Kaakkois-Euroopan vakaussopimus ( oli Brysselissä vuosina 1999–2008 toiminut kansainvälinen järjestö, jonka tavoitteena oli vahvistaa rauhaa, demokratiaa, ihmisoikeuksia ja taloutta Balkanin valtioissa. Vuonna 2008 sen tilalle tuli Alueellinen yhteistyöneuvosto (), joka oli alueen valtioiden oma aloite verrattuna vakaussopimukseen, jossa ulkopuoliset tahot, kuten Euroopan unioni (EU), olivat vahvoja toimijoita.
Kosovon rauhan jälkeisellä viikolla 10. kesäkuuta 1999 hyväksyttiin Kölnissä kaakkoisen Euroopan jälleenrakentamista ja turvallisuutta koskeva vakaussopimus. Suunnitelma laadittiin kansainvälisen yhteisön aloitteesta Kaakkois-Euroopan alueen demokratisoinnista, turvallisuuden lujittamisesta ja talouden jälleenrakentamisesta, joka perustui alueen maiden väliseen yhteistyöhön ja integraatioon kansainvälisiin poliittisiin ja taloudellisiin rakenteisiin. Se yhdisti yli 40 maata ja kansainvälistä järjestöä, mukaan lukien Euroopan unioni, Venäjä, Kanada, Japani, YK, ETYJ ja Nato. Suomea kokouksessa edusti ulkoministeri Tarja Halonen. Sen täytäntöönpanon suora valvonta siirtyi Euroopan unionille.
Jäsenet
Jäsenmaat: Albania Bosnia ja Herzegovina Bulgaria Kroatia Pohjois-Makedonia Moldova Montenegro Romania Jugoslavian liittovaltio Huomioitsijat: Ukraina Tukevat maat: Japani Norja Venäjä Turkki Sveitsi Yhdysvallat
Useat kansainväliset organisaatiot
Sarajevon huippukokous pienoiskuva|upright|Presidentti Martti Ahtisaari - vuoden 1999 Sarajevon huippukouksen puheenjohtaja. Lehdistötilaisuudessa 21. kesäkuuta Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ja EU:n silloisen puheenjohtajamaan liittokansleri Gerhard Schröder ilmoittivat:
Samalla esitettiin presidentti Martti Ahtisaarelle pyyntö toimia tulevan kokouksen puheenjohtajana. Ahtisaarella oli taustaa tulevaan tehtävään, sillä hän oli toiminut ennen presidenttiyttään Bosnia-neuvotteluissa ja touko-kesäkuussa 1999 Kosovon rauhanprosessin keskeisenä toimijana.
Kokous järjestettiin Sarajevossa 29.–30. heinäkuuta 1999 olympialaisista tunnetusta Zetra-hallissa, joka oli sodan tuhojen jälkeen kunnostettu.
Toteutus
EU:n puitteissa luotiin 30-henkinen organisaatio pääkoordinaattorina saksalainen Bodo Hombach, Schröderin hallituksen kansliaministeri ja varakordinaattorina Alpo Rusi, Ahtisaaren presidenttiyden aikainen poliittinen neuvonantaja. Hombach toimi tehtävässään vuoden 2001 loppuun, jonka jälkeen itävaltalainen Erhard Busek toimi tehtävässä järjestön lopettamiseen eli vuoteen 2008 asti. Suomalaisilla oli keskeinen vetovastuu vuoden 1999 loppuun maan toimiessa EU:n puheenjohtajana.
Toiminta tapahtui erillisten työpöytien puitteissa, joita olivat:
Työpöytä I - Demokratisoituminen ja ihmisoikeudet Työpöytä II - Jälleenrakennus, yhteistyö ja taloudellinen kehitys Työpöytä III - Turvallisuuskysymykset (kaksi alataulukkoa: turvallisuus ja puolustus sekä oikeus- ja sisäasiat)
Alpo Rusi toimi varakoodinaattorina vuonna 1999–2000 ja oli vuosina 2005–2006 sopimuksen kansainvälisen arviointiryhmän puheenjohtaja.
Kaakkois-Euroopan vakaussopimus muodosti keskeisen välineen EU:ssa alueen vakautus- ja assosiaatioprosessille, jolla tuettiin Länsi-Balkanin maiden asteittaista yhdentymistä unioniin.
Lähteet
Luokka:2000-luvun kansainväliset sopimukset Luokka:1900-luvun kansainväliset sopimukset Luokka:Balkanin alue Luokka:Kansainvälinen politiikka