Gilgo Beachin murhat on New Yorkin Long Islandille sijoittuva, 1990-luvun alusta 2010-luvulle ajoittunut ja vuonna 2011 paljastunut henkirikosten sarja, jossa on tunnistettu kaikkiaan kahdeksan uhria. He ovat olleet iältään 20–34-vuotiaita naisia, joista osa ehti olla sijoillaan jopa vuosia ennen löytymistään.
Sarjamurhaajan ruumiskätkö paljastui joulukuussa 2010, kun eräs poliisiviranomainen oli ruumiskoiran kanssa Gilgo Beachilla, Ocean Parkwayn varrella etsimässä lähistöllä kuukausia aiemmin kadonnutta naista, joka ei kuitenkaan ollut rannalta löydettyjen ruumiiden joukossa. Siitä käynnistyi Long Islandin historian mittavin rikostutkinta.
Kaikkia tunnistettuja naisuhreja yhdisti seksityö, ja heistä neljä oli tavannut murhaajan Craigslistin kautta. Lähes kaikkien uhrien ruumiit tai ruumiiden osia löytyivät Gilgo Beachilta. Löydetyistä ruumiista on yhä tunnistamatta aasialainen mies. Henkirikosten sarjan ollessa vielä pimeä tekijästä käytettiin mediassa nimeä Long Islandin sarjamurhaaja.
59-vuotias newyorkilainen arkkitehti ja perheenisä Rex Heuermann pidätettiin 13. heinäkuuta 2023 epäiltynä murhista, ja hän sai syytteet kaikkiaan seitsemässä tapauksessa. Hän kiisti aluksi syyllisyytensä. Huhtikuussa 2026 Heuermann myönsi syyllisyytensä kahdeksaan murhaan, mukaan lukien vuonna 1996 kadonneen Karen Vergatan, jonka murhasta häntä ei oltu syytetty. Heuermann tuomittiin keskiviikkona 17. kesäkuuta 2026 elinkautiseen vankeuteen Gilgo Beachin murhista.
Tausta pienois|Ocean Parkwayn ja Robert Moses Causewayn liittymä. Maksettuna seuralaisena eli escortina työskennellyt 24-vuotias Shannan Gilbert katosi Long Islandin Oak Beachilla 1. toukokuuta 2010, poistuttuaan hysteerisenä asiakkaansa kotoa. Hän oli 20 minuutin hätäkeskuspuhelussa toistellut, että hänet yritetään tappaa. Gilbertiä ei nähty sen jälkeen, kun hän oli ilmaantunut samassa mielentilassa toiseen taloon Oak Beachin alueella ja asukkaan soittaessa poliisille paennut paikalta juosten. Gilbert oli ollut kateissa lähes puoli vuotta koirapartion etsiessä häntä Ocean Parkwayn varrelta lähellä Gilgo Beachia. Tällöin 11. joulukuuta 2010 löytyi ensimmäinen Gilgo Beachin murhasarjaan liittyvä ruumis, Melissa Barthelemy.
Kun Suffolkin piirikunnan poliisi alkoi haravoida rantaa tarkemmin etsien Gilbertiä, 13. joulukuuta löytyi rannan läheisyydestä kolme ruumista lisää. Ruumiit arvioitiin parikymppisiksi naisiksi, ja tuorein uhri oli ollut kuolleena muutaman kuukauden. Kolme muuta uhria tunnistettiin löytämisjärjestyksessä Amber Costelloksi, Megan Watermaniksi ja Maureen Brainard-Barnesiksi. Watermanin ruumis tunnistettiin 19. tammikuuta 2011 ja kolme muuta 24. tammikuuta. Heidät alettiin tuntea mediassa ”Gilgo Beachin nelikkona”. Kaikki ruumiit oli kääritty säkkikankaaseen ja haudattu hiekkaan.
Poliisi käynnisti Long Islandin historian laajimmat maastoetsinnät, ja rannalta löytyi maalis-huhtikuussa 2011 vielä neljä muuta ruumista. Vajaat kaksi kilometriä itään nelikon ruumiiden löytöpaikasta löydettiin vuonna 2003 kadonneen Jessica Taylorin osittaiset jäänteet, aasialaisen miehen ruumis, osia valkoihoisen naisen ruumiista sekä pienen tyttölapsen ruumis. Kaikki uhrit on liitettiin Long Islandin sarjamurhaajaan, josta poliisi teki profiilin henkirikossarjan paljastuttua.
Jones Beachin osavaltiopuistosta löytyi 11. huhtikuuta 2011 lisää ruumiin jäänteitä, jotka liitettiin afroamerikkalaiseen nimeltä tuntemattomaan naiseen eli ”Jane Doe nro 3:een”, ja DNA-testien perusteella hänet tunnistettiin Gilgo Beachilta löydetyn tyttölapsen äidiksi. Toiset Gilgon jäänteet yhdistettiin tuntemattomaan naiseen nro 6, ja kolmannet Tobay Beachin jäänteet ruumiiseen nro 7, jonka osia oli löydetty Fire Islandilta vuonna 1996. Jessica Taylorin kädetön ja päätön torso oli löydetty jo vuonna 2003 Manorvillesta, ja ”Jane Doe" nro 6:n” jäänteitä oli löydetty samalta alueelta vuonna 2000. Toukokuussa 2020 poliisi ilmoitti, että uhri nro 6 oli tunnistettu Valerie Mackiksi, joka oli nähty elossa viimeksi New Jerseyssä keväällä 2000. Niin kutsuttu ”Fire Islandin Jane Doe” tunnistettiin elokuussa 2023, kun pääepäilty Rex Heuermann oli jo pidätetty.
Shannan Gilbertin ruumis löydettiin 13. joulukuuta 2011 Oak Beachin suoalueelta kilometrien päässä Gilgo Beachilta vain parin sadan metrin päässä paikasta, missä hänet oli nähty viimeisen kerran. Hänen tavaroitaan, kuten matkapuhelin, henkilökortti, farkut ja kengät, oli löydetty viikkoa aiemmin samalta alueelta. Tarkkaa kuolinsyytä ei pystytty määrittämään, mutta poliisi totesi Gilbertin kuoleman tapaturmaksi.
Tutkinta Löytöpaikka Gilgo Beach on noin kymmenen kilometrin pituinen rantakaistale Atlantille työntyvän Long Islandin eteläpuolella. Hiekkarannan takaa alkaa pensaikkoinen suoalue, ja välissä kulkee Ocean Parkway -moottoritie. Sen varrelta tai rannan läheisyydestä löydettiin lopulta kaikkiaan 11 ruumista. Ensimmäisenä löytyneet neljä naisuhria oli sidottu nilkoistaan ja kääritty säkkikankaaseen, minkä jälkeen ruumiit oli jätetty pensaisiin parin sadan metrin mittaiselle alueelle tienvarteen.
Uhrien profiilit Kaikki kahdeksan tunnistettua naisuhria olivat parikymppisiä seksityöntekijöitä, ja heidät oli murhattu aikavälillä 1993–2010. Aluksi poliisi yhdisti neljä ensimmäisenä tunnistettua uhria samaan murhatutkintaan. Naiset tekivät seksityötä, ja yksi heistä oli lisäksi huumeidenkäyttäjä. He kaikki olivat kadonneet sen jälkeen, kun olivat lähteneet tapaamaan asiakasta, tosin yhdestä ei oltu tehty lainkaan katoamisilmoitusta.
Suffolkin piirisyyttäjä Ray Tierney kertoi heinäkuussa 2023 tiedotustilaisuudessa, että jokainen Gilgon nelikosta oli löydetty samalla lailla sidottuna joko vyöllä tai teipillä ja käärittynä säkkikankaaseen. Lähes kaikki tunnistetut naiset olivat myös hyvin pienikokoisia, ainoastaan Waterman oli ruumiinrakenteeltaan muita uhreja pidempi.
Tekijän profiili Jo tutkinnan alussa vuonna 2011 poliisi teki profiilin Long Islandin sarjamurhaajasta: koulutettu, naimisissa, taloudellisesti vakavarainen, iältään 25–45-vuotias ja asuu lähellä Ocean Parkwayta. Hänen arveltiin myös tavanneen uhrinsa ja tehneen surmatyöt kesäiseen aikaan oman perheensä ollessa lomamatkoilla.
Uhrien valinnassa katsottiin olleen selkeää kaavamaisuutta: murhaaja etsi netistä nuoria, valkoihoisia seksityöntekijöitä. Hän houkutteli heidät tapaamisiin, surmasi kuristamalla, kääri ruumiit säkkikankaaseen ja jätti ne Ocean Parkwayn varrelle. Ruumiiden jätön uskotaan tapahtuneen yöllä pimeään aikaan moottoritien ollessa autio. Toisaalta aikaisempien uhrien surmatavoissa oli eroavaisuuksia, eikä kaikkia ruumiita löydetty yhtenä kappaleena. Tämä herätti kysymyksen, olivatko kaikki ruumiit saman tappajan uhreja.
Pääsy epäillyn jäljille Piirikunnan poliisin tekemän alkuvaiheen tutkinnan on sanottu olleen epäjärjestelmällistä ja toiminnaltaan katkonaista. Vahvojen johtolankojen puuttuessa tutkinta ei edennyt, ja tapaus kylmeni yli kymmeneksi vuodeksi.
Tammikuussa 2022 piirikunnan poliisijohdossa tehtiin muutoksia, ja rikoksiin syyllistynyt poliisipäällikkö ja tätä tukenut asianajaja saivat vankeustuomiot. Uusi työryhmä perustettiin tutkimaan Gilgo Beachin murhia. Tällöin alettiin seurata jo 12 vuotta aiemmin saatua vihjettä, joka oli alussa jäänyt huomiotta. Vuonna 2010 murhatun Amber Costellon ystävä, joka tiettävästi oli myös hänen parittajansa, kertoi poliisille jo murhatutkinnan alussa häätäneensä erään asiakkaan matkoihinsa tämän asunnolta. Mies ei kertomansa mukaan nähnyt asiakasta kunnolla, mutta pani merkille hänen kulkuneuvonsa, vihreän Chevrolet Avalanchen. Näkemästään miehestä parittaja käytti kuvausta ”ogre”, joka tarkoittaa suomeksi ”hirviötä” tai ”jättiläistä”.
Autohavainnon avulla tutkijat alkoivat haarukoida silminnäkijän kuvaileman auton omistajista mahdollista epäiltyä. Rex Heuermannin nimi tuli esille tuolloin ensimmäisen kerran. Lopulta Heuermann paljastui niin kutsutun burner-puhelimen kautta. Halvoissa burner-puhelimissa on yleensä prepaid-liittymä, jotta puhelimen jäljittäminen olisi vaikeampaa. Sarjamurhatapauksen syyttäjät ovat kertoneet, että tällainen puhelin oli voitu yhdistää Gilgo Beachin murhiin sähköpostiosoitteen avulla. Kyseistä osoitetta oli käytetty seksin ostossa, ja useat uhrit olivat käyttäneet Craigslist-seuranhakusivustoa asiakkaiden hankkimiseen.
Poliisi seurasi myös Heuermannin oman puhelimen, prepaid-puhelimen sekä uhrien puhelimien liikennettä, ja niiden voitiin osoittaa liikkuneen yhtenevästi. Puhelintukiaseman tietojen avulla tutkijat pystyivät lopulta rajaamaan epäillyt vain kouralliseen ihmisiä. Sen jälkeen keskityttiin tutkimaan tiettyjen matkapuhelintukiasemien alueella asuvia sekä etsimään silminnäkijän kuvaukseen sopivaa epäiltyä ja vihreää lava-autoa. Lopulta tutkijat päätyivät Heuermanniin, sillä hän vastasi parittajan kuvausta isokokoisesta miehestä ja asui vain alle kymmenen kilometrin päässä Gilgo Beachilta Massapequa Parkissa, jossa Megan Waterman oli käyttänyt puhelintaan viimeisen kerran. Lisäksi hänen tiedettiin murhien aikaan ajaneen veljelleen rekisteröityä vihreää Chevrolet Avalanchea.
Syytteet Raskauttavat todisteet Heuermannia vastaan saatiin DNA-näytteen avulla, joka otettiin talteen tammikuussa 2023 pois heitetystä pizzalaatikosta. Näytettä verrattiin erään uhrin päältä löytyneeseen miehen hiukseen, ja se täsmäsi Heuermanniin. Myös hänen sukulaiseltaan otettu DNA-näyte täsmäsi toiseen samanlaiseen todisteeseen, joka löydettiin säkistä, johon yksi uhreista oli kätketty. Yksittäisten hiusten DNA-todisteiden myötä Heuermann pidätettiin hänen poistuttuaan toimistostaan Manhattanilla, ja hänelle luettiin syytteet Melissa Barthelemyn, Megan Watermanin ja Amber Costellon murhista. Tuolloin häntä pidettiin myös pääepäiltynä Maureen Brainard-Barnesin tapauksessa.
Heuermannille luettiin syyte 16. tammikuuta 2024 Maureen Brainard-Barnesin murhasta. Syytteen nostoa oli odoteltava, koska dna-tulokset tulivat viiveellä. Todisteiden perusteella voitiin lopulta osoittaa, että uhrin jalkojen ympärille sidotusta nahkavyöstä löytynyt hius kuului Heuermannin islantilaiselle vaimolle, Asa Hellerupille. Tämä oli luottokorttitietojen mukaan kuitenkin Atlantic Cityssä pariskunnan lasten kanssa murhan tapahtuma-aikaan vuonna 2007, ja Heuermann oli jäänyt New Yorkiin.
Hiustodisteet toivat Heuermannille kesäkuussa 2024 syytteet myös Jessica Taylorin ja vuonna 1993 kuolleen Sandra Costillan murhista. Hänen hiuksiaan löydettiin uhrien löytöpaikalta, ja lisäksi silminnäkijä oli kertonut nähneensä Heuermannin autoon täsmäävän ajoneuvon Manorvillessä samoihin aikoihin, kun Taylorin ruumis löytyi heinäkuussa 2003. Autorekisteristä selvisi myös, että Heuermann oli ostanut vihreän Chevrolet Avalanchen vain hiukan ennen Taylorin katoamista.
Tekijä Rex Heuermann oli pidätyksensä aikaan 59-vuotias arkkitehti, joka piti toimistoa Manhattanilla ja asui Long Islandilla. Hän oli naimisissa islantilaisen naisen kanssa, ja hänellä on tytär ja poikapuoli. Varallisuutensa, asuinpaikkansa ja siviilisäätynsä puolesta Heuermann vastasi poliisin luomaa profiilia sarjamurhaajasta. Hän oli viimeisimmän murhan aikaan 46-vuotias. Profiloijat kuvailivat sarjamurhaajaa ”mattimeikäläiseksi”.
Heuermann tunnettiin työssään osaavana, arkkitehtuurialan veteraanikonsulttina, joka vei projekteja tehokkaasti läpi. Hänen sanotaan tunteneen New Yorkin monimutkaiset rakennussäädökset hyvin. Hän ei ollut kuitenkaan erityisen pidetty henkilö: naapurit kavahtivat häntä, ja työelämässä häntä pidettiin hankalana ja vastenmielisenä tyyppinä.
Pidätystä seuraavana päivänä rikostutkijat tekivät kotietsinnän Heuermannin talossa Massapequassa. Hänen tietokoneeltaan löytyi syyttäjien mukaan ”kidutuspornoa” sekä ”kuvauksia naisista, joita pahoinpidellään ja raiskataan”. Yhdysvaltalaismedioiden mukaan poliisit löysivät lisäksi yli 200 ampuma-asetta aidatusta holvista Heuermannin kellarista. Talosta etsittiin mahdollisia ”muistoesineitä”, ja murhatodisteita etsittiin myös vihreästä lava-autosta.