kuha, kuore, kymmenpiikki, lahna, lohi, made, muikku, mutu, nahkiainen, pasuri, pikkunahkiainen, rantanuoliainen, ruutana, salakka, seipi, siika, sorva, sulkava, suutari, särki, säyne, taimen, toutain, turpa ja vimpa, sekä eräitä siikamuotoja Coregonus nilssoni, Coregonus maxillaris, Coregonus widegreni ja Coregonus pallasii.
Vesivoiman rakentaminen on katkaissut kaloilta vaellustiet ja useita erilaisia lohikantoja on hävinnyt. Jäljellä on enää kaksi kantaa (). Ankerias ei ole Vänernissä alkuperäislaji, sillä se pääsi järveen vasta kun jyrkät kosket ohitettiin laivasuluilla. Järveen on istutettu myös täplärapu, joka on korvaamassa alkuperäisen jokiravun.
Järvellä tai sen välittömässä läheisyydessä pesii yli 50 lintulajia, joista 20 ovat vaarantuneita lajeja. Linnut suosivat matalia lahtia, kuten esimerkiksi Dättern ja Kilviken, joista tapaa erityisesti hanhia, sorsia ja kahlaajia. Lahdilla pesii myös harvinainen kaulushaikara. Järvelle on perustettu lintujensuojelualueita, joita sijaitsee luodoilla ja saaristoissa sekä rantojen saaririkkailla vesialueilla. Näillä pesivät suurilukuisesti lokki- ja tiirayhdyskunnat. Järven erikoisuuksia ovat räyskä ja karikukko, joita on pesinyt järvellä vain muutama pari.
Ympäristöongelmia
Muun muassa alueen vilkkaaseen laivaliikenteeseen liittyy myös ongelmia. Painolastiveden mukana kulkeutuu vieraslajeja, kuten villasaksirapu (Eriocheir sinensis) ja vaeltajasimpukka (Dreissena polymorpha). Laivojen rungoissa käytetyt likaantumista estävät maalit estävät osaltaan vieraslajien kulkeutumista järveen, mutta ne sisältävät myös ympäristömyrkkyjä, jotka vaikuttavat negatiivisesti muun muassa levien lisääntymiseen. Myrkyt kumuloituvat ravintoverkossa ja johtavat korkeisiin pitoisuuksiin korkeilla trofiatasoilla. Myös laivojen aiheuttama melu aiheuttaa haittoja häiriten esimerkiksi sekä selkärankaisten että selkärangattomien eläinten kehitystä, fysiologiaa ja käyttäytymistä. Lisäksi alueen maanviljely, metsätalous ja vesivoima aiheuttavat haittaa ympäristölle.
Luonnonsuojelu