pienoiskuva|Lääkäri, rotuhygieniaohjelma Aktion T4 johtaja Karl Brandtille luetaan hirttotuomiota. pienoiskuva|Syytettyjä rivissä, värjätty kuva.
Nürnbergin oikeudenkäynnillä viitataan toisen maailmansodan jälkeen järjestettyihin kolmeentoista sotaoikeudenkäyntiin, joissa sodan voittajavaltojen eli liittoutuneiden perustama tuomioistuin tuomitsi kukistuneen Natsi-Saksan johtajia heidän toiminnastaan sodan aikana. Oikeudenkäyntien tuomaristoon kuului ainoastaan voittajavaltojen edustajia. Nürnbergin oikeudenkäyntejä pidetään ensimmäisenä kansainvälisenä sotarikostuomioistuimena.
Oikeudenkäynnit pidettiin Etelä-Saksassa Nürnbergissä paljolti käytännön syistä. Oikeudenkäyntipaikan valinnassa voitiin kuitenkin nähdä myös symboliikkaa, sillä Nürnberg oli vuosina 1933–1938 ollut Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen suurten puoluepäivien pitopaikka.Jyrki Vesikansa: Natsijohtajat tuomittiin, voittajat riitautuivat. Natsien tuho: Iltalehden erikoislehti 2020, s. 62–65. Alma Media.
Ensimmäinen Saksan korkeinta johtoa koskeva oikeudenkäynti järjestettiin 20. marraskuuta 1945 – 1. lokakuuta 1946. Oikeudenkäyntiä seurasi kaksitoista muuta oikeudenkäyntiä, joista ensimmäistä kutsutaan lääkärioikeudenkäynniksi (1947). Oikeudenkäynneissä annettiin yhteensä 177 tuomiota, joista 25 sisälsi kuolemanrangaistuksen, 20 elinkautisen vankeusrangaistuksen, 97 lyhyemmän vankeusrangaistuksen ja 35 vapauttavan tuomion.
Nürnbergin oikeudenkäyntejä ja etenkin niissä langetettuja kuolemanrangaistuksia on jälkeenpäin arvosteltu kostohenkisyydestä, jonka taustalla oli sodan päättymistä seurannut tunnepitoinen ilmapiiri. Toisaalta myönteisenä on pidetty, että Nürnbergin oikeudenkäyntien myötä sodasta tuli oikeuden päätöksellä koko ihmiskunnan vastainen rikos. Dan Gordin, Olavi Laine ja Kari Tapiola: Maailma 1945–71, s. 298–299. Helsinki: Otava, 1972.
Taustaa Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä sotarikoksia oli tutkittu ja niistä oli langetettu rangaistuksia maissa, joiden kansalaisia tekijät olivat olleet. Monissa tapauksissa tuomiot olivat jääneet lieviksi tai syytetyt oli vapautettu kokonaan. Toisaalta ensimmäisen maailmansodan aikana tehdyt sotarikokset eivät olleet määrältään tai laadultaan samaa luokkaa toisen maailmansodan aikaisten rikosten kanssa.Pekka Visuri: Suomi kylmässä sodassa, s. 54–55. Helsinki: Otava, 2006.
Toisen maailmansodan liittoutuneiden – Yhdysvaltain, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Neuvostoliiton – johtajat olivat aluksi yksimielisiä siitä, että akselivaltojen johtajat olisi voitu pidättää ja teloittaa suoralta kädeltä. Yhdysvaltain hallituksen kanta oli, että hyökkäyssotaan ryhtyminen ja sen käynti olivat jo sinänsä pahimman laatuisia sotarikoksia eivätkä mitkään lieventävät asianhaarat tulleet kysymykseen. Teheranin konferenssissa marraskuussa 1943 Neuvostoliiton johtaja Stalin oli ehdottanut, että heti Saksan antauduttua olisi ammuttava 50 000 saksalaista upseeria. Tästä Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Winston Churchill oli suuttunut niin, että hän oli kieltäytynyt jatkamasta keskustelua ja poistunut huoneesta. Churchill suostui palaamaan neuvottelupöytään vasta Stalinin vakuutettua, että hän oli laskenut leikkiä. Toisaalta Katynissa oli ammuttu 21 857 puolalaista upseeria.Max Jakobson: Väkivallan vuodet: 20. vuosisadan tilinpäätös I, s. 346. Helsinki: Otava, 1999. .
Saksan antauduttua toukokuussa 1945 tärkeimmät jäljellä olleet saksalaisjohtajat pidätettiin. Monet näistä, kuten Adolf Hitler, Josef Goebbels ja Heinrich Himmler, olivat jo sitä ennen tehneet itsemurhan. Elokuun 8. päivänä 1945 liittoutuneet pääsivät kokouksessaan Lontoossa yksimielisyyteen Saksan ja Japanin johtohenkilöitä vastaan käytävissä oikeudenkäynneissä noudatettavista periaatteista ja sotarikos- ja sotarikolliskäsitteiden määrittelystä Nürnbergin oikeudenkäyntiä varten perustettavan kansainvälisen sotilastuomioistuimen (International Military Tribunal, IMT) toimintaa silmällä pitäen. Toisen maailmansodan voittajavaltioiden omia rikoksia ei saanut tutkia, eivätkä hävinneen puolen syytetyt voineet vedota niihin puolustaakseen omia tekojaan. IMT:n peruskirjan mukaan oli erotettava toisistaan rikokset rauhaa vastaan ja toisaalta sotarikokset sanan perinteisessä merkityksessä.Visuri 2006, s. 55.
Tunnustetun valtion vastuiden henkilökohtaistaminen Kansallissosialistisen puolueen johto, Gestapo, SS ja SD julistettiin rikollisiksi, joten niiden jäseniä voitiin rangaista. Toisin sanoen tunnustetun Saksan valtakunnan ja Suur-Saksan valtakunnan lain mukaan mahdollisesti lailliset teot määriteltiin jälkikäteen taannehtivaa oikeutta käyttäen rikolliseksi toteamalla Saksaa johtaneet organisaatiot rikollisjärjestöiksi jälkikäteen. Näin rikosoikeudellista vastuuta kyettiin vierittämään myös valtion lakien mukaan toimineille yksilöille. Vastaavanlainen tapaus liittyi Saksan liittotasavallassa Saksan demokraattisen tasavallan lain mukaan tehtyihin tekoihin. Vastaavanlaisia oikeudenkäyntejä käytiin Irakin sodan jälkeen, minkä tuloksena muun muassa Irakin tunnustetun ja suvereenin valtion valtionpäämies Saddam Hussein hirtettiin.
Nürnbergin oikeudenkäynnin tuomiot perustuvat aiemmista oikeuskäsityksistä poikkeaviin periaatteisiin. Uuden käsityksen mukaan paitsi valtioilla, myös yksittäisillä ihmisillä voi olla kansainvälisestä oikeudesta johtuvia velvollisuuksia, joiden rikkomisesta seuraa rangaistus. Oikeudenkäynneissä otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön rikosmääritelmä rikos ihmisyyttä vastaan, joka olikin keskeinen syyte useimpien tuomioiden takana. Rikoksen määritelmään sisällytettiin siviiliväestön murhaaminen tai muu tuhoaminen sekä ylipäätään kaikenlainen ihmisarvoa alentava kohtelu. Liittoutuneiden hyväksymänä periaatteena oli, etteivät kunkin maan mahdollisesti poikkeavat lainsäädännölliset määräykset tai esimiehen antama käsky vapauttaneet vastuusta, vaan kukin syytetty vastasi teoistaan henkilökohtaisesti.
Kansainvälisen oikeuden mukaisena taustaperiaatteena oikeudenkäynneissä oli Kellogg–Briand-sopimus, joka kielsi sodankäynnin politiikan välineenä ensimmäistä kertaa. Koska valtiosopimuksessa ei kuitenkaan ollut valtioiden sotapolitiikkaa toimeenpanevien henkilöiden tuomitsemiseksi säännöksiä tai menettelytapaa, oli välttämätöntä määritellä kansallissosialistisen Saksan johdon toiminta järjestäytyneeksi rikollisuudeksi, joka teki salaliiton rauhaa vastaan.
Lääkärioikeudenkäynnissä syyte nostettiin 25. lokakuuta 1946; oikeudenkäynti alkoi 9. joulukuuta 1946 ja päättyi 20. elokuuta 1947. Oikeudenkäynnin tuomion tuomiolauselmaan kirjattu ihmisillä tehtäviä lääketieteellisiä kokeita koskeva Nürnbergin säännöstö on yksi nykyaikaisen lääketieteen etiikan kulmakivistä.
Ensimmäisen Nürnbergin oikeudenkäynnin syytetyt pienoiskuva|Syytetyt kuuntelevat syyttäjän puhetta 22. marraskuuta 1945. Osa Natsi-Saksan korkeimmasta johdosta (muun muassa valtakunnankansleri Adolf Hitler, propagandaministeri Joseph Goebbels ja Reichsführer-SS Heinrich Himmler) teki itsemurhan ennen Nürnbergin oikeudenkäynnin alkua, joten heitä ei syytetty oikeudenkäynnissä rikoksesta.
Syytetyiksi valikoitiin lopulta 24 henkilöä, jotka edustivat Saksan poliittisen ja sotilaallisen johdon eri haaroja. Heitä syytettiin neljästä rikoksesta:
Osallistuminen salaliittoon tai yhteiseen suunnitelmaan rauhaa vastaan suuntautuvan rikoksen tekemiseksi Tietyistä sotarikoksista rauhaa vastaan sekä hyökkäyssodan suunnitteleminen ja toteuttaminen Sotarikokset Rikokset ihmisyyttä vastaan
Tuomiot Taulukon selitykset E = ei syytetty V = todettiin syyttömäksi tai syytteistä luovuttiin S = todettiin syylliseksi
NimiSyyte 1Syyte 2Syyte 3Syyte 4TuomioAsemaLisätietoMartin Bormann V E S S tuomittiin kuolemaanKansallissosialistisen puolueen puoluesihteeri.Tuomittiin kuolemaan poissaolevana.Maailmanhistorian pikkujättiläinen 2002, 294 Ruumis löytyi vuonna 1972, todettiin olleen kuolleena vuodesta 1945.Karl Dönitz V S S E10 vuotta vankeutta Kriegsmarinen ylipäällikkö vuodesta 1943 ja valtakunnanpresidentti Hitlerin kuoleman jälkeen.Hans Frank V E S S tuomittiin kuolemaanSaksan oikeusministeri vuosina 1933–1945 sekä Puolan kenraalikuvernementin kenraalikuvernööri vuosina 1939–1945.Wilhelm Frick V S S S tuomittiin kuolemaanSaksan sisäministeri vuosina 1933–1943 sekä Böömin ja Määrin protektoraatin kenraalikuvernööri vuosina 1943–1945. Nürnbergin rotulakien säätäjä.Hans Fritzsche V V V E julistettiin syyttömäksi Kolmannen valtakunnan kansanvalistus- ja propagandaministeriön lehdistö-osaston päällikkö. Syytettiin kuolleen Joseph Goebbelsin sijaisena.Walther Funk V S S SelinkautinenSaksan valtiovarainministeri. Seurasi Schachtia Reichsbankin pääjohtajana. Vapautettiin terveydellisistä syistä 16. toukokuuta 1957.Hermann Göring S S S Stuomittiin kuolemaanValtakunnanmarsalkka. Luftwaffen komentaja vuosina 1935–1945. Hitlerin sijainen. Teki itsemurhan päivää ennen kuin rangaistus oli määrä panna täytäntöön.Rudolf Hess S S V VelinkautinenHitlerin sijainen. Lensi Skotlantiin vuonna 1941 keskustelemaan mahdollisten rauhanneuvotteluiden aloittamisesta. Viimeinen Spandaun vankilan vanki. Teki itsemurhan 93-vuotiaana vuonna 1987. Alfred Jodl S S S Stuomittiin kuolemaan Wehrmachtin pääesikunnan operaatiopäällikkö vuosina 1939–1945.Ernst Kaltenbrunner V E S Stuomittiin kuolemaan Saksan valtakunnan pääturvallisuuspäällikkö vuosina 1943–1945.Wilhelm Keitel S S S Stuomittiin kuolemaanOberkommando der Wehrmachtin komentaja vuosina 1938–1945.Gustav Krupp V V V Syytteistä luovuttiin korkean iän ja heikon terveydentilan vuoksi.Krupp AG:n toimitusjohtaja. Robert Ley V V V VSaksan työväenjärjestön puheenjohtaja.Teki itsemurhan 25. lokakuuta 1945 juuri ennen oikeudenkäyntiä. Konstantin von Neurath S S S S15 vuotta vankeuttaSaksan ulkoministeri vuosina 1932–1938 ja Böömin ja Määrin protektoraatin kenraalikuvernööri vuosina 1939–1943. Erosi virasta vuonna 1943 Hitlerin kanssa tulleen erimielisyyden takia. Vapautettiin 6. marraskuuta 1954 korkean iän takia.Franz von Papen V V E Ejulistettiin syyttömäksiSaksan varakansleri vuosina 1933–1934 sekä Itävallan-suurlähettiläs vuosina 1934–1938 sekä Turkin-suurlähettiläs vuosina 1939–1944. Itävallan Anschlussin suunnittelija.Vapautettiin kahden vuoden kuluttua. Tuomittiin myöhemmin saksalaisessa oikeudessa kahdeksaksi vuodeksi pakkotyöhön. Erich Raeder S S S EelinkautinenKriegsmarinen ylipäällikkö vuosina 1928–1943.Vapautettiin 26. syyskuuta 1955 terveydellisen tilan vuoksi.Joachim von Ribbentrop S S S Stuomittiin kuolemaanLontoon-suurlähettiläs vuosina 1936–1938 sekä Saksan ulkoministeri vuosina 1938–1945.Alfred Rosenberg S S S Stuomittiin kuolemaanRotuteorian luoja. Kansallissosialistisen puolueen pää-äänenkannattajan Völkischer Beobachterin päätoimittaja vuosina 1923–1938. Valloitettujen itäalueiden valtakunnanministeri vuosina 1941–1945.Fritz SauckelVV S Stuomittiin kuolemaanTyövoiman hankinnan täysivaltainen päällikkö vuosina 1942–1945.Hjalmar Schacht V V E Ejulistettiin syyttömäksiReichsbankin pääjohtaja vuosina 1923–1930 sekä Saksan valtiovarainministeri vuosina 1934–1937.Baldur von Schirach V EES20 vuotta vankeuttaHitler-Jugend nuorisojärjestön puheenjohtaja vuosina 1933–1940 sekä Wienin gauleiter vuosina 1940–1943.Arthur Seyss-Inquart V S S Stuomittiin kuolemaanAnschlussin suunnittelija, Itävallan kansleri 1938 sekä Alankomaiden miehityskomissaari vuosina 1940–1945.Albert Speer V V S S20 vuotta vankeuttaValtakunnanarkkitehti sekä varusteluministeri vuosina 1942–1945.Julius Streicher V E E Stuomittiin kuolemaanDer Stürmer propagandasanomalehden päätoimittaja vuosina 1922–1940.
pienoiskuva|350px|Nürnbergin oikeudenkäynnissä otettu kuva. Eturivissä vasemmalta Hermann Göring, Rudolf Hess, Joachim von Ribbentrop ja Wilhelm Keitel. pienoiskuva|Hermann Göring (vas.) ja Rudolf Hess oikeudessa.
Oikeudenkäynnin syyttäjät ja tuomarit Tuomarit Jona Nikitšenko (Neuvostoliitto) Aleksandr Voltškov (Neuvostoliitto) Geoffrey Lawrence (Britannia) Norman Birkett (Britannia) Francis Biddle (Yhdysvallat)