Folaatit (engl. folates) eli B9-vitamiinit ovat luonnossa esiintyviä foolihapon johdannaisia. Myös synteettinen foolihappo luetaan folaatteihin. Itse foolihappoa ei esiinny luonnossa ainakaan merkittävissä määrin.
Luonnossa esiintyy ainakin 100 erilaista folaattiaCombs, s. 57–59. Luontaiset folaatit ovat kasvien, sienten, bakteerien ja arkkien tuottamia. Myös märehtijöiden pötsimikrobit tuottavat folaattia.
Folaatit ovat vesiliukoisia orgaanisia yhdisteitä, joista muodostuu elimistössä biologisesti aktiivista tetrahydrofolaattia.
Folaatti on välttämätön vitamiini esimerkiksi ihmiselle. Jos ravinto ei sisällä riittävästi folaatteja, tarvitaan synteettistä foolihappoa. Elintarvikkeita rikastetaan sillä monissa maissa.
Suositukset Ihmisen tulisi saada Euroopan ruokaturvallisuusviraston vuonna 2014 teettämän selvityksen mukaan sellainen määrä folaattia, että veriseerumin folaattipitoisuus olisi vähintään 10 ja punaisten verisolujen folaattipitoisuus vähintään 340 nanomoolia litrassa. Folaatin keskimääräinen päivätarve oli selvityksen mukaan 250 mikrogrammaa päivässä yli 14-vuotiailla ja 330 µg:n suuruisen folaattiannoksen on havaittu riittävän lähes kaikille saman ikäryhmän jäsenille. Jotkut ihmiset tarvitsevat kuitenkin vieläkin suurempia folaattimääriä.
Vuoden 2024 suomalaisissa suosituksissa folaatin yleissuositus on 330 µg/vrk. Valtion ravitsemusneuvottelukunta suositti 6–65-vuotiaille vuonna 2014 378 mikrogrammaa folaatteja, jokaista energiantarpeen 2 000 kilokaloria kohti.
Vuonna 2017 julkaistun suomalaisen asiantuntija-arvon mukaan folaatin keskimääräinen tarve olisikin vain 200 µg vuorokaudessa. Foolihapon turvallisen saannin ylärajasta tarvitaan lisää tutkimusta. +Suomalaiset folaattisuositukset 2024 (mikrogrammaa vuorokaudessa)LapsetMiehetNaisetRaskaana olevatIkäµgIkäµgIkäµg600 µg<=6 kk64a11–14 v26011–14 v2807–11 kk9015–17 v32015–17 v3101-3 v12018–24 v33018–24 v330Imettävät4–6 v14025–50 v33025–50 v330490 µg7–10 v20051–70 v33051–70 v330≥70 v330≥70 v330a: Täysimetys on suositeltavaa 0–6 kk:n ikäisillä lapsilla. Arvot 0–6 kk:n ikäisille perustuvat arvioituun saantiin äidinmaidosta ja kuvaavat riittävää saantia. Saanti Vuoden 2017 Finravinto-tutkimukseen osallistuneiden suomalaisten miesten keskisaanti oli 247 mikrogrammaa (27 µg per ruoasta ravintoenergiana saatu megajoule). Naisilla vastaavat arvot olivat 222 µg/vrk ja 31 µg/MJ. Osanottajien keskimääräinen folaatinsaanti 222 µg/vrk ylitti väestön keskimääräiseksi arvioidun tarpeen 200 µg/vrk. Kuitenkin vain 5 % naisista ja 21 % miehistä ylsi valtion ravitsemusneuvottelukunnan saantisuositukseen, joka oli työikäisille 400 µg/vrk ja eläkeikäisille 300 µg/vrk.
Puutos Vakava B9-vitamiinin puutos on harvinainen, mutta lievää puutosta voi ilmetä esimerkiksi vanhuksilla, imettävillä äideillä, alkoholisteilla ja eräiden lääkkeiden käyttäjilläCombs, s. 355–379. Yleisin syy folaattipuutokseen on folaattipitoisen ravinnon riittämätön saanti. Syynä voi olla esimerkiksi folaatin liukeneminen keitinveteen tai ruokavalio, johon ei kuulu riittävästi folaattipitoisia ruoka-aineita. Riskiryhmässä ovat etenkin laitoshoidossa olevat iäkkäät henkilöt, jotka eivät saa riittävästi ravintoa esimerkiksi ruokahaluttomuuden vuoksi. Myös Chronin tautia sairastavilla esiintyy tavallista helpommin folaatin puutosta.
Muita syitä tai altistavia tekijöitä ovat
imeytymishäiriöt, kuten keliakia, atrofinen gastriitti ja perinnöllinen folaattien imeytymishäiriö (eng. hereditary folate malabsorption). aineenvaihduntahäiriöt, kuten metyleenitetrahydrofolaattireduktaasin-entsyymin (EC-numero 1.5.1.20) puutos tai sen polymorfiat ja glutamaattiformiminotransferaasin (EC 2.1.2.5) puutos. lisääntynyt tarve, kuten hemodialyysi, keskosuus, raskaus ja imetys. lääkkeet ja muut aineet, kuten solunsalpaajiin pääosin kuuluvat dihydrofolaattireduktaasin (EC 1.5.1.3) estäjät kuten aminopteriini, metotreksaatti, sulfasalatsiini, pyrimetamiini, triamtereeni ja trimetopriimi. Muunlaisia folaattiaineenvaihdunnan häiritsijöitä ovat tietyt epilepsialääkkeet, kuten karbamatsepiini, fenytoiini, primidoni ja fenobarbitaali, mutta myös alkoholi (mm. estää imeytymistä suolistosta ja maksan folaattiaineenvaihduntaa), monet salisylaatit kuten aspiriini, tietyt NSAID:t ja kolestyramiini (sitoo folaatteja itseensä).
Oireet Ihmisillä varhaisimmat alisaannista johtuvat oireet alkavat noin 2 kk jälkeen. Ensioireena on polymorfonukleaaristen valkosolujen hypersegmentaatio (kesken jäänyt jakautuminen). Tätä seuraa megaloblastinen anemia, jossa noin 120 päivän välein normaalisti uusiutuvien punasolujen veripitoisuus vähenee folaattipuutoksen pitkittyessä. Sitten voi ilmetä muun muassa lihasheikkoutta, masennusta ja lopulta hermovaurioita. Naisilla raskaus voi keskeytyä tai syntyneellä vauvalla voi olla tiettyjä epämuodostumia, erityisesti keskushermostollisia. Ongelmista yleisimpiä ovat hermostoputken sulkeutumishäiriöt, kuten spina bifida ja anenkefalia.
Folaatinpuutoksen muita oireita ovat homokysteinemia (kohonnut homokysteiinin veripitoisuus), ruokahaluttomuus, kasvun hidastuminen, karvojen tai sulkien lähtö, karvojen harmaantuminen, ihottumat, lihasheikkous, suolitulehdukset, ripuli, päänsäryt, sydämentykytykset, hengästyminen, masennus, hermovauriokipu ja hermoperäiset halvaukset.
Puutos vähentää nukleotidien tuottoon osallistuvien folaattientsyymien toimintaa, mistä tymidylaattisyntaasi (EC 2.1.1.4) on eräs esimerkki. Nukleotidit ovat osa DNA:ta ja RNA:ta. Puutos siis estää niiden tuottoa estäen täten solujakautumista. Siten puutoksessa vaurioituneet solut eivät enää tehokkaasti monistu tai korvaudu uusilla, jolloin oireita ovat muun muassa megaloblastinen anemia, jossa punasolut ylisuurenevat jäädessään puoliväliin solujakautumista, jonka loppuun eteneminen edellyttäisi DNA-synteesiä; iho-oireet; kaikenlainen kasvun hidastuminen.
Folaattipuutoksen homokysteinemia johtuu folaattiriippuvaisen metioniinisyntaasin ja glysiini-N-metyylitransferaasin (EC 2.1.1.20) toiminnan heikkenemisestä. Homokysteinemia yhdistettynä veren pieneen folaattipitoisuuteen tiettävästi lisää jossain määrin riskiä saada aivohalvaus ja vähemmässä määrin jokin muu sydän- tai verisuonitauti.
Imeytymis- ja kypsennyshäviöt Kasviperäinen folaatti imeytyy eläinperäistä huonommin, koska kasveissa on usein hydrolaasia salpaavia aineita. Esimerkiksi appelsiinin folaatista imeytyy vain 27 prosenttia. Kasviperäisten ruokien folaateista imeytyy vain noin 70 prosenttia. Kananmunien folaatista taas imeytyy kokonaiset 95 prosenttia.
Noin 20–80 prosenttia keittämällä kypsennettyjen kasviperäisten elintarvikkeiden folaatista liukenee niiden keitinveteen. Esimerkiksi keitettyyn perunaan jää alle 60 prosenttia perunan alun perin sisältämästä folaatista. Keitetyn kanamunan folaatti ei vähene kypsennyksen aikana ja paistetunkin kananmunan folaatista häviää vain marginaalisen pieni määrä.
Ruokapitoisuudet Maksat ovat erinomaisia folaatinlähteitä, sillä niiden folaattipitoisuus vaihtelee välillä 1070-1391 µg/100g. Muita hyviä folaatin lähteitä ovat esimerkiksi pinaatti (194 µg), kikherne (172 µg, kypsänä), kananmunankeltuainen (159 µg), valkea papu (117 µg, kypsänä), parsakaali (113.0 µg), hasselpähkinä (72 µg), feta-/valko-/sinihomejuusto (62 µg), kananmuna (58 µg), paprika (56 µg), ruisleipä (42 µg), mansikka (30 µg), edamjuusto (20 µg), paistettu peruna (19 µg), broilerinkoipi nahkoineen (16 µg), tofu (15 µg), silakka, keitetty peruna (14 µg), banaani, kermaviili ja lampaanliha (13 µg), ranskanperuna (12 µg), sekä kermajuusto ja mustikka (11 µg).
Appelsiini sisältää 27 µg folaattia, mutta siitä imeytyy heikoimmillaan vain 27 prosenttia eli noin 7 µg. Sata grammaa avokadoa sisältää yhdysvaltojen elintarvikeviranomaisen mukaan 81 µg folaattia, mutta THL:n Fineli-tietopankin mukaan vain 11 µg.
Foolihapolla rikastetut elintarvikkeet Elintarvikkeisiin lisätty synteettinen foolihappo on merkittävä folaatinlähde monissa maissa. Esimerkiksi sata grammaa Australiassa myytävää leipää sisältää noin 120 mikrogrammaa foolihappoa. Arviolta jopa kolmannes väestöstä ei kuitenkaan pysty muuntamaan foolihappoa tehokkaasti folaatiksi eli aktiiviseksi B9-vitamiiniksi. Tämä johtuu mutaatiosta MTHFR-geenissä. +Ruokien foolihappopitoisuuksiaa (µg/100 g)Combs, s. 528–560Palkokasvit ja pähkinätSisäelimet, lihat, kalat ja munatKaurahiutale56Soijajauho, rasvainen227Suomalainen sianmaksa, raaka1390Tattari35Härkäpapu, keitetty104,1suomalainen naudanmaksa, raaka1 070Maissijauho,täysjyvä25Kidneypapu, keitetty129,6Naudanmunuainen, grillattu80Pasta, täysjyvä, keitetty5Kikherne, keitetty172suomalainen kananmuna, raaka51Riisi, keitetty, (valkea/tumma)3/4Linssi, keitetty180,8Kirjolohi (viljelemätön), paistettu19Olut, lager6Maapähkinä, kuivapaahdettu145,3Sika, potka, paahdettu12Ruisjauho, puolikarkea19Manteli, kuivapaahdettu63,8Suomalainen naudanliha, eri osat keskimäärin, raaka, (vähärasvainen/rasvainen)4/5Ohraryyni, täysjyvä16Cashewpähkinä, kuivapaahdettu69Suomalainen broileri nahkoineen, raaka9,4Vehnäjauho, täysjyvä44Parapähkinä/Pekaanipähkinä, kuivapaahdettuina4/41Kalkkuna, nahkoineen, paahdettu/Turska, paistettu7/8Vehnälese79Pistaasi, kuivapaahdettu59,1Silli, säilyke2,4Vehnänalkio281Voipapu, keitetty26,3Makrilli, paistettu, kuivattu1,5Kasvikset ja ruokasienetHedelmät ja marjatMaito ja maitotuotteetBataatti, kuorimaton, uunissa paistettu22,6Aitoviikuna6Briejuusto65Herne65Ananas10,6Camembertjuusto62,2Jääsalaatti56Appelsiini30,3Cheddarjuusto18,2Keltasipuli19Aprikoosi8,6Edamjuusto16,2Keräkaali, keitetty20Avokado61,9Maito, rasvaton5,2Kukkakaali, keitetty44Banaani19,1Raejuusto, 1 % rasvaa12,4Kurkku13Hunajameloni17Sinihomejuusto36,4Lanttu15Karviainen6Rintamaito, ihmisen5,2Maissi, keltainen45,8Luumu2,2Kerma, 31,3 % rasvaa4,00Parsa, keitetty146Mango14Herajauhe, makea12,00Parsakaali, keitetty50Mansikka17,7Jugurtti, 3,3 % rasvaa11,00Peruna, kuorimaton, uunipaistettu9,1Mustaherukka0RavintorasvatPinaatti194,4Mustikka6,4Voi3Porkkana14Omena2,8Oliiviöljy0Punajuuri, keitetty80Persikka3,4Rypsiöljy0Selleri28Päärynä7,3Siitake, kuivattu163,2Vadelma26Tomaatti15Viinirypäle10,2a: ruoat ovat raakoja eli valmistamattomia, ellei toisin mainita. Pitoisuudet ovat keskimääräisiä. Ruuan folaatit ovat folaattien polyglutamaatteja (katso kohta Polyglutamaatit), joista 5-metyyli-THF:n ja 10-formyyli-THF:n polyglutamaatit ovat yleisimmät. Valtaosa näistä hapettuu kuitenkin dihydrofolaattien polyglutamaateiksi ruuanvalmistuksen aikana.
Maidon, punasolujen, keräkaalin ja appelsiinin folaatit ovat pääosin metyylifolaatteja. Noin 40 prosenttia maksan ja munuaisten folaateista on metyylifolaatteja. Soijapavussa on vain vähän metyylifolaatteja, ja suurin osa sen folaateista on 5-metyyli- ja 5-formyylifolaatteja. Myös folaattien glutamylaatioaste vaihtelee: maksan ja munuaisen polyglutamaatit ovat pentaglutamaatteja, maidon polyglutamaateista noin 60 prosenttia on monoglutamaatteja ja keräkaalissa esiintyy pääosin heksa- ja heptaglutamaatteja.
Terveysvaikutukset
Lisääntymisterveys Riittävän folaattien saanti vähentää merkittävästi lasten riskiä syntyä aivottomana tai selkärankahalkion kanssa. Myös foolihapon käsittelyyn liittyvän geenivirheen omaavien naisten keskenmenoriski vähenee. Elintarvikkeita rikastetaan tämän vuoksi lakisääteisesti foolihapolla jo 80 maassa.
Kuolleisuus Eniten folaattia saavaan väestöneljännekseen kuuluvilla miehillä on havaittu olevan 23 prosenttia pienempi kuolleisuus kuin vähiten folaattia saavilla. Naisilla vastaava luku on 14 prosenttia.
Sydän- ja verisuonisairaudet Pitkittynyt folaatinpuutos altistaa aivohalvaukselle sekä muille sydän- ja verisuonitaudeille. Sillä väestöviidenneksellä, jolla on suurin folaatinsaanti (keskimäärin noin 400 mcg/vrk), on havaittu esiintyvän noin 20 ja noin 15 prosenttia vähemmän aivo- ja sydäninfarkteja vähiten folaattia (n. 100 mcg) saaneeseen viidennekseen verrattuna.
Aivoterveys Folaatinpuute vaikuttaa haitallisesti aivojen toimintaan.
Syöpä