Romanovin perheen murha tapahtui 17. heinäkuuta 1918 Jekaterinburgissa, Neuvosto-Venäjällä. Siinä sai surmansa edellisenä vuonna syrjäytetty Venäjän keisari Nikolai II, hänen koko perheensä ja heidän neljä palvelijaansa. Joukkomurha tapahtui Venäjän sisällissodan aikana.
Huhujen mukaan suuriruhtinatar Anastasia olisi selvinnyt murhasta, mutta hän kuoli perheensä kanssa joskin viimeisenä.
pienoiskuva|Keisarillinen perhe lkääntää maata kasvimaata varten Aleksanterin palatsin taakse huhtikuussa 1917 – Tatjana kantaa kantoa, keisari Nikolai seisoo lapio kädessään. Tatjanan takana oleva nainen on hovineito Anastasia Hendrikova.
Tausta
Venäjän keisari Nikolai II luopui kruunusta 15. maaliskuuta 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen. Häntä pidettiin hetken aikaa kotiarestissa Aleksanterin palatsissa, ja sen jälkeen väliaikainen hallitus lähetti hänet perheineen Tobolskiin Länsi-Siperiaan, jossa heitä kohdeltiin hyvin. Heidän elinolonsa kuitenkin heikkenivät, kun bolševikit tulivat valtaan ja siirsivät huhtikuun lopulla 1918 perheen seurueineen Jekaterinburgiin Ipatjevin taloon. Kruununperillinen Aleksei jäi kolmen sisarensa kanssa Tobolskiin, koska hän oli toipumassa hemofiliakohtauksesta. Heidät siirrettiin Jekaterinburgiin Aleksein pyynnöstä toukokuun lopulla 1918. pienoiskuva|Ipatjevin talo ympäröitynä korkean aidan taakse 1918. Vähitellen alun perin vihamieliset vartijat alkoivat pitää vangeistaan, joten heidät vaihdettiin uusiin Tšekan vartioihin. Heitä johti Tšekan jäsen, komissaari Jakov Jurovski. Jekaterinburgissa keisariperhettä vartioitiin tiukasti ja kiellettiin juurikaan menemästä ulos. Perhe ei saanut olla yhteydessä ulkomaailmaan kirjeiden tai sanomalehtien kautta. Vankien täytyi soittaa kelloa joka kerta, kun he halusivat poistua huoneistaan. Heille tarjottiin pieni ruoka-annos ja kiellettiin menemästä kirkkoon.
Kesä-heinäkuussa 1918 Venäjän valkoisen armeijan joukot valloittivat Simbirskin ja etenivät kohti Jekaterinburgia, jossa Nikolai Romanov perheineen oli vankina. Bolševikit eivät halunneet, että entinen keisari pääsisi vapaaksi ja valttikortiksi vastapuolelle. Uralin alueneuvosto päätti 29. kesäkuuta teloittaa keisariperheen ja sai alustavan lähes yksimielisen hyväksynnän bolševikkihallinnolta Moskovasta Leniniltä, ainoastaan Lev Trotski olisi halunnut antaa Nikolai Romanoville oikeudenkäynnin. Murhaa alkoi suunnitella Jakov Jurovski. Jurovski löysi hylätyn kaivoskuilun muutaman kilometrin päässä kaupungista, jonne hän aikoi piilottaa ruumiit. Vartijat määrättiin 16. heinäkuuta 1918 tappamaan keisariperhe, koska puna-armeijan joukot olivat vetäytymässä seudulta.
Murha
pienoiskuva|vasen|Keisariperhe vuonna 1913.
Ipatjevin talon komendantti Jakov Jurovski ilmoitti 16. heinäkuuta 1918 keisariperheelle, että 14-vuotias keittiöpoika Leonid Sednev oli lähtenyt tapaamaan setäänsä, tsarevitš Aleksein avustaja Ivan Sedneviä. Todellisuudessa Tšeka oli jo ampunut Ivanin. Keisarinna Aleksandra ei uskonut Jurovskia. Hänen viimeinen päiväkirjamerkintänsä kyseenalaisti pojan lähdön. Leonidia ei kuitenkaan murhattu vaan hänet vietiin turvaan läheiseen taloon ja myöhemmin bolševikkien toimittamana sukulaistensa luokse Kalugaan. Kello neljä iltapäivällä keisari ja hänen tyttärensä kävivät kävelyllä puutarhassa. He kävivät nukkumaan kello 22.30 maissa.
Keisariperheen vielä nukkuessa 16.–17. heinäkuuta, Jurovski käski keisariperheen lääkäri Jevgeni Botkinin herättämään heidät keskellä yötä noin kello 01:30. Syynä tähän oli mukamas se, että lähistöltä oli kuulunut tulitusta ja perhe sijoitettaisiin suojaan pois sota-alueelta. Valkoinen armeija oli jo niin lähellä, että aseiden ja tykkien äänet kuuluivat Jekaterinburgiin. Heitä käskettiin ottamaan vaatteita ja muuta omaisuutta nopeaa öistä lähtöä varten. Heidät vietiin talon kellariin. Siellä perheelle ja palvelijoille kerrottiin, että kuorma-auto oli tullut hakemaan heidät. Ennen tätä heistä otettaisiin valokuva todisteeksi heidän hyvinvoinnistaan.
Aleksandra pyysi tuolia, koska hän oli sairas, ja Nikolai pyysi toista Alekseille, joka ei pystynyt liikkumaan ilman pyörätuolia. Hän kantoi itse poikansa kellariin. Jurovskin apulainen Grigori Nikulin sanoi hänelle, että "perillinen halusi kuolla tuolissa". Jurovski vastasi: "Hyvä on, anna hänelle sellainen". Muutamaa minuuttia myöhemmin Tšekan teloitusryhmä tuotiin paikalle ja Jurovski luki ääneen Uralin alueneuvoston komitean hänelle antaman käskyn: "Nikolai Aleksandrovitš, koska sukulaisesi jatkavat hyökkäystään Neuvosto-Venäjää vastaan, Uralin alueneuvoston puhemiehistö on päättänyt tuomita teidät kuolemaan".pienoiskuva|Ipatjevin-talon kellari, jossa Romanovit tapettiin. Seinä on revitty auki luotien poiston yhteydessä.Keisari kääntyi Jurovskin puoleen ja kysyi: "En ymmärrä. Lukisitteko sen käskyn uudestaan." Jurovski toisti nopeasti käskyn, minkä jälkeen keisari alkoi hokea "Mitä? Mitä?" ja Jurovski sanoi "TÄTÄ!" ja kiväärit kohotettiin. Jurovski ampui keisarin kuoliaaksi tähtäämällä tätä rintaan ja ampui kolmesti, myös 10 miehinen teloituskomppania ampui keisaria kivääreillä. Vahvasti juopunut militäärikomissaari Pjotr Jermakov ampui keisarinna Aleksandraa päähän ja miespalvelijat ammuttiin seuraavaksi. Sen jälkeen ammuttiin tsesarevitš Aleksei. Tatjana yritti paeta ovesta ja Jurovski ampui häntä takaraivoon. Myös Olgaa ja Marijaa tulitti Jermakovin apuri Stepan Vaganov. Tosin he eivät kuolleet heti, koska heidän aluskorsetteihinsa oli ommeltu yhteensä yli kilo, toisten tietojen mukaan jopa kaksi kiloaSebag Montefiore, Simon: Kolmas näytös: Rappio. Neljäs kohtaus: Venäjänmaan isäntä. Romanovit 1613–1918. WSOY, 2016. Ss. 786, 798. timantteja ja jalokiviä, joista luodit kimposivat. Jermakov puukotti heitä ensin tuloksetta pistimiellä ja Jurovski ampui sen jälkeen heitä päähän.
Tsarevitš Alekseihin ammuttiin kokonainen Browning pistoolin makasiinillinen luoteja, mutta aluspaidassa olleet jalokivet väistivät luoteja, joten häntä puukotettiin ensin tuloksetta pistimillä ja lopulta tapettiin kahdella Jurovskin ampumalla laukauksella päähän. Anastasia, joka oli vetäytynyt tyyny päänsä suojana seinää vasten, oli viimeinen elossa oleva Romanov. Kun häntä siirrettiin paareille huomattiin että hän vielä vaikersi, häntä puukotettiin pistimellä kasvoihin, kunnes hänkin menehtyi. Hovineiti Anna Demidova perääntyi seinää vasten edessään jalokivillä täytetty pieni tyyny, joka torjui ensimmäiset laukaukset. Vaganov lävisti hänen kurkkunsa pistimellä. Laukaukset tulivat lähietäisyydeltä ja kimpoilivat myös vastapäisestä tiiliseinästä. Pian tulittaminen oli täysin hallitsematonta, koko huone oli niin täynnä ruudinsavua, että kukaan ei nähnyt mitään ja ovi oli avattava, jotta savu hälvenisi. Koko teloitus kesti 10 minuuttia. Myös Anastasian kingcharlesinspanieli Jimmy ja Tatjanan ranskanbuldoggi Ortino ammuttiin koska ne haukkuivat ja ulvoivat kovaa, mutta Aleksein hiljaa pysynyt spanieli Joy selvisi hengissä ja sai lopulta uuden kodin Windsorin linnasta.Byard, Roger W.: The execution of the Romanov family at Yekatarinberg Forensic Science, Medicine and Pathology https://doi.org/10.1007/s12024-020-00218-3. Tammikuu 2020.
Ruumiiden hävitys pienoiskuva|Keisariperheen ja palvelijoiden haudat Pietari-Paavalin katedraalin Pyhän Katariinan kappelissa. pienoiskuva|Kaikkien pyhien kirkko vuonna 2016 (ylhäällä vas.), jonka paikalla sijaitsi Ipatjevin talo. Etualalla on Voznesenskin katedraali, jonka kellotorniin oli asennettu konekivääri, joka oli suunnattu talon kaakkoiskulmassa sijaitsevaankeisarin ja keisarinnan makuuhuonetta kohden.Kymmenen bulgarialaisen ja unkarilaisen sotavangin ryhmä kuljetti ruumiit häthätää kyhätyillä paareilla kuorma-autoon. Pjotr Jermakov oli luvannut miehilleen etukäteen että uhrit olisivat vielä elossa ja he saisivat raiskata naiset ja tappaa itse miehet. Juopuneet miehet käpäloivät naisten ruumiita etsien koruja, kelloja ja jalokiviä. Kaksi miestä veti keisarinna Aleksandran hameet ylös ja sormeili hänen sukupuolielimiään, kunnes Jakov Jurovski komensi heitä aseella uhaten perääntymään. Omien sanojensa mukaan hän pisti kuriin ruumiitten ryöstelijät. Jurovski komensi apurinsa Grigori Nikulinin saattamaan ruumiita. Jermakov ja Jurovski riisuivat ruumiit alastomiksi ja vaatteista löydettiin niihin ommeltuina yhteensä lähes kahdeksan kiloa jalokiviä. Jalokivet ja arvoesineet Jurovski lähetti komendantin toimistoon.
Ruumiiden hävittäminen oli sekavaa ja suunnittelematonta. Ne vietiin kuitenkin ennalta tilatulla kuorma-autolla hylätylle kaivoskuilulle, joka oli valittu tarkoitukseen jo etukäteen. Vaatteet poltettiin nuotiolla ennen kuin ruumiit pudotettiin kuilun pohjalla olevaan vesialtaaseen. Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi syvä, vaikka kuilua yritettiin romahduttaa heittämällä siihen käsikranaatteja. Ruumiit jouduttiin hinaamaan köysillä ylös ja siirtämään toiseen kuiluun. Rikkihappoa käytettiin tuhoamaan kasvot tunnistamisen estämiseksi. Myös toinen kuilu osoittautui liian pieneksi ja lopulta Jurovskin miehet kaivoivat syvän haudan ja ruumiit haudattiin siihen seuraavana päivänä. Moskovaan ilmoitettiin vain, että keisari oli tapettu. Moskova kiisti kahdeksan vuotta tietävänsä mitään perheen olinpaikasta.
Ensimmäisissä virallisissa murhia koskevissa raporteissa todettiin, että vain Nikolai oli tapettu ja hänen vaimonsa ja lapsensa oli "siirretty turvalliseen paikkaan". Tämä viivästys koko tarinan kertomisessa sekä se, että ruumiit oli hävitetty salaa ja ne oli yritetty tuhota, ruokkivat huhuja siitä, että yksi tai useampi lapsista oli selvinnyt hengissä.
Vain kuusi päivää myöhemmin Jekaterinburg jäi valkoisten joukkojen käsiin ja upseerit menivät heti Ipatjevin taloon. Teloitushuone oli siivottu, mutta seinillä oli luodinjälkiä ja verijälkiä. Keisariperheen jäännökset löydettiin heinäkuussa 1991. Ne haudattiin virallisesti aiempien Venäjän keisarien rinnalle Pietari-Paavalin katedraaliin Pietariin vuonna 1998.
Teloituspaikka Ipatjevin talo purettiin vuonna 1977, koska neuvostojohtajat pelkäsivät, että paikasta tulee keisarivaltaa kannattavien muistopaikka. Purkutöistä vastasi kommunistipuolueen paikallisosaston puheenjohtaja Boris Jeltsin. Paikalle valmistui vuonna 2003 kirkko, joka sai nimen Kirkko veren päällä. Se on Venäjän suurimpia kirkkoja. Kirkkorakennuksessa on kaksi erillistä kirkkosalia, joista alempi on vihitty keisariperheen mukaan.
Lähteet
Luokka:Rikokset Venäjällä Luokka:Venäjän sisällissota Luokka:Vuoden 1918 rikokset Luokka:Jekaterinburgin historia Luokka:Murhat