Vargar och Måsar -radioverkko oli Ruotsin radiotiedustelu FRA:n ja C-Byrån-tiedusteluelimen yhdessä Suomen sotilastiedustelun kanssa Suomen ja Ruotsin välille vuodesta 1943 lähtien suunnittelema sotilastiedustelun käyttöön tarkoitettu viestiverkko, agenttiradioverkko, Suomen neuvostomiehityksen varalta.Manninen & Lehtonen 2019, 18 Verkon johtoasemat suunniteltiin Ruotsin, alemmat pääasemat sekä partioasemat Suomen puolelle.
Verkon tarkoitus ja suunnittelu Ruotsin tiedusteluorganisaatio, joulukuussa 1939 perustettu C-Byrån kehitti toisen maailmansodan aikana sille merkittäviin maihin agenttiverkostoja, joiden yhteysvälineiksi luotiin radioverkkoja. Vuonna 1942 C-Byrån sai oman radio-organisaation. Suomen agenttiradioverkkoa alettiin suunnitella kesällä 1943 Ruotsin ja Suomen tiedustelun edustajien tapaamisessa, jossa keskusteltiin Suomen uhasta joutua Neuvostoliiton miehittämäksi. Ruotsalaisten ensimmäinen suunnitelma koski Pohjois-Suomessa ja muualla kalottialueella toimivaa kymmenen radiopartion verkostoa.Manninen & Lehtonen 2019, 16-17 Verkon nimen, suomeksi Sudet ja lokit, keksi Suomen agenttitiedustelusta vastanneen S-toimiston päällikkö Martti Santavuori.Manninen & Lehtonen 2019, 20
Suomesta verkon suunnittelussa tiedetään olleen Santavuoren ohella mukana ainakin Aladar Paasosen, Reino Hallamaan, Harri Paatsalon, Ragnvald Lautkarin sekä Juho Iivari Kallioisen. Ruotsista keskeisiä henkilöitä olivat FRA:n toimistopäälliköt Åke Rossby ja Olof Kempe sekä radiotiedustelu-upseeri Stig Axelson.Manninen & Lehtonen 2019, 18-22
Verkon tekniikka ja organisaatio Verkon teknisiä osia Suomessa olivat 13 pääasemaa, niiden 13 vara-asemaa sekä 180 partioasemaa, joita oli kahta tyyppiä. Pääasemien lähetysteho oli 20 wattia, vara-asemien 10 wattia, pitkän matkan partioasemien 3-4 wattia ja muiden partioasemien 1 watti. Partioasemien kalustona oli tarkoitus käyttää Suomessa kehitettyä Kyynel-radiota. Ruotsissa oli kaksi johtoasemaa. Pitempiin yhteyksiin (kuten Itä-Suomesta Ruotsin johtoasemille) suunniteltiin Kyynel-radiosta tehokkaampaa, 3-4 watin versiota, jollaisia ei kuitenkaan rakennettu.Manninen & Lehtonen 2019, 20-21
Verkon henkilöstö, 180 miestä, ajateltiin saatavan Päämajan radiopataljoonasta: jos Suomi olisi miehitetty, olisi radiotiedustelu silloisella organisaatiolla käynyt mahdottomaksi. Ruotsalaiset suunnittelivat verkon henkilöstölle yksityiskohtaiset varusteluettelot. Radiopartiot olisi sijoitettu esimerkiksi maatalojen rengeiksi eri puolille Suomea.
Eteläinen verkko Lokit Lokit-verkon (Måsar) johtoasema sijaitsi Lovön saarella Tukholman saaristossa. Johtoasemana palveli Zäta-niminen vuonna 1943 rakennettu FRA:n entinen pääradioasema.Manninen & Lehtonen 2019, 23
Pohjoinen verkko Sudet Sudet-verkon (Vargar) johtoasemina toimivat Korpilompolossa ja Haaparannalla sijainneet Kobo ja Habo. Siihen kuului viisi nimettyä pääasemaa: Georg, Alexis, Ivan, Josef ja Karl, joista vain ensimmäisellä ehti olla varsinaista toimintaa.Manninen & Lehtonen 2019, 24-25 Verkoissa ehdittiin ottaa lähinnä koeyhteyksiä sekä hoitaa Operaatio Stella Polariksen liikennettä ennen järjestelyn purkamista, kun Suomen miehitysuhka oli laantunut.Manninen & Lehtonen 2019, 26
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta
Luokka:Suomi 1939–1945 Luokka:Suomi 1939–1945 Luokka:Ruotsin sotahistoria Luokka:Viestikalusto Luokka:Tiedustelu