Heinz Wilhelm Guderian (17. kesäkuuta 1888 – 14. toukokuuta 1954) oli saksalainen panssarikenraali ja eräs salamasodankäynnin taktiikan luojista. Hän toimi keskeisenä tekijänä saksalaisten panssarivaunujen kehityksessä maailmansotien välisenä aikana ja kehitti panssarisodankäynnin perusajatuksia innoittajanaan erityisesti J. F. C. Fuller.
Guderian oli mukana johtamassa menestyksekästä hyökkäystä Ranskaan kesällä 1940. Hyökkäys eteni ennennäkemättömällä nopeudella Sedaniin ja Maas-joen yli, sen jälkeen Englannin kanaalille liittoutuneiden armeijoiden halkaisemiseksi, sekä tämän jälkeen Ranskan läpi Sveitsin rajalle.Liddell Hart 1973, s. 61 Vuonna 1941 hän oli mukana hyökkäyksessä Neuvostoliittoon.
Luonteeltaan Guderian oli kärsimätön, äkkipikainen ja suorapuheinen, mikä aiheutti riitoja kollegoiden ja esimiesten kanssa.Liddell Hart 1973, s. 70–71 Toisaalta hän olikin yksi niistä harvoista henkilöistä Adolf Hitlerin ympärillä, jotka Johtajan kanssa eri mieltä ollessaan uskaltautuivat myös sanomaan sen. On merkillepantavaa, että vaikka Guderian oli toisen maailmansodan jälkeen kiinniotettuna, häntä ei tuomittu sotarikoksista.
Varhaiset vaiheet Heinz Guderian syntyi vanhassa länsipreussilaisessa Kulmin kaupungissa, joka sijaitsee nykyisessä Puolassa. Hänen isänsä oli preussilainen kenraali Friedrich Guderian, mutta hänen lähisukuunsa ei kuulunut muita ammattisotilaita. Guderianin sukuhistoriasta löytyy lähinnä lainoppineita ja maanomistajia. Hänen äitinsä oli Clara Kirchhoff ja hänellä oli myös kaksi vuotta nuorempi veli Fritz. Isänsä toivomuksesta pojat valitsivat sotilasuran ja vuosina 1901–1907 Heinz opiskeli eri sotilasoppilaitoksissa. Vuonna 1901 hän aloitti pikkuveljensä kanssa opinnot Karlsruhen kadettikoulussa, josta siirtyi Gross-Lichterfelden ylempään kadettikouluun 1903. Vuonna 1907 Heinz suoritti ylioppilastutkintoa vastaavan reifeprufung-tutkinnon. Vuonna 1907 hän liittyi asevoimiin kadetti-vänrikkinä palvellen isänsä alaisuudessa 10. hannoverilaisessa jääkäripataljoonassa. Samana vuonna hän osallistui Metzin sotilaskorkeakoulun upseerikurssille, jonka päätteeksi hänet ylennettiin tammikuussa 1908 aliluutnantiksi ja jonka perusteella hänelle annettiin upseerinvirka.Guderian 2009, s. 16–17
Ensimmäisessä maailmansodassa Guderian palveli viestiupseerina ja myöhemmin yleisesikuntaupseerina. Sodan jälkeen hän palveli rajajoukoissa Sleesiassa ja Baltiassa.Guderian 2009, s. 17
Vuonna 1913 Guderian avioitui Margarete Goernen kanssa. He saivat kaksi poikaa; Heinz Gunther syntyi 23. elokuuta 1914 ja Kurt 17. syyskuuta 1917. Molemmat taistelivat isänsä lailla Saksan riveissä toisessa maailmansodassa, ja Heinz Gunther seurasi aikanaan isänsä jalanjälkiä Bundeswehrin panssarijoukkojen tarkastajaksi.
Sotien välinen aika pienoiskuva|Kypäräpäiset kenraalit Guderian (vasemmalla) ja Georg-Hans Reinhardt vuonna 1938. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Heinz Guderian erikoistui moottoroituun sodankäyntiin Versailles’n rauhansopimuksen mukaisesti 100 000 mieheen supistetussa Saksan armeijassa (). Sodan antama kokemus oli elintärkeää hänen myöhempien näkökulmiensa syntymiselle. Guderian hahmotti asemasodan rintamalinjoihin perustuvan sodankäynnin tuloksettomuuden ja ymmärsi radioyhteyksien tärkeyden modernissa liikkuvassa sodankäynnissä.
Vuonna 1935 Saksa irtaantui yksipuolisesti Versailles’n rauhansopimuksen asevoimiin liittyneistä rajoitteista. Lokakuun 1. päivä Saksaan perustettiin sen kolme ensimmäistä panssaridivisioonaa. Näistä yhden komento – 2. PsD – annettiin tuolloiselle eversti Heinz Guderianille. Kahta muuta divisioonaa komensivat kenraaliluutnantit.Liddell Hart 1973, s. 65
Talvella 1936–1937 Guderian kirjoitti esimiehensä kenraali Lutzin opastuksella kuuluisan teoksensa Achtung! Panzer!. Kirjassa käytiin läpi panssarivaunujen historiaa ja käyttötaktiikkaa, sekä hahmoteltiin millaiseksi Saksan panssarivoimat tulisi rakentaa.Guderian 2009, s. 38 Teos oli aikanaan sangen suosittu ja kirjoittaja hankki siitä saamillaan tuloilla ensimmäisen autonsa. Autoa hän käytti panssarivaunujen liikkuvuuteen liittyneissä kokeiluissaan.
Vuosi 1938
Vuosi 1938 oli niin Guderianin elämässä kuin myös Saksalle ja Euroopalle vaiheikas. Alkuvuodesta Guderian ylennettiin kenraaliluutnantin arvoon.Guderian 2009, s. 47 Vain päiviä myöhemmin hän sai komentoonsa XVI Armeijakunnan, Saksan ensimmäisen panssariarmeijakunnan. Tämä tapahtui 4. helmikuuta, samana päivänä, jolloin asevoimien ylijohdossa kenraalit von Blomberg ja von Fritsch laitettiin natsien juonittelun avulla viralta.Liddell Hart 1973, s. 67Esikuntapäällikökseen Guderian sai kenraali Friedrich Pauluksen, kuuluisan 6. armeijan komentajan.Guderian 2009, s. 49 Hän muisteli kuulleensa uudesta tehtävästään Berliinin kadulla ja lukeneensa vanhempien virkaveljiensä irtisanomisesta heti hankkimastaan sanomalehdestä. Niin kutsutun Blomberg–Fritsch-kriisin yhteydessä pois potkittujen upseerien joukkoon kuului myös Guderianin entinen esimies, ystävä ja yhteistyökumppani panssariaselajin kehittämisessä, moottoroitujen joukkojen tarkastaja kenraali Oswald Lutz.
Maaliskuussa Guderian kutsuttiin Armeijan yleisesikunnan komentajan kenraali Ludwig Beckin puheille, jolloin tämä ilmoitti hänelle niin kutsutusta anschlussista eli Hitlerin päätöksestä liittää Itävalta Saksaan. Guderianin tuli ottaa henkilökohtaiseen komentoonsa jälleen 2. PsD marssille Itävaltaan. Tämän lisäksi hänen komentoonsa tuli SS-divisioona Leibstandarte Adolf Hitler. Itävaltaan lähetetyt joukot olivat sotamarsalkka Fedor von Bockin alaisuudessa. Guderianin johtamien divisioonien siirtyminen alkoi 12. maaliskuuta Passausta, jo kolmannen päivän aamuna siitä kun hän oli saanut tiedon ja marssikäskyn.Guderian 2009, s. 50–51
Päätepiste oli Wien, johon saavuttiin sakeassa lumipyryssä pikkutunneilla 13. maaliskuuta.Guderian 2009, s. 52 Koska kyseessä ei ollut sotatoimi, Guderian sai pyydettyään Hitlerin henkilökohtaisen luvan koristella panssarimarssiin osallistuneet koneet lippusin ja kukkasin.Guderian 2009, s. 49–50 Anschlussia on kutsuttu joissain tilanteissa tästä syystä myös leikillisesti kukkaissodaksi – nimitys on asteekkien perua. Kenraalin muistelmien mukaan saksalaiset otettiin Itävallassa vastaan sankoin iloitsevin väkijoukoin. Hänen mielestään panssarien koristeleminen olikin onnistunut ratkaisu.Guderian 2009, s. 51 Näin Guderianin itsensä esittämä näkemys tapahtumista eroaa merkittävästi siitä, mitä Winston Churchill kirjoitti sodan jälkeen. Tämän mukaan itävaltalaiset eivät olleet lainkaan innostuneita saksalaisten saapumisesta, ja että marssi oli täynnä panssarivaunuihin liittyneitä teknisiä ongelmia, vaikka sää oli mitä parhain. Teknilliset ongelmat Guderian myönsi itsekin kirjoittaen sodan jälkeen: ”Saksan panssarijoukot saivat Itävallan miehittämisestä tärkeitä kokemuksia.”Guderian 2009, s. 53
XVI Armeijakunta osallistui Tšekkoslovakian sudeettialueiden miehitykseen lokakuun alussa 1. PsD, sekä 13. ja 20. moottoroidulla jalkaväkidivisioonalla.Guderian 2009, s. 57 Myös täällä saksalaiset otettiin vastaan riemuiten; ihmiset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, itkivät ja heittelivät kukkasia panssarivaunujen kansille.Guderian 2009, s. 58–59 Mutta jo tätä ennen kesällä Heinz Guderian oli ollut ehdolla kenraali Beckin seuraajaksi yleisesikuntaan. Yleisesikunnan päällikkö vastusti Hitlerin lisäksi Saksan laajentumispolitiikkaa ja erosi tehtävästääni. Tehtävään valittiin kenraali Franz Halder.Guderian 2009, s. 60 Guderianin uralle oli haitaksi, ettei hän ollut valmistunut sota-akatemiasta yleisesikuntaupseeriksi. Hän oli tullut kyllä hyväksytyksi oppilaitokseen, mutta ensimmäinen maailmansota keskeytti opinnot. Tähän tehtävään Guderian nousi kuitenkin lopulta kuusi vuotta myöhemmin.Liddell Hart 1973, s. 68 Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että Guderian ohittaa oman ehdokkuutensa sodanjälkeisissä muistelmissaan. Halderista Guderian totesi tämän olleen vanhakantainen jalkaväkimies, jonka alaisuudessa panssarijoukot joutuivat vastatuuleen.Liddell Hart 1973, s. 69
On laajalti tiedossa, että Guderian toimi myöhemmin sodan aikana ensin panssarijoukkojen tarkastajana, minkä jälkeen hänet nimitettiin armeijan yleisesikunnan päälliköksi. On heikommin tunnettua, että hän oli ehdolla yleisesikunnan päälliköksi jo vuonna 1938 ja toimi eräänlaisena panssarijoukkojen tarkastajana vielä saman vuoden lopulla. Sudeettialueiden miehityksen jälkeen maavoimien komentaja kenraali Walther von Brauchitsch tarjosi Guderianille varta vasten suunniteltua virkaa moottoroitujen joukkojen ja ratsuväen komentajana. Toimenkuva oli eräänlainen ylitarkastajan virka, jolla ei Guderianin oman kertoman mukaan olisi ollut minkäänlaista oikeaa valtaa. Hän kutsuikin tehtävää ”nukkeviraksi”. Auktoriteetin puutteen lisäksi Guderian näki tehtävässä myös toisen miinuspuolen. Liikekannallepanon sattuessa viranhaltija olisi reservin jalkaväkiarmeijakunnan komentaja. Aluksi Guderian kieltäytyi ottamasta virkaa vastaan, mutta lopulta Hitler itse sai puhuttua Guderianin ympäri lupaamalla hänelle täyden tukensa aselajin kehittämisessä.Guderian 2009, s. 61–62
Ottaessaan tehtävän vastaan Guderianista tehtiin lopulta myös aselaji- eli panssarikenraali.Guderian 2009, s. 62 Tässä tehtävässä panssariaselajin kehittämiseksi Guderian toimi miltei vuoden. Sen keskeyttivät sotavalmistelut Puolaa vastaan. Elokuun 22. päivä 1939 von Brauchitsch määräsi hänet ottamaan komentoonsa XIX Armeijakunnan ja Puolan sotaretken valmistelut alkoivat.Guderian 2009, s. 65
Toisessa maailmansodassa pienoiskuva|Guderian (keskellä) 23. syyskuusta 1939 Brestissä puna-armeijan ja Wehrmachtin yhteisessä paraatissa juhlistamassa Puolan miehitystä
Puola Syyskuussa 1939 Guderian toimi XIX armeijakunnan (3.PsD ja 2 moottoroitua jalkaväkidivisioonaa) komentajana hyökkäyksessä Puolaan. Ansioistaan Puolassa Guderianille myönnettiin 27. lokakuuta arvostettu rautaristin ritariristi. Hän itse kertoi sodan jälkeen kokeneensa sen olleen kunnianosoitus pitkäjännitteisestä työstä panssariaselajin rakentamiseksi siihen pisteeseen, millaiseksi se Puolan sotaretkellä osoittautui.Guderian 2009, s. 84
Ranska Toukokuussa 1940 Guderian johti XIX armeijakuntaa (1., 2. ja 10.PsD) kymmenentenä päivänä alkaneessa hyökkäyksessä Ranskaan. Hän ylitti Luxemburgin rajan aamulla kello 05:30 1. PsD mukana.Guderian 2009, s. 98 Hänen oma panoksensa sotatoimen strategiaan oli ollut vaatimaton. Sirpinviiltoina tunnetun operaatiosuunnitelman länsivaltojen lyömiseksi kehittänyt kenraali Erich von Manstein oli pyytänyt ”panssarimiehen” mielipiteen suunnitelmasta. Guderianin mielestä suunnitelma oli erinomainen, mutta onnistuakseen siihen pitäisi kiinnittää riittävän paljon panssarivoimia. "Mielellään ne kaikki", hän kirjoitti muistelmissaan Erinnerungen eines Soldaten vuonna 1952 ("Sotilaan muistelmat", suom. Wolf H. Halsti -56).Guderian 2009, s. 89
Neuvonpidossa johtajan päämajassa juuri ennen hyökkäystä kenraali selitti ajavansa Luxemburgin ja Belgian läpi kolmessa marssirivistössä – yksi kullekin panssaridivisioonalle – ja saapuvansa neljäntenä päivänä Maas-joelle. Viidentenä Guderian esitti ylittävänsä joen. Hitlerin lisäksi kukaan muu paikalla olleista ei ymmärtänyt tiedustella, mitä Guderian aikoisi ylityksen onnistuttua tehdä. Guderian vastasi, että ylemmän johdon ohjeista riippuen pitäisi hyökkäystä jatkaa joko kohti Pariisia tai Amiensia, mutta hän itse suosittelisi hyökkäämistä Amiensin kautta Englannin kanaalille. Paikalla ollut 16. armeijan komentaja kenraali Busch äyskähti, ettei tämä uskonut Guderianilla olevan mahdollisuuksia ylittää jokea lainkaan. Tähän panssarikenraali kertoo vastanneensa, ettei Buschin tarvitse murehtia tätä, sillä operaatio ei kuitenkaan missään tapauksessa jäisi Buschin joukkojen huoleksi.Guderian 2009, s. 92