pienoiskuva|Naisten oikeuksien sopimuksen ratifioineet valtiot. Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (Naisten oikeuksien sopimus, CEDAW) on naisten tasa-arvoisia ihmisoikeuksia edistävä kansainvälinen sopimus, jonka Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi vuonna 1979. Se otettiin käyttöön 3. syyskuuta 1981, ja sen on ratifioinut 189 valtiota, osa tietyin varauksin. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1986.
Sopimuksen englanninkielisen nimen (Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination against Women) alkukirjaimista syntyy sopimuksesta yleisesti käytetty lyhenne CEDAW. Suomen hallitus on pyrkinyt vakiinnuttamaan sopimuksen nimeksi YK:n naisten oikeuksien yleissopimus. Hallituksen mukaan nimi heijastelee paremmin sopimuksen laaja-alaisuutta, sillä sopimus ei rajoitu vain syrjinnän kieltämiseen, vaan velvoittaa sopimusvaltioita toimimaan aktiivisesti naisten aseman edistämiseksi.Mäkinen 1998, s. 24.
Sopimuksen sisältö Naisten oikeuksien sopimus muodostuu kuudesta osasta ja yhteensä 30 artiklasta. Säännökset tähtäävät sekä muodollisen että tosiasiallisen sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseen.Herrlin (toim.) 1998, s. 3
I osassa (1–6 artikla) määritellään syrjintä ja sen kitkemiseksi tarvittavien toimenpiteiden luonne sekä sopimusvaltioiden sitoumukset. II osassa (7–9 artikla) käsitellään naisten oikeuksia julkisella sektorilla etenkin poliittisten ja kansalaisoikeuksien kannalta. III osassa (10–14 artikla) kuvataan naisten yhtäläisiä oikeuksia koulutukseen, työhön, sosiaaliturvaan, terveydenhoitoon, perhesuunnitteluun ja erityissuojeluun. IV osassa (15 ja 16 artikla) määritetään naisten yhtäläinen oikeudellinen tasa-arvo sekä naisten oikeudet avioliitossa ja perhe-elämässä. V osassa (17–22 artikla) perustetaan Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea sekä sopimusvaltioiden raportointimenettely. VI osassa (23–30 artikla) kuvataan yleissopimuksen vaikutuksia muihin sopimuksiin, sopimusvaltioiden sitoutumista ja yleissopimuksen hallintoa.
Karkeasti jaoteltuna sopimuksen voi nähdä jakautuvan kolmeen osaan. Ensimmäinen osa koskee naisten osallistumista julkiseen elämänalueeseen, kuten yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, työelämään ja koulutukseen. Toinen osa käsittelee yksityistä elämänaluetta, joka aiemmin on jäänyt ihmisoikeussääntelyn ulkopuolelle. Kolmannessa osassa kiinnitetään huomiota kulttuuri- ja perinnekäytäntöjen vaikutukseen naisten mahdollisuuksiin nauttia täysimääräisesti ihmisoikeuksista.Herrlin (toim.) 1998, s. 3–4
Sopimuksen merkitys Naisten oikeuksien sopimus on naisten kannalta tärkein ihmisoikeussopimusUnited Nations: Introduction to the Committee. ohchr.org. Viitattu 24.4.2024. ja merkittävin askel YK:n työssä edistää naisten asemaa. Aikaisemmat naisten asemaan liittyvät sopimukset kohdistuivat naisiin yhdistettyihin ongelmiin, kuten naiskauppaan, ja pyrkivät ennen kaikkea suojelemaan naisia. CEDAW pyrkii naisten oikeuksien täysimääräiseen toteutumiseen kaikilla elämänalueilla.Nousiainen 2011, s. 3
Sopimuksen ratifioineet valtiot ovat oikeudellisesti velvollisia:
poistamaan kaikenlaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän kaikilla elämänalueilla; varmistamaan naisten täysipainoisen kehityksen ja edistymisen, jotta he voivat käyttää ja nauttia ihmisoikeuksistaan ja perusvapauksistaan samalla tavalla kuin miehet; ja antamaan CEDAW-komitealle mahdollisuuden tarkastella toimiaan sopimuksen täytäntöönpanemiseksi raportoimalla komitealle säännöllisin väliajoin.
Naisten oikeuksien sopimuksen toimeenpanoa valvoo Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CEDAW). Komitea koostuu 23 riippumattomasta naisten oikeuksien asiantuntijasta eri puolilta maailmaa. Komitean tämänhetkinen puheenjohtaja on Ana Peláez Narváez.United Nations: Membership. ohchr.org. Viitattu 24.4.2024. Vuodesta 2000 lähtien CEDAW-komitea on voinut suorittaa omia tutkimuksiaan epäillessään, että naisten oikeuksia on loukattu systemaattisesti tai vakavasti. Komitea voi tutkia myös yksityishenkilöiltä saamiaan valituksia.Ihmisoikeusliitto: Naisten oikeuksien sopimus. ihmisoikeudet.net. Viitattu 29.4.2024.
Lähteet United Nations Treaty Collection: Chapter IV: Human rights: 8. Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination against Women. United Nations, Treaty Series, vol. 1249, p. 13. Viitattu 24.4.2024. Artiklat 1–30. Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus. Suomen YK-liitto, s. 14–49. Anneli Winter-Mäkinen: YK:n ihmisoikeuskehitys naisnäkökulmasta. Naisten ihmisoikeuksien käsikirja, toim. Monica Herrlin. KKauppakaari, Lakimiesliiton Kustannus: Helsinki, 1998. s. 19–28. YK:n naisten oikeuksien yleissopimus: Johdanto. Naisten ihmisoikeuksien käsikirja, toim. Monica Herrlin. Kauppakaari, Lakimiesliiton Kustannus: Helsinki, 1998. s. 3–16. Kevät Nousiainen: Johdanto. Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus. Suomen YK-liitto, 2011. s. 3–7. United Nations: Introduction to the Committee: Committee on the Elimination of Discrimination against Women. United Nations The Office of the High Commissioner for Human Rights. Viitattu 24.4.2024.
Viitteet
Luokka:Yhdistyneiden kansakuntien sopimukset Luokka:Naisten oikeudet