Helge Olof HalstiHelge Olof Halstin kuolinilmoitus (tilaajille) Helsingin Sanomat 23.8.1992, s. 6, HS Aikakone. Viitattu 16.4.2023. (vuoteen 1944 Hagman;Diverse Östra Nyland 9.3.1944, s. 4. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 16.4.2023. 29. kesäkuuta 1912 Porvoo – 5. elokuuta 1992 Lahti)Ina Ruokolainen: Sosiaalineuvos Helge Halsti: Sotilaasta puoluesihteeriksi (tilaajille) Helsingin Sanomat 13.8.1992. Viitattu 16.4.2023. oli suomalainen poliitikko, sosiaalineuvos ja sotainvalidien järjestötoiminnan vaikuttaja. Hän toimi Suomen Kansanpuolueen (KP) viimeisenä ja Liberaalisen Kansanpuolueen (LKP) ensimmäisenä puoluesihteerinä.
Helge Halstin veli oli eversti Wolf Halsti.Risto Halsti: ”Lapsena sotainvalidien Lahdessa”, Sotainvalidi 1/2022, s. 38–39. Lehden verkkoversio Viitattu 16.4.2023. Heidän vanhempansa olivat liikemies Hugo Hagman ja saksalainen Olga Jungclaus.Kuka kukin on 1978, s. 177 (Runeberg.org). Viitattu 16.4.2023. Halsti kävi koulunsa Helsingin ruotsalaisessa normaalilyseossa ja suoritti vuonna 1931 Reserviupseerikoulun. Hän palveli talvisodan aikana autokomppaniassa Lapin rintamalla ja jäi sen jälkeen puolustusvoimien palvelukseen rajajääkärien komppanianpäälliköksi. Halsti haavoittui Lapin sodan aikana lokakuussa 1944 astuttuaan Kemijärvellä saksalaisten miinaan, jolloin hän menetti vasemman kätensä, hänen vasen silmänsä sokeutui ja hänet määriteltiin 85-prosenttisesti työkyvyttömäksi. Hän oli vielä muutaman vuoden puolustusvoimien palveluksessa, ja toimi sen jälkeen kirjakauppiaana Lahdessa.Kaupungit ja kauppalat: Lahdessa valitut (tilaajille) Helsingin Sanomat 7.10.1953, s. 10, HS Aikakone. Viitattu 16.4.2023. Jättäessään palveluksen Halsti oli sotilasarvoltaan kapteeni, mutta sai myöhemmin reservissä majurin arvon.
Halsti oli KP:n puoluesihteerinä vuosina 1960–1965 ja sen seuraajaksi perustetun LKP:n puoluesihteerinä vuosina 1965–1968.Helge Halsti.. (tilaajille) Helsingin Sanomat 7.5.1968, s. 18, HS Aikakone. Viitattu 16.4.2023. Hän kuului Lahden kaupunginvaltuustoon vuosina 1955–1972 ja kaupunginhallitukseen 1970–1976 ja oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1968 vaaleissa. Lisäksi Halsti oli KP:n ja sittemmin LKP:n julkaiseman Polttopiste-lehden päätoimittaja ja kuului LKP:n edustajana vaalilakikomiteaan, joka valmisteli vuoden 1969 puoluelain.Sami Markus Outinen: Puolueet juoniva itselleen lain – puoluelainsäädäntö poliittisen valmistelun alaisena 1967 – 1969, s. 18, 27 Poliittisen historian pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto 2000. Viitattu 16.4.2023. Hän osallistui K. J. Ståhlberg -säätiön perustamiseen ja toimi sen puheenjohtajana vuodesta 1985.
Halsti oli Lahden sotainvalidipiirin puheenjohtaja vuodesta 1949 alkaen yhteensä 43 vuotta. Hän kuului Sotainvalidien Veljesliiton liittovaltuustoon ja liittohallitukseen. Lahden sotainvalidipiiri rakennutti Halstin johdolla juhannusjuhlistaan tunnetun huvittelukeskuksen Vääksyn Kanavaniemeen. Piiri tunnettiin myös muun muassa Suomen Neito -kauneuskilpailun järjestämisestä kahtena vuonna 1950-luvulla.
Halstille myönnettiin sosiaalineuvoksen arvonimi vuonna 1979.
Lähteet
Luokka:Suomen puolueiden puoluesihteerit Luokka:Suomalaiset liberaalit poliitikot Luokka:Suomen Kansanpuolueen poliitikot Luokka:Lahden kaupunginvaltuutetut Luokka:Suomalaiset vammaiset poliitikot Luokka:Vuonna 1912 syntyneet Luokka:Vuonna 1992 kuolleet