Louise Elisabeth (ransk. Louise Élisabeth d'Orléans, espj. Luisa Isabel de Orleans); (11. joulukuuta 1709, Versailles'n palatsi, Ranskan kuningaskunta – 16. kesäkuuta 1742, Luxembourgin palatsi, Pariisi) oli Ranskan kuningashuoneen prinsessa, josta tuli Ludvig I:n puolisona lyhyeksi aikaa Espanjan kuningatar vuonna 1724.
Suku ja lapsuus Louise Elisabethin isä oli Orléansin herttua Filip II, joka oli Ranskan sijaishallitsija kuningas Ludvig XV:n alaikäisyyden aikana. Hänen äitinsä oli Françoise Marie de Bourbon (1677–1749), joka oli kuningas Ludvig XIV:n ja tämän virallisen rakastajattaren Françoise-Athénaïs de Rochechouart, markiisitar de Montespanin (1640–1707) nuorin laillistettu tytär (Légitimée de France).
Louise Elisabeth syntyi kahdeksanlapsisen perheen kolmanneksi nuorimpana. Perhe oli pettynyt kun hän ei ollut kauan toivottu poika vaan viides tytär, vaikka hänellä oli kuusi vuotta vanhempi veli Louis. Hänet tunnettiin Ranskan hovissa nimellä Mademoiselle de Montpensier. Arvostaan huolimatta hän varttui ilman prinsessalle kuuluvaa koulutusta. Häntä ei oltu edes kastettu, ja hänen täytyi mennä kasteelle kiireesti 22. lokakuuta 1721, jotta voisi mennä naimisiin. Hänen isoäitinsä, prinsessa Elisabet Charlotte, arvosteli häntä ankarasti: "Ei voida sanoa, että Mademoiselle de Montpensier olisi ruma. Hänellä on kauniit silmät, hieno valkoinen iho ja hyvin muotoutunut nenä, vaikkakin hieman ohut ja hyvin pieni suu. Kaikesta tästä huolimatta hän on kuitenkin epämiellyttävin ihminen, jonka olen koskaan nähnyt elämässäni. Kaikissa teoissaan, puhuipa hän, syö tai juo, hän on kärsimätön, joten emme minä tai hän ole vuodattaneet kyyneleitä, kun sanoimme hyvästit."
Hänen isänsä Orléansin herttua ja Espanjan kuningas sopivat lastensa välisistä avioliitoista vuonna 1721, joilla paranneltiin neliliiton sodan jälkiä: Ranskan dauphin Louis (tuleva Ludvig XV) kihlattiin kolmivuotiaalle Espanjan infanta María Ana Viktorialle (1718–1781) ja 11-vuotias prinsessa Louise Élisabeth kihlattiin 13-vuotiaalle Espanjan infante Luisille. Prinsessat vaihdettiin 9. tammikuuta 1723 valtakuntien rajalla sijaitsevan Bidasoa-joen Isla de los Faisanes -saarella.
Avioliitto Louise Élisabeth ja kruununprinssi Luis avioituivat 20. tammikuuta 1723. Kaksi vuotta häiden jälkeen Espanjan vanha kuningas Filip V luopui kruunusta 15. tammikuuta 1724. Luisista tuli 16-vuotiaana kuningas Ludvig I ja Louise Élisabethista kuningatar 13-vuotiaana. Hän käyttäytyi oudosti eikä asemansa mukaisesti ja aviopuoliso määräsi hänet lukittavaksi huoneisiinsa. Louise Elisabeth ei sopeutunut Espanjan uskonnolliseen hoviin, häntä pidettiin huonosti kasvatettuna ja hän kieltäytyi usein puhumasta miehelleen, eikä liitosta syntynyt lapsia, koska avioliittoa ei oltu pantu täytäntöön. Kaikesta huolimatta aviopuoliso tunsi häneen aitoa kiintymystä.
Louise Élisabethista ei pidetty Espanjan hovissa hänen ympärillään pyörivien välikohtausten ja skandaalien vuoksi. Näitä ovat muun muassa käveleminen palatsissa alastomana, muiden ihmisten provosointi intiimialueita julkisesti esittelemällä, haisevana ja siivottomana esiintyminen, julkinen röyhtäily ja piereskely, kieltäytyminen alusvaatteiden käyttämisestä, juoksentelu pitkin palatsin käytäviä, hyppely puihin hevosen selästä ja äärimmäiset syömishäiriöt ja alkoholin runsas käyttö. Hänellä oli myös pakkomielle puhdistaa palatsin lattioita ja ikkunoita omia vaatekappaleitaan käyttäen riisuutumalla alasti. Nykyaikaisen diagnoosin perusteella hänen käytöksensä johtui epävakaasta persoonallisuudesta.Vallejo-Nágera, Alejandra: "Luisa Isabel, la reina exhibicionista". Crónica (547). Suplemento de El Mundo, 23.4.2006 Hän kärsi myös ihosairaus erysipelasin aiheuttamista kasvaimista kaulallaan, jotka huomattiin heti hänen saavuttuaan Espanjaan ja joiden pelättiin aluksi olevan tarttuvia.
Aviopuoliso kuningas Ludvig kirjoitti lopulta isälleen: "En näe muuta ratkaisua kuin sulkea hänet mahdollisimman pian johonkin, sillä hänen ongelmansa pahenevat koko ajan." Hän piti lupauksensa ja määräsi 4. heinäkuuta Louise Élisabethin lähetettäväksi pois Buen Retiron palatsista ja suljettavaksi luostariin/vanhaan Habsburg-suvun Alcázarin kuninkaallisen palatsiin Madridissa [tiedot vaihtelevat]. Louise itki ja lähetti puolisolleen kirjeitä pyytääkseen anteeksi. Ludvigille tuli sääli häntä kohtaan ja hän vapautti aviopuolisonsa 10. heinäkuuta [tai 20. heinäkuuta, tiedot vaihtelevat] 1724. Kun aviopuoliso sairastui kuolemaansa johtaneeseen isorokkoon 19. elokuuta [tai 15. elokuuta, tiedot vaihtelevat], Louise Élisabeth ryhtyi hoitamaan häntä, asetti itsensä tartunnalle alttiiksi ja sairastui myös itse. Elokuun viimeinen päivä kuningas kuoli.
Leski Louise Élisabethin epäsuosio ja outo käytös tarkoittivat sitä, että Ludvigin kuoltua hänen appensa kuningas Filip V halusi mitätöidä avioliiton. Tämän seurauksena hän menetti suuren 600 000 livren vuosieläkkeen Espanjan entisenä kuningattarena ja joutui muuttamaan takaisin Ranskan kuningaskuntaan, serkku Ludvig XV kieltäytyi ottamasta häntä asumaan Versailles'n palatsiin tai tulemaan hoviin.
Leski Louise Élisabeth d'Orléans ja sisar Philippine Élisabeth Charlotte d'Orléans (1714–1734), joita Espanja ei suostunut elättämään, vaihdettiin Ranskan ja Espanjan rajalla maaliskuussa 1725 Ludvigin sisarpuoleen, 7-vuotiaaseen infanta María Ana Viktoriaan, joka oli ollut kihlattuna ja kasvatettava tulevan Ludvig XV:n puolisoksi nelivuotiaasta asti. Tapahtuma oli skandaali ja aiheutti maitten suhteisiin suuren särön.
Sisar Philippineä oli vuonna 1722 kaavailtu tulevan Espanjan kuninkaan Kaarle III:n puolisoksi ja hän oli ollut kauneutensa takia erittäin suosittu Espanjan hoviss. Poliittisen kentän muututtua – Parman herttuana prinssi Carlos oli nyt Ranskan vihollinen – eikä avioliitosta tullut mitään. Philippine palasi vuonna 1728 Ranskaan ja kuoli isorokkoon toukokuussa 1734 Pariisissa 19-vuotiaana.
Espanjan leskikuningatar tittelillä Louise oli asemaltaan korkeampi kuin hänen vanhempi sisarensa Modenan herttuatar Charlotte Aglaé d'Orléans (1700–1761), jonka kuljettaja joutui päästämään nuoremman sisaren vaunut edelleen.Williams, Hugh Noel: Unruly daughters; a romance of the house of Orléans. University of California Libraries. New York, G. P. Putnam's sons ,1913. s. 351 Hän asettui elämään hiljaisesti vanhimman sisarensa Marie Louise Élisabeth d'Orléansin (1695–1719) – joka oli ollut naimisissa Louisen entisen apen Filip V:n veljen Berryn herttuan kanssa – aikanaan omistamissa Château de Vincennesissä ja Luxembourgin palatsissa Pariisissa. Hän eli viimeiset vuotensa syrjäytyneenä, sairaana ja köyhtyneenä vaatien itselleen leskikuningattaren eläkkeen maksamista ja pyytäen turhaan apua Espanjan kuningasperheeltä. Hän kuoli Luxembourgin palatsissa 42-vuotiaana kesäkuussa 1742 ja hänet haudattiin läheiseen Saint-Sulpicen kirkkoon.
Lähteet
Luokka:Espanjan kuninkaalliset Luokka:Ranskan kuninkaalliset Luokka:Vuonna 1709 syntyneet Luokka:Vuonna 1742 kuolleet