Emine Sartlan, tai Amina Hanum Syrtlanoff (o.s. Şeyh-Ali, , ; 1884–1939 jälkeen) oli tataaritaustainen teosofi ja vapaamuurari. Sartlan vaikutti myös Suomessa, jossa hän piti luentoja islamin uskosta erinäisille yhdistyksille ja oli kontaktissa paikallisten teosofien kanssa sekä avusti tataarien seurakunnan perustamisessa.
Elämäkerta Emine Sartlan (Əminə Sırtlan, Sırtlanova) syntyi vuonna 1884 Venäjän keisarikunnan Ufan kuvernementissa kenraalimajuri Məxmüt Şəyexğəlievin ja maanomistaja Məğpərwaz Şəyexğəlievan (o.s. Alkina) perheeseen.Ямаева Л. А. Мусульманский либерализм начала XX века как общественно-политическое движение. Уфа, Гилем, 2002, с. 209—210
Sartlanin puoliso oli aatelinen lakimies-poliitikko Ğəliəsğar Sırtlanov. Hän oli puolustanut Suomen autonomiaa duuman muslimiryhmän ja İttifaq âl-Möslimin -puolueen edustajana ja asianajajana. Miehensä äkillisen kuoleman jälkeen vuonna 1912, Eminestä tuli "Pietarin muslimien koulutusyhdistyksen" puheenjohtajana. Hän oli vaikutusvaltainen hahmo Ufan ja Pietarin muslimiyhteisöjen keskuudessa.Ахмедзаки Валиди Тоган. Воспоминания. Книга I, Уфа, Китап, 1994. с. 162.Elmgren, Ainur: ”Tampere, Berliini, Istanbul: Suomen ensimmäisen muslimiyhteisön ylirajaisuus.” Teoksessa: Tervonen, Miika & Leinonen Johanna (toim.): Vähemmistöt muuttajina - Näkökulmia suomalaisen muuttoliikehistorian moninaisuuteen. Painosalama Oy, Turku 2021. . (s. 77, 81)
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Sartlanista tuli Venäjän muslimijärjestöjen keskuskomitean jäsen. Komitean pyrkimyksenä oli avustaa Venäjän joukkoja. Vuoden 1916 kesällä Sartlan toimi sodan eturintamaan lähetetyn Venäjän muslimien ambulanssijunan emäntänä.
Venäjän vallankumouksen jälkeen Sartlan tuli Suomeen. Paikallisen tataariyhteisön keskuudessa hän oli mukana seurakunnan perustamisen alkutaipaleissa. Yhdessä Abdullah Battalin ja Lotfi Ishakin kanssa hän laati seurakunnan säännöt. Tuona aikana teosofiasta kiinnostunut Sartlan oli myös yhteyksissä suomalaisten teosofien kanssa. Sartlan piti luentoja islamin uskosta erinäisille yhdistyksille sekä mainosti palveluitaan musiikinopettajana lehdissä. Hän käytti maassa nimiä "Amina Syrtlanoff", "Emine Sartlan" ja "Amina hanum" (hanım = rouva).Серков А. И. История русского масонства. Санкт-Петербург, изд-во имени Н. И. Новикова, 2009.Antero Leitzinger: Suomen tataarit – Vuosina 1868–1944 muodostuneen muslimiyhteisön menestystarina. East-West Books Helsinki, 2006. Zinnetullah Ahsen Böre: Finlaniya Cemaati Islâmiyesin kurmaya muvaffak olsakta Fin-Türk mektebin açmaya neden muvaffak olmadık? / Olemme onnistuneet perustamaan seurakunnan, mutta miksi emme ole onnistuneet perustamaan suomalais-turkkilaista kansakoulua? (Tampere, 1943)Leitzinger, Antero: Suomen tataarit - Vuosina 1968-1944 muodostuneen muslimiyhteisön menestystarina. East-West Books, Helsinki 2006. (s. 172)
1920-luvun puolivälistä Sartlan asui Pariisissa. Hän muun muassa piti esitelmiä venäläisissä ja ranskalaisissa teosofian yhdistyksissä ja oli sairaanhoitajien liiton hallituksen jäsenenä. Vuosina 1921–1929 Sartlan oli vapaamuurarijärjestön Le Droit Humain jäsen. Vuonna 1929 hänestä tuli venäjänkielisen vapaamuurariyksikön Auroran mestari. Sartlan pysyi jäsenenä vuoteen 1939. Sırtlanovan on sanottu "rinnastaneen teosofian ja vapaamuurariuden". Yksiköiden sulkeutuessa Saksan miehitettyä Ranskan Sartlanin kohtalo jäi tuntemattomaksi.Фото из Иллюстрированного приложения к газете «Новое время» за июнь 1916 г. № 14476
Lähteet
Luokka:Tataarit Luokka:Vapaamuurarit Luokka:Teosofit Luokka:Venäläiset henkilöt Luokka:Vuonna 1884 syntyneet Luokka:Kuolinvuosi tuntematon