Beatles for Sale on joulukuussa 1964 julkaistu The Beatles -yhtyeen neljäs albumi. Se levytettiin beatlemanian ollessa kuumimmillaan, eikä yhtye saanut kiireessä tehdyksi tarpeeksi materiaalia kokonaiselle albumille. Siksi Beatles for Sale sisältää vain kahdeksan John Lennonin ja Paul McCartneyn kirjoittamaa laulua, joiden lisäksi siinä on kuusi lainakappaletta. Yksi niistä on Chuck Berryn ”Rock and Roll Music”.

Beatles for Sale nousi Britannian listaykköseksi yhdentoista viikon ajaksi, ja albumia myytiin siellä yli miljoona kappaletta. Yhdysvalloissa albumia ei julkaistu, vaan siellä ilmestyi Beatles ’65, jonka kappaleista kahdeksan oli samoja kuin Beatles for Sale -albumilla. Muut Beatles for Salen kappaleet julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1965 albumilla Beatles VI.

Musiikillisesti Beatles for Salea on pidetty yhtyeen edellisen albumin A Hard Day’s Nightin vastakohtana, sillä monet kappaleet ovat sävyltään pessimistisiä. John Lennon sanoi sitä yhtyeen ”country & western -albumiksi”. Levyllä kuuluu myös Bob Dylanin musiikin vaikutus.

Taustaa

Vuosi 1964 oli The Beatlesille kiireinen. Yhtye aloitti 7. helmikuuta ensimmäisen Yhdysvaltain-vierailunsa, jonka aikana se piti konsertteja ja esiintyi kolme kertaa Ed Sullivanin televisio-ohjelmassa. Ohjelmaa seurasi parhaimmillaan yli 73 miljoonaa katsojaa, mikä näkyi myös levynmyynnissä, sillä Billboard-listan kärjessä oli huhtikuun ensimmäisellä viikolla viisi Beatles-kappaletta.Immonen 2005, s. 165.

thumb|left|The Beatles Alankomaiden televisiossa 5. heinäkuuta 1964. Nauhoitus tehtiin Hillegomissa Treslong-ravintolassa. Rumpali Ringo Starr oli sairastunut, ja hänen tilallaan oli tilapäisesti Jimmie Nicol. Vuonna 1964 Beatles esiintyi myös elokuvassa Yeah! Yeah! Tässä tulemme! (), jota kuvattiin maaliskuusta huhtikuuhun ja jonka maailman-ensi-ilta oli 6. heinäkuuta.Immonen 2005, s. 170–172 Elokuvan lauluja sisältänyt albumi A Hard Day’s Night oli Britanniassa suuri menestys, ja sitä oli vuoden loppuun mennessä myyty 600 000 kappaletta. Yhdysvalloissa albumia, jonka kappalelista oli hieman erilainen, myytiin jo ennakkoon yli miljoona kappaletta. Levystä tuli molemmissa maissa pitkäaikainen listaykkönen.

Äänitykset

The Beatles aloitti Beatles for Salen äänitykset vain kaksi kuukautta A Hard Day’s Nightin ilmestymisen jälkeen. Albumi nauhoitettiin kahden ja puolen kuukauden aikana, elokuun 1964 puolivälistä lokakuun loppuun.Immonen 2005, s. 204 Samaan aikaan yhtye esiintyi kiertueilla Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa ja lisäksi vielä radiossa ja televisiossa. Äänityksiin käytettiinkin aikaa yhteensä vain seitsemän päivää. Kiireessä yhtye ei saanut aikaan tarpeeksi omaa materiaalia, joten albumin 14 kappaleesta vain kahdeksan on John Lennonin ja Paul McCartneyn kirjoittamia. Muut ovat lainakappaleita, joita yhtye oli aikoinaan esittänyt Liverpoolin The Cavern Clubilla sekä Hampurissa.

Paul McCartney on todennut, ettei albumin äänitys vienyt paljon aikaa, koska siinä on vain muutama uusi kappale ja loput olivat samoja kuin yhtyeen konserttiohjelmistossa. George Harrison on kertonut nauhoituksista:

Beatles for Sale oli yhtyeen toinen neliraitatekniikalla äänitetty albumi. Jo edellisellä albumilla A Hard Day’s Night esimerkiksi päällekkäisäänitykset oli voitu tehdä huomattavasti kätevämmin kuin kahdella ensimmäisellä albumilla Please Please Me ja With The Beatles. Beatles for Salen nauhoituksissa Beatles ja George Martin ottivat käyttöön uuden menettelytavan, jossa kappaleita toistettiin ja sovituksia hiottiin äänittämisen lomassa. Kappaleen nauhoituksia kuunneltiin ja sitä muutettiin, kunnes lopputulokseen oltiin tyytyväisiä. Uudesta toimintatavasta käy esimerkkinä 6. lokakuuta äänitetty ”Eight Days a Week”. Yhtye äänitti kappaleen iltapäivällä monta kertaa ja kokeili erilaisia ideoita, ja lopulta kuudetta nauhoitusta pidettiin parhaana. Äänitykset jatkuivat illalla, jolloin pyrittiin tekemään mahdollisimman hyvä soitintausta, ja lisäksi lauluraidat nauhoitettiin ensimmäiselle ja toiselle raidalle. Parhaaksi valittiin 13:s otto. Sen kolmannelle raidalle lisättiin vielä kättentaputukset, patarummut ja kitara, ja lisäksi viimeiselle raidalle äänitettiin tuplattu lauluraita. Lopun kitarakooda lisättiin eräänä toisena päivänä, ja alun häivytysefekti luotiin kappaletta miksatessa.CD-levyn kansilehti, s. 16.

Suurin osa levyn kappaleista äänitettiin toiseksi viimeisenä studiopäivänä, 18. lokakuuta 1964, jolloin yhtyeellä oli vapaapäivä Britannian-kiertueelta. Beatles äänitti tuolloin yhdeksässä tunnissa seitsemän kappaletta. Viittä niistä yhtye oli soittanut konserteissa, kuten lainakappaletta ”Mr. Moonlight”. Lisäksi nauhoitettiin itse tehdyt kappaleet ”I’ll Follow the Sun” ja ”I Feel Fine”, joista jälkimmäinen jäi albumin ulkopuolelle ja julkaistiin singlenä.CD-levyn kansilehti, sivu 17

Vaikka Lontoossa sijaitsevien Abbey Roadin studioiden nauhoitustekniikka oli kehittynyt ja neliraitatekniikka otettu käyttöön, kolme kappaletta (”Rock and Roll Music”, ”Kansas City/Hey Hey Hey Hey!” ja ”Everybody’s Trying to Be My Baby”) äänitettiin yhdellä otolla. Yhtye äänitti myös 14. elokuuta viidellä otolla kappaleen ”Leave My Kitten Alone”, jota ei kuitenkaan julkaistu eikä edes miksattu.

Äänityksissä käytettiin muutamia soittimia, jotka olivat silloin yhtyeelle epätavallisia. Esimerkiksi kappaleessa ”Mr. Moonlight” Paul McCartney soittaa Hammond-urkuja ja George Harrison vanhaa afrikkalaista rumpua, koska varsinainen rumpali Ringo Starr soitti samanaikaisesti bongoja. Starrin bongot poistettiin lopullisesta versiosta, mutta Harrisonin osuus jäi paikalleen. Kappaleessa ”Every Little Thing” Starr soittaa patarumpuja ja ”Words of Lovessa” laatikkoa. Tuottaja George Martin puolestaan soittaa pianoa kappaleessa ”Rock and Roll Music”.CD-levyn kansilehti, sivu 13

Beatles for Sale oli ensimmäinen Beatles-albumi, jonka miksaamisessa yhtye oli läsnä, ja sen jälkeen yhtyeen rooli miksauksessa kasvoi. Aikaisemmin miksauksesta olivat vastanneet George Martin ja muutama äänittäjä. Beatles for Sale miksattiin kuitenkin nopeasti: esimerkiksi lokakuun 27. päivänä viisi kappaletta muutettiin stereoäänisiksi puolessa tunnissa.

Musiikki

Levyn tekemisen aikoihin yhtye alkoi kärsiä suosion aiheuttamasta väsymyksestä, minkä saattaa huomata myös albumin kansikuvasta, jossa The Beatlesin jäsenien on sanottu näyttävän loppuun ajetuilta ja väsyneiltä. Tuottaja George Martin on todennut saman, eikä hän ole erityisesti arvostanut albumia:Immonen 2005, s. 205.

thumb|left|upright|Paul McCartneyn musiikillinen panos oli Beatles for Salella aiempaa suurempi. Albumia on pidetty musiikillisesti A Hard Day’s Nightin vastakohtana. Edellinen levy oli esitellyt Beatlesin röyhkeän ja hurmaavan puolen, mutta monet uuden albumin kappaleet olivat sävyltään pessimistisiä. Beatles for Salea pidetään myös pienenä käännekohtana yhtyeen kehityksessä, sillä John Lennon alkoi kiinnostua entistä omakohtaisemmista sanoituksista. Lisäksi yhtyeen jäsenet olivat ihailleet vuoden 1964 puolivälistä lähtien Bob Dylanin folk-musiikkia, mikä kuuluu niin albumin sävellyksissä, sanoituksissa kuin sovituksissakin. John Lennon kutsui Beatles for Salea yhtyeen country & western -albumiksi.Immonen 2005, s. 224–225 The Beatles in Mono -boksin esittelyteksteissä Andrew Hickey mainitsee Beatles for Salen olevan Beatlesin folkrock-albumi.The Beatles in Mono -boksin esittelytekstit s. 51, kirjoittanut Andrew Hickey.

A Hard Day’s Nightia olivat hallinneet John Lennonin sävellykset, mutta Beatles for Salella Lennonin ja McCartneyn sävellysten suhde tasaantui. Kahdeksasta itse tehdystä kappaleesta Lennonin kirjoittamia ovat ”No Reply”, ”I’m a Loser” ja ”I Don’t Want to Spoil the Party”. McCartney on tehnyt kokonaan kappaleen ”I’ll Follow the Sun” ja suurimmaksi osaksi kappaleet ”Eight Days a Week”, ”Every Little Thing” ja ”What You’re Doing”. ”Baby’s in Black” on puoliksi Lennonin ja puoliksi McCartneyn tekemä.

Kappalemateriaali

Beatles for Sale alkaa kolmella melankolisella kappaleella, jotka käsittelevät romanttista tai henkilökohtaista menetystä. John Lennonin kirjoittama ”No Reply” oli tekijänsä mukaan eräänlainen oma versio The Rays -yhtyeen vuoden 1957 hitistä ”Silhouettes”. Kappaleissa on samantyyppinen tarina, jossa poika epäilee tyttöystävän pettävän häntä. Levyn toinen kappale, ”I’m a Loser”, oli ensimmäinen Lennonin tekemä laulu, jossa kuuluu Bob Dylanin vaikutus. Lennonin niin sanottu Dylan-kausi oli alkanut, kun hän oli saanut The Freewheelin' Bob Dylan -albumin ja siitä innostuneena hankkinut myös Dylanin esikoisalbumin. Omien sanojensa mukaan hän soitti Paul McCartneyn kanssa näitä albumeja tauotta seuraavat kolme viikkoa. Lennonin teksteihin vaikutti myös toimittaja Kenneth Allsop, jonka mielestä Lennon ei ollut näyttänyt lauluissaan kunnolla todellisia tunteitaan. Niinpä ”I’m a Loser” käsittelee surullisuutta ja yksinäisyyttä enemmän kuin Lennonin aikaisemmat tekstit.Immonen 2005, s. 206 ”Baby’s in Black” oli Lennonin ja McCartneyn ensimmäinen täysin yhteistyössä kirjoitettu kappale lähes vuoteen; edellinen oli ollut ”I Want to Hold Your Hand”. Yleensä heistä toinen teki ensin kappaleen yksin, ja sitten toinen kirjoitti väliosan tai korjasi mielestään kömpelön säkeen.Immonen 2005, s. 207

Chuck Berryn ”Rock and Roll Music” on ensimmäinen Beatles for Salen kuudesta lainakappaleesta. Se oli ollut yksi yhtyeen keikkasuosikeista aina vuodesta 1959.Immonen 2005, s. 210–211 ”I’ll Follow the Sun” on Paul McCartneyn sävellys, jonka hän oli kirjoittanut Hampurissa jo vuonna 1960. Se otettiin uudelleen käyttöön, kun albumia varten tarvittiin kiireesti uutta materiaalia. Kappaleessa on vahvoja vaikutteita Buddy Hollyn musiikista. ”Mr. Moonlight” on Roy Lee Johnsonin sävellys, jonka julkaisi ensimmäisenä Dr. Feelgood and the Interns vuonna 1962. Kappale kuului Beatlesin konserttiohjelmistoon vuosina 1962–1963. A-puolen päättää sikermä ”Kansas City / Hey Hey Hey Hey!”, jonka alkuosan tekijät olivat Jerry Leiber ja Mike Stoller ja jälkiosan Little Richard. Beatles otti versiossaan mallia Little Richardista, joka oli julkaissut sikermän vuonna 1959 ja myös esittänyt sitä 1960-luvun alussa samoilla keikoilla, joilla myös The Beatles esiintyi. Beatles itse esitti kappaleita vuosina 1961–1962 sekä vielä 1964 yhdessä konsertissa Kansasissa.Immonen 2005, s. 211–212

B-puolen aloittavan ”Eight Days a Week” -kappaleen alku on häivytetty (), mitä on pidetty esimerkkinä yhtyeen varhaisista studiokokeiluista. Tämä pääosin McCartneyn kirjoittama kappale oli myös tarkoitus julkaista Britanniassa singlenä, mutta sen syrjäytti Lennonin ”I Feel Fine”.Immonen 2005, s. 208 ”Words of Love” on alkujaan Buddy Hollyn kappale, jonka tämä oli julkaissut singlenä vuonna 1957, ja Beatles esitti sitä keikoillaan 1950-luvun lopusta vuoteen 1962. Hollyn merkitys yhtyeelle oli muutenkin suuri – jo nimi The Beatles on eräänlainen mukaelma hänen taustayhtyeensä nimestä The Crickets.Immonen 2005, s. 212 Rumpali Ringo Starr laulaa alkujaan Carl Perkinsin tuotantoa olevan kappaleen ”Honey Don’t”. Se kuului Beatlesin ohjelmistoon vuosina 1962–1965, mutta solistina ei ollut Starr vaan Lennon.Immonen 2005, s. 213 Kappaleen ”Every Little Thing” McCartney sävelsi tarkoituksenaan tehdä uusi singlen A-puoli, mutta laulu päätyi vain albumin täytekappaleeksi. Se on yksi monista McCartneyn lauluista, joka kertoo hänen ja Jane Asherin suhteesta.Immonen 2005, s. 209