Karl Waldemar Bergström (3. toukokuuta 1886 – 17. kesäkuuta 1928 Helsinki) oli suomalainen pikaluistelija, jonka uran parhaat vuodet ajoittuivat 1910- ja 20-luvuille. Hän edusti seuratasolla HSK:ta.
Waldemar Bergström esiintyi ensimmäisen kerran SM-kisoissa vuonna 1911. Bergströmin päämatkaksi muodostui 5 000 ja 10 000 metriä. Vuonna 1915 hän voitti SM-kisoissa 10 000 metriä ja vuonna 1920 5 000 metriä. Kovimpina kilpakumppaneina pitkillä matkoilla olivat 1910-luvun alussa Väinö Wickström ja myöhemmin Gunnar Strömstén ja Julius Skutnabb. Yhteispisteissä parhaat sijoitukset olivat vuoden 1914 ja 1917 3. sijat. Bergström saavutti vuonna 1914 yhdessä Julius Skutnabbin kanssa 5 000 metrillä kotimaan ratojen Suomen ennätyksen 8.46,0, joka kesti vuoteen 1928. Lisäksi hänellä oli hallussaan 10 000 metrin kotimaan ratojen Suomen ennätys 18.15,5 vuosina 1915-1917. Parhaat vuodet Bergströmillä ajoittuivat 1910-luvulle, jolloin ensimmäisestä maailmansodasta johtuen kansainvälisiä kisoja ei järjestetty.
Kansainväliset kilpailut käynnistyivät maailmansodan jälkeen vuonna 1920. Bergströmin parhaat menestykset olivat helmikuun alussa 1922 Helsingissä käytyjen EM-kisojen 10 000 metrin matkavoitto ja sen jälkeen helmikuussa 1922 Kristianiassa käytyjen MM-kisojen 10 000 metrin 3.sija. Viimeisenä kilpailutalvenaan keväällä 1924 hän osallistui vielä MM-kisoihin Helsingissä ilman suurempaa menestystä.
Ammatiltaan Waldemar Bergström oli autonkuljettaja. Hän kuoli 42-vuotiaana. Hänellä oli neljä poikaa, joista Walter tuli tunnetuksi moottoripyörän kilpa-ajajana 1930- ja 1940-luvuilla.
Henkilökohtaiset ennätykset
500 m: 47,10 (18. helmikuuta 1922, Oslo-Frögner stadion) 1 000 m: 1.41,5 (12. helmikuuta 1923, Tukholma) 1 500 m: 2.29,2 (19. helmikuuta 1922, Oslo-Frögner stadion) 5 000 m: 8.45,5 (20. helmikuuta 1921, Oslo-Frögner stadion) 10 000 m: 17.54,1 (19. helmikuuta 1922, Oslo-Frögner stadion)
Lähteet
Luokka:Suomalaiset pikaluistelijat Luokka:Vuonna 1886 syntyneet Luokka:Vuonna 1928 kuolleet