Jacob Henry ”Buddy” Baer (11. kesäkuuta 1915 Denver, Colorado – 18. heinäkuuta 1986 Martinez, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen ammattinyrkkeilijä, joka nyrkkeili raskaassa sarjassa vuosina 1934-1942. Suomalaisille Buddy Baer tuli tunnetuksi keväällä 1938 Gunnar Bärlundin vastaan käymästään ottelusta. Buddy Baerin uran kaksi viimeistä ottelua olivat MM-otteluita hallitsevaa mestaria Joe Louisia vastaan, joissa hän koki molemmissa tappion Louisille. Nyrkkeilyuransa jälkeen Baer oli näyttelijänä 1950- ja 1960-luvuilla.
Ammattilaisuran ensivuodet
Buddy Baer syntyi Coloradossa, mutta muutti myöhemmin perheensä kanssa Kaliforniaan. Hänen vanhempi veljensä Max oli aloittanut menestyksellisen ammattilaisnyrkkeilyuransa vuonna 1929. Buddy otteli ensimmäisen ammattilaisnyrkkeilyottelunsa syyskuussa 1934. Hän otteli aluksi 13 voitollista ottelua ennen kuin hän koki ensimmäisen tappionsa tammikuussa 1935. Sen jälkeen hän otteli useita voitollista otteluita kokien kaksi tappiota vuosina 1935-1937 aikana, mutta voittaen nimekkäitä vastustajiaan, kuten Al Delaney, Wally Hunt ja amerikkalais-italialainen Salvatore Ruggirello.
Uralla ottelu myös Bärlundin kanssa
Suomalainen Gunnar Bärlund oli kohonnut vuosina 1937-1938 useiden voitokkaiden ottelujensa myötä "The Ring"in 10 parhaan raskaansarjan nyrkkeilijän joukkoon kuten myös Buddy Baer. He kohtasivat maaliskuussa 1938 New Yorkin Madison Square Gardenissa. Ottelu päättyi Bärlundin voittoon Baerin luovutettua 7. erässä.
Kohti MM-otteluita Joe Louisia vastaan
Bärlund-ottelun jälkeen Buddy Baer otteli vasta vuoden kuluttua maaliskuussa 1939, ja sen jälkeen saavutti merkittävät voitot lokakuussa 1939 Lee Savoldista ja toukokuussa 1940 Nathan Mannista. Huhtikussa 1941 Baerin saavuttama voitto Tony Galentosta avasi hänelle tien MM-otteluun Joe Louisia vastaan.
MM-ottelut Joe Louisia vastaan olivat Buddy Baerin nyrkkeilyuran kohokohtia. Ensimäinen ottelu käytiin 23. toukokuuta 1941. Siinä Baer pudotti Louisin voimakkaalla vasemmalla koukulla ensimmäisessä erässä. Samalla Louis putosi nyrkkeilykehästä. Louis kuitenkin loukkaantui, mutta hän kiipesi takaisin kehään ennen luvun laskua kymmeneen. Lopulta Louis voitti ottelun Baerin hylkäämisellä, kun hän pudotti Baerin 6. erässä kolme kertaa lattiaan. Kolmas lattiaan pudotus tapahtui erän päättyessä, ja Baerin mielestä erän päättymisen jälkeen. Baer vaati Louisin hylkäämistä. Koska Baer ei hyväksynyt ottelun jatkamista, ottelun tuomari hylkäsi Baerin ja julisti Louisin voittajaksi.
Toinen ottelu käytiin 9. tammikuuta 1942 Madison Square Gardenissa. Sen Louis voitti selvästi tyrmäten Baerin 1. erässä pudotettuaan hänet lattiaan kaksi kertaa. Tämä oli Buddy Baerin nyrkkeilyuran viimeinen ottelu.
Nyrkkeilyuran jälkeen Buddy Baer värväytyi nyrkkeilyuransa jälkeen armeijaan. Yhdysvallat oli juuri liittynyt Toiseen maailmansotaan. Baerin armeija-aika päättyi syyskuussa 1945.
Sen jälkeen hän toimi yrittäjä erilaisissa myyntitehtävissä. Sen rinnalla hän osallistui näyttelijänä elokuviin erityisesti 1950-luvun alkupuolella.
Filmografia
1937: Take It from Me 1949: Africa Screams 1951: Quo Vadis 1951: Kaksi lippua Broadwaylle 1951: Flame of Araby 1952: Jack and the Beanstalk 1952: Korkean taivaan alla 1953: Fair Wind to Java 1953: Dream Wife 1953: The Marshal's Daughter 1954: Jubilee Trail 1956: Slightly Scarlet 1957: Hell Canyon Outlaws 1958: Giant from the Unknown 1958: Once Upon a Horse... 1961: Snow White and the Three Stooges 1961: The Magic Fountain 1962: The Bashful Elephant 1966: Ride Beyond Vengeance
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltalaiset nyrkkeilijät Luokka:Yhdysvaltalaiset näyttelijät Luokka:Vuonna 1915 syntyneet Luokka:Vuonna 1986 kuolleet