pienoiskuva|Marie Valerie vuonna 1896.

Marie Valerie Mathilde Amalie von Österreich (Habsburg-Lothringen) (22. huhtikuuta 1868 Buda, Unkari – 6. syyskuuta 1924 Wien, Itävalta) oli Baijerin herttuatar Elisabetin ja Itävallan keisari Frans Joosefin neljäs, nuorin lapsi.

Elämä Marie Valerie syntyi 22. huhtikuuta 1868 Budan linnassa (nykyisessä Budapestissä), Itävallan keisariperheen neljäntenä lapsena, kymmenen vuoden tauon jälkeen. Esikoistytär Sophie (1855–1857) oli kuollut pienenä, Gisela (1856–1932) ja Rudolf (1858–1889) kasvaneet paljolti isänäitinsä, arkkiherttuatar Sophien hoivissa, koska keisarinna Elisabetia oli pidetty liian nuorena ja kokemattomana keisariperheen perillisten kasvattajaksi. Marie Valerien myötä keisarinna saattoi toivoa saavansa lapsen, jonka voisi kasvattaa itse.

Marie Valerieta on pidetty Itävalta-Unkarin kompromissin lapsena. Keisarinna Elisabet, joka oli suuri Unkarin ystävä, oli innokkaasti kannattanut vuonna 1867 syntynyttä sopimusta, jolla Unkari sai entistä vahvemman aseman valtakunnan puoliskona. Hän halusi synnyttää lapsensa Unkarissa ja toivoi poikaa, joka olisi voinut saada nimensä Unkarin pyhän perustajakuninkaan Tapanin mukaan. Marie Valerie kasvatettiin unkarilaiseksi: Elisabet puhui hänen kanssaan vain unkaria, ja äiti ja tytär viettivät paljon aikaa Unkarissa, myös keisariperheen kesäasunnossa Gödöllőn linnassa. Elisabetilla oli paljon läheisempi suhde Marie Valeriehin kuin vanhempiin lapsiinsa, ja hän kutsuikin Marie Valerieta lempinimellä die Einzige (’Ainoa’).

Marie Valerien unkarilaista kasvatusta ohjasi oppinut unkarilainen piispa Jácint Rónay, joka oli toiminut hänen veljensä, kruununprinssi Rudolfin historianopettajana. (Piispa Rónaylla oli vallankumouksellinen menneisyys: hän oli osallistunut Unkarin vapaustaisteluun 1848–1849 ja sen jälkeen viettänyt vuosia maanpaossa Englannissa.) Myöhemmin hän sai opettajakseen wieniläisen Karl Ferdinand Kammelin, ja hänen mielipiteensä muovautuivat yhä voimakkaammin saksalais-nationalistiseen suuntaan. Unkarin ja saksan lisäksi Marie Valerie oppi italiaa, englantia ja ranskaa. Hän rakasti taidetta ja musiikkia. Äidiltään hän peri kiinnostuksen kirjallisuuteen, kirjoitteli taitavasti tilapäisrunoja ja piti päiväkirjaa, joka on arvokas tietolähde keisariperheen historian tutkijoille. Myös uskonasiat olivat hänelle tärkeitä: Marie Valerien kerrotaan olleen harras katolilainen.

Vuonna 1886 Marie Valerie tapasi tulevan miehensä, arkkiherttua Frans Salvatorin, tanssiaisissa Hofburgin palatsissa. Frans Salvator oli Habsburg-suvun toscanalaista haaraa ja Marie Valerien kolmannen asteen serkku (heidän yhteinen isoisoisoisänsä oli keisari Leopold II). Keisari Frans Joosef olisi halunnut tyttärelleen poliittisesti merkittävämmän avioliiton jonkin mahtavan ulkomaisen hallitsijan kanssa, ja myös kruununprinssi Rudolfin kerrotaan toivoneen sisarelleen arvokkaampaa puolisoa. Keisarinna Elisabet taas ei halunnut ajatellakaan avioliittoa, joka veisi hänen rakkaimman lapsensa kauas ulkomaille, ja lopulta Elisabet ja Marie Valerie saivat tahtonsa läpi. Marie Valerie ja Frans Salvator kihlautuivat 1888, mutta hääsuunnitelmia varjosti kruununprinssi Rudolfin kohua nostattanut itsemurha 1889. Lopulta häät vietettiin 31. heinäkuuta 1890 keisariperheen kesänviettopaikkana tunnetussa Bad Ischlissä. Urkumusiikin häissä soitti morsiamen toivomuksesta Anton Bruckner. Urkuimprovisaatioiden luonnokset ovat säilyneet, koska ne oli etukäteen toimitettava tarkastettavaksi. Erwin Horn on myöhemmin työstänyt niiden pohjalta urkuteoksen Kaiserliche Festmusik. pienoiskuva|Wallseen linna Tonavan varrella Marie Valerie ja Frans Salvator asuivat avioliittonsa alkuvuosina Lichteneggin linnassa lähellä Welsiä. Sittemmin he ostivat ja korjauttivat asunnokseen Ala-Itävallan Sindelburgista Wallseen linnan, jonne he muuttivat juhlallisin menoin 1897. Vanheneva keisari Frans Joosef vieraili mielellään nuorimman tyttärensä nopeasti kasvavan perheen luona. Marie Valerielle syntyi kymmenen lasta. Hän oli näkyvästi läsnä paikkakunnan elämässä: hänet tunnettiin ”Wallseen enkelinä”, hyväntekeväisyyden harjoittajana, joka avokätisesti tuki köyhiä, erityisesti lapsia, oli itse mukana jakelemassa keittoa köyhien ruokalassa tai kutsui paikkakunnan koululaiset linnaansa kakkukesteihin. Ensimmäisen maailmansodan aikaan hän perusti linnaan sairaalan, jossa hoidettiin seudun sotainvalideja.

Ensimmäisen maailmansodan ja Habsburg-monarkian hajoamisen jälkeen Marie Valerie luopui kaikista arvonimistään ja valtavaatimuksistaan. Näin hän saattoi jäädä Itävaltaan ja säilyttää omaisuutensa. Hänen jälkeläisensä asuvat edelleenkin Wallseen linnassa sekä Bad Ischlin ”Keisarihuvilassa”, jonka Marie Valerie peri isältään. (Äidiltään Marie Valerie oli perinyt Wienissä Lainzin puistossa sijaitsevan ”Hermes-huvilan”, jonka hän kuitenkin myi valtiolle 1911.)

Marie Valerie kuoli imusolmukesyöpään 6. syyskuuta 1924. Hänet on haudattu Sindelburgin kirkon kryptaan.

Lapset

Elisabeth Franziska (1892–1930) Frans Karl Salvator (1893–1918) Hubert Salvator (1894–1971) Hedwig (1896–1970) Theodor Salvator (1899–1978) Gertrud (1900–1962) Maria Elisabeth (1901–1936) Clemens Salvator (1904–1974) Mathilde (1906–1991) Agnes (1911) Frans Salvatorilla oli lisäksi 1914 syntynyt avioton poika, jonka hän myöhemmin tunnusti.

Muisto Marie Valerien mukaan on nimetty Tonavaa ylittävä silta Unkarin Esztergomin ja Slovakian Štúrovon välillä. Silta valmistui 1895, tuhoutui 1920 ja 1944 ja rakennettiin uudelleen vuosina 2000–2001.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Vuonna 1868 syntyneet Luokka:Vuonna 1924 kuolleet Luokka:Itävallan kuninkaalliset Luokka:Habsburgin hallitsijasuku