thumb|oikea|400px|Toistuvat mittaukset saavat kvanttisysteemin aaltofunktion pysymään lähes muuttumattomana – tätä kutsutaan kvantti-Zenon ilmiöksi. Animaation vasemmalla puolella näkyy aaltofunktion luonnollinen kehitys ilman mittauksia. Keskellä satunnaiset sijaintimittaukset rajaavat aaltofunktion yhteen yhdeksästä ruudusta. Oikealla tiheään toistuvat mittaukset lähes pysäyttävät kehityksen, jolloin aaltofunktio säilyy alkuperäisessä muodossaan. Kvantti-Zenon-efekti tai kvantti-Zenon-ilmiö on kvanttimekaanisten systeemien ominaisuus, jossa systeemin tilan aikakehitys hidastuu tai pysähtyy, kun se on riittävän tiheässä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.
Ilmiötä on joskus tulkittu seuraavasti: ”Systeemi ei voi muuttua, kun sitä tarkkaillaan.” Toistuvilla mittauksilla järjestelmä voidaan ”jäädyttää” sen tunnetuun alkutilaan.
Termin merkitys on sittemmin laajentunut. Kvantti-Zenon-efekti syntyy, kun kvanttisysteemi on riittävän tiheässä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Tämä voi tapahtua hallitusti (esimerkiksi toistuvien mittausten tai ulkoisten pulssisarjojen avulla) tai spontaanisti (esimerkiksi ympäristön kohinan ja dekoherenssin vaikutuksesta). Fysikaalisesti kyse on aina samasta periaatteesta: vuorovaikutus häiritsee systeemin vapaata kehitystä ja estää sen siirtymisen muihin tiloihin.
Kvantti-Zenon-ilmiön tutkimuksen myötä on havaittu, että myös riittävän voimakkailla ja nopeilla pulssisarjoilla voidaan irrottaa järjestelmä sen dekoherenssiympäristöstään.
Käytännön sovelluksena kvantti-Zenon-ilmiölle on muun muassa kvanttivirheenkorjaus. Kvantti-Zenon-efektillä voidaan tarvittaessa hidastaa kubittien tilojen dekoherenssia.
Katso myös Zenonin paradoksit Kontrafaktuaalinen kvanttilaskenta Uncomputation , asiayhteys: kvanttilaskennassa käytetty tekniikka, jolla väliaikaiset laskutoimitukset puretaan.
Lähteet
Luokka:Kvantti-informaatiotiede Luokka:Kvanttimekaniikka