Saniye İffet (myös Saniye İffet Kadiri ja Saniye İffet Ugan - , ; 25. joulukuuta, 1899- 12. huhtikuuta, 1957) oli tataarilainen runoilija, proosakirjailija, näytelmäkirjailija, julkaisija, opettaja. İffet vaikutti myös Suomen tataariyhteisön keskuudessa. Viimeiset vuotensa hän vietti Turkissa.Гаффарова Ф.Ю. Татар мөһаҗирләре. — Казан: «Фән» нәшрияты, 2004. — 88 б.Nisametdin 1995, s. 240–242 (Tugan Tel, 2011)
Elämäkerta Saniye İffet (Saniyä Ğiffät) syntyi kauppiasperheeseen Tšistopolissa vuonna 1899. Vanhempiensa menehdyttyä hänen ollessaan vielä lapsi otti Tomskissa asuva Saniyen äidin Aliyen (Ğaliyä) serkku Fatıma (Fatıyma) hänen huostaansa. Sanomalehdessä Sibiriya työskennellyt ja kirjallisesti sivistynyt Fatıma vaikutti vahvasti Saniyen kiinnostukseen kirjoittaa. İffetin ensimmäinen runo julkaistiin kyseisessä sanomalehdessä vuonna 1912.
İffet päätyi "tataarilaisen älymystön" piireihin miehensä Zakirin kautta, jonka kanssa hän meni naimisiin nuorena. İffetin runoja julkaistiin Zakirin lehdessä nimeltään Tormış. Runojen aiheet keskittyivät paljolti tataarien nationalismiin ja kysymyksiin heidän tulevaisuudestaan itsenäisenä kansana.
Saniye ja Zakir olivat muuttaneet Ufasta Petropavliin ja lopulta Kiinaan 1918-1920 aikoihin. Siellä Zakir perusti lastentarhan ja koulun tataareille. Saniye toimi koulussa opettajana. Tuona aikana Saniye kirjoitti runon (turkiksi: 'Tanrı Dağı’na Bakarken'), joka käsitteli "muinaisten turkkilaisten mahtavuutta".
Seuraavaksi pariskunta muutti Mantšuriaan. Saniye jatkoi opetustöitään, ja pian Zakir jatkoikin matkaansa Turkkiin ja asetuttuaan maahan toi myös vaimonsa ja lapsensa perässä. Turkissa Saniye kirjoitti enimmäkseen runoja ja näytelmäkirjallisuutta. Niitä ja hänen artikkeleitaan julkaistiin muun muassa Ayaz İshakin sanomalehdissä Milli Yul sekä Yaña Milli Yul. Hänen miehensä Zakir tunnettiin maassa antropologina ja historioitsijana, joka käänsi teoksia turkin kielelle, kuten esimerkiksi Ibn Khaldunin Muqaddimah.Azat Ugan, Zakir Kadiri Ugan, Türk Dili Dergisi, 1954
Suomeen İffet muutti paikallisen tataariyhteisön kutsusta perheensä kanssa vuonna 1937. Saniye ja Zakir ottivat aktiivisesti osaa yhteisön toimintaan. Saniye kirjoitti näytelmäkirjallisuutta ja toimi myös opettajana kuten miehensä. Suomessa esitettyjä hänen teoksiaan on Yaña köy, Han bülegi ja Tormış közgızı, joista jälkimmäisen yhteisö esitti myös Virossa.
Perhe palasi seuraavaksi takaisin Turkkiin, jossa he viettivät lopun elämästään. Saniye İffet kuoli sydänsairauteen vuonna 1957. Zakir kuoli kotona Ankarassa vuonna 1945. Turkissa Saniye ja hänen miehensä tunnettiin sukunimellä "Ugan".
Turkkilaisen arkeologin Hamit Zübeyir Koşayn mukaan İffet ei saanut koskaan merkittävää huomiota Turkissa, mutta siitä huolimatta İffetin "jäljet näkyvät aina Turkista Kaukoitään ja Suomeen; hänen Kazanin murteella kirjoitettuja runoja lausutaan pienessä piirissä edelleen ja myös rukouksia".
Teoksia Runokokoelma Saniyä Ğiffät şiğerläre, Сания Гыйффәт шигырьләре (Ufa, 1918)
Näytelmiä Tormış közgeze, Тормыш көзгесе (Helsinki, 1937) Xan büläge, Хан бүләге Yaña köy, Яңа көй
Muuta Uqu kitabı, Уку китабы (Helsinki, 1938 - opetusmateriaalia) Lukuisia artikkeleita
Lähteet >
Luokka:Tataarit Luokka:Turkkilaiset kirjailijat Luokka:Näytelmäkirjailijat Luokka:Runoilijat Luokka:Vuonna 1899 syntyneet Luokka:Vuonna 1957 kuolleet