Itärintama oli toisen maailmansodan aikana Keski- ja pääasiassa Itä-Euroopassa käytyjen sotatoimien nimitys, jota käytetään rinnakkain Länsi-Euroopassa sijainneen länsirintaman kanssa. Itärintamalla vastakkain olivat Saksa liittolaisineen ja Neuvostoliitto kesäkuun 1941 ja toukokuun 1945 välisenä aikana.

Itärintama sai alkunsa Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon, jonka tavoitteena oli luoda edellytykset idän yleissuunnitelman toteuttamiselle työntämällä Neuvostoliiton puna-armeija niin sanotulle A–A-linjalle eli Arkangelista aina etelään Astrahaniin jatkuvalle linjalle. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitea julisti puolustussodan suureksi isänmaalliseksi sodaksi ().Jatkosodan pikkujättiläinen:Hyökkäysvaiheen viikot ja päivät kesäkuusta joulukuuhun 1941, s. 123, Jari Leskinen ja Antti Juutilainen, 2005, Itärintamasta tuli huomattavan suuri: Saksan hyökkäyksen alkaessa rintaman leveys oli lähes 1 600 kilometriä, vaikkei mukaan laskisi Suomea, joka alkoi käydä Neuvostoliittoa vastaan jatkosotaa. Hyökkäyksen edetessä syvemmälle Neuvostoliittoon rintama laajeni entisestään, ja taisteluja käytiin Suomen Lapista aina etelään Kaukasukselle. Syvyyttä itärintamalla oli 960 kilometriä.Lucas 2003, s. 7

Saksalaisjoukot etenivät nopeasti kesän ja syksyn 1941 aikana, mutta hyökkäys pysähtyi Moskovan ja Leningradin edustalle, ja talvella 1941–1942 Neuvostoliiton vastahyökkäykset pakottivat saksalaiset puolustuskannalle. Kesän 1942 aikana saksalaisten eteneminen alkoi uudelleen rintaman eteläosassa nimellä operaatio Sininen. Käännekohdiksi muodostuivat ensin Stalingradin taistelu talvella 1942–1943, jossa Saksan 6. armeija jäi mottiin ja tuhottiin kaupungin ympäristössä, sekä sen jälkeen kesällä 1943 käyty historian suurin panssaritaistelu Kurskin taistelu. Saksalaiset ajettiin vuosien 1943 ja 1944 aikana pois miehittämiltään alueilta, ja vuoden 1945 alussa aloitetussa Veiksel–Oder-operaatiossa puna-armeija tunkeutui Saksan sydänmaille valloittaen Berliinin huhtikuussa 1945. Saksa antautui toukokuussa.

Itärintama on maailmanhistorian suurin rintama niin maantieteellisen ja ajallisen pituuden kuin armeijoiden miesvahvuuden ja menetettyjen ihmishenkienkin osalta. Itärintaman tapahtumat johtivat Neuvostoliiton nousuun teolliseksi ja sotilaalliseksi supervallaksi lähes 50 vuodeksi, Saksan jakamiseen miehitysvyöhykkeisiin sekä jakautumiseen Saksan liittotasavaltaan ja Saksan demokraattiseen tasavaltaan, Berliinin jatkuvaan miehitykseen sekä monien Itä- ja Keski-Euroopan maiden miehitykseen ja kansandemokratioiden syntymiseen. Lisäksi sodan seurauksena Puolan valtionalue siirtyi 200 kilometriä länteen Saksan hallussa pitämään Itä-Preussiin kuin myös Yhdysvaltain jatkuvaan sotilaalliseen läsnäoloon Länsi- ja Keski-Euroopassa Neuvostoliiton uhan torjumiseksi.

Tausta

+Saksan ja Neuvostoliiton vuotuiset sotilasmenot 1928–1939Exchange Rates Between the United States Dollar and Forty-one Currencies Huomaa sotilasmenojen jyrkkä kasvu kansallissosialistien noustua valtaan Saksassa vuonna 1933. Vuosi Saksa (miljardia markkaa) Saksa (miljardia dollaria) Neuvostoliitto (miljardia ruplaa) Neuvostoliitto (miljardia dollaria) 1928 0,75 0,18 0,88 0,45 1929 0,68 0,16 1,05 0,54 1930 0,67 0,16 1,20 0,62 1931 0,61 0,14 1,79 0,92 1932 0,62 0,15 4,03 2,07 1933 0,75 0,23 4,30 2,74 1934 4,09 1,61 5,40 4,66 1935 5,49 2,21 8,20 7,13 1936 10,27 4,14 14,80 2,94 1937 10,96 4,41 17,48 3,30 1938 17,25 6,93 27,04 5,10 1939 38,00 15,22 40,88 7,71

Entente, Saksa ja Neuvostoliitto Sekä Adolf Hitler että Josif Stalin ennakoivat sotaa Saksan ja Neuvostoliiton välille. Hitler, kuten monet muutkin eurooppalaiset, piti bolševismia eurooppalaisen sivistyksen suurimpana uhkana. Stalin puolestaan uskoi, että imperialistiset länsivallat ajautuisivat ennen pitkää sotaan markkinoista ja raaka-aineista, ja piti Hitlerin johtamaa Saksaa vaarallisimpana imperialistisena valtiona. Neuvostoliittolaisen marxilaisen käsityksen mukaan ensimmäinen maailmansota oli aiheutunut saksalaisen pääoman kilpailusta brittien kanssa, jolloin Ison-Britannian ja Ranskan haastava natsi-Saksa ajautuisi samaan tilanteeseen.

Sekä Hitler että Stalin varustautuivat sotaan kauan ennen sotatoimien alkamista. Saksasta ja Neuvostoliitosta tuli tämän vuoksi 1930-luvun aikana maailman ensimmäiset sotilaalliset supervallat. Maiden sotilasmenoihin käyttämä osuus bruttokansantuotteesta nousi Saksalla vuoteen 1938 mennessä 17 ja Neuvostoliitolla 13 prosenttiin (vertailun vuoksi 1960-luvulla kylmän sodan aikana Länsi-Euroopassa sotilasmenot olivat keskimäärin kuusi prosenttia bruttokansantuotteesta).

Neuvostoliiton pyrkimys yhteistyöhön Ranskan ja Tšekkoslovakian kanssa Neuvostoliiton diplomatiassa sotaan valmistautuminen näkyi Kansainliiton korostamisena sekä pyrkimyksinä rakentaa liittosuhde Ranskan ja Tšekkoslovakian kanssa, mihin kansanrintamapolitiikka tarjosi mahdollisuuden. Espanjan sisällissodassa niin Neuvostoliitto kuin Saksa ja fasistinen Italiakin saivat mahdollisuuden kokeilla uusia aseita, muun muassa lentokoneita, joita käytettiin vuonna 1941 itärintamalla.

Itävallan liittäminen Saksaan ja Tšekkoslovakian painostaminen saivat Neuvostoliiton aktivoitumaan diplomatiassaan Saksaa vastaan, mikä näkyi muun muassa Suomessa Boris Jartsevin tekemin tunnusteluin. Puola ei taipunut Neuvostoliitonkaan painostuksen alla ja muun muassa solmi hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan kanssa vuonna 1934. Tämä heikensi Neuvostoliiton reunavaltiopolitiikkaa Saksan suuntaan ja antoi Puolalle ja muille ”reunavaltioille” lisää poliittista liikkumatilaa.

Neuvostoliitto ja Saksa hankkivat aikaa pienoiskuva|Ulkoministeri Vjatšeslav Molotov allekirjoittamassa Molotov–Ribbentrop-sopimusta 23. elokuuta 1939 Moskovassa. Joachim von Ribbentrop ja Josif Stalin seisovat hänen takanaan. Vaikka Neuvostoliiton kommunistisen ja Saksan kansallissosialistisen järjestelmän välillä oli syvä kuilu ja vastakkainasettelu, Saksan, Ison-Britannian ja Ranskan välille syntynyt välitön sodanuhka johti tilapäisesti reaalipolitiikan saneleman Molotov–Ribbentrop-sopimuksen solmimiseen 23. elokuuta 1939. Lisäksi 11. helmikuuta 1940 solmittiin laaja taloudellista yhteistyötä käsittelevä sopimus, jolla neuvostoliittolaisia raaka-aineita vastaan toimitettiin saksalaisia koneita ja sotilasmateriaalia. Iso-Britannia ja Ranska olivat käyneet loppukesästä 1939 sotilasneuvotteluita Saksan Puolalle muodostaman uhan vuoksi, mutta Neuvostoliitto ei ollut saanut niitä myöntymään Baltian maiden ja Suomen miehitykseen. Saksa puolestaan tarjosi Neuvostoliiton etupiiriin kuuluvaksi sekä Baltian että Suomen sekä lisäksi Puolan itäosia.

Hyökkäys Puolaan Hitler toivoi, että liitto olisi saanut Ranskan ja Ison-Britannian olemaan puuttumatta Puolan offensiiviin. Hyökkäyksen jälkeen Neuvostoliitto turvasi Saksan selustan ja varmisti sille tärkeitä teollisuuden raaka-aineita. Stalinin kannalta sopimus oli hyödyllinen, koska sen avulla maahan saatiin uusinta saksalaista teknologiaa, ja lisäksi Neuvostoliitto pystyi laajentamaan vaikutusvaltaansa Itä-Euroopassa muun muassa miehittämällä Baltian. Ennen kaikkea sen avulla vältyttiin sotimasta kahden kapitalistisen valtion rinnalla kolmatta kapitalistista valtiota vastaan. Stalin toivoi, että kapitalistiset suurvallat heikentäisivät sodassa ensin toisensa, ja Neuvostoliitto liittyisi sotaan voitokkaasti vasta sen loppuvaiheessa. Ranskan kukistumisen jälkeen Kremlissä ymmärrettiin sodan todennäköisyyden kasvaneen myös idässä, ja Neuvostoliitto joutui toteuttamaan liennytyspolitiikkaa Saksaa kohtaan.

Saksa, joka joutui sotaan myös Ranskaa ja Isoa-Britanniaa vastaan Puolan sotaretken johdosta, tarvitsi puolueetonta Neuvostoliittoa kunnes entente oli kukistettu, mutta Saksan sodanjohto seurasi huolestuneena Neuvostoliiton laajenemista Baltian maihin sekä Romanian Bessarabiaan ja Pohjois-Bukovinan alueille kesällä 1940. Neuvostoliitto vaati aluksi koko Bukovinan maakuntaa, mutta Saksan kanssa käymiensa keskustelujen tuloksena se tyytyi Pohjois-Bukovinaan.

Sodan suunnittelu Kesäkuun 1940 loppupuolella Saksan pääesikunta ryhtyi laatimaan varasuunnitelmaa lähestyvän puna-armeijan varalle, ja 3. heinäkuuta 1940 maavoimien esikuntapäällikkö Franz Halder kehotti alaisiaan suunnittelemaan iskua itään. Tämä suunnitelma esiteltiin Hitlerille jo 21. heinäkuuta. 31. heinäkuuta armeijan korkeimmalle johdolle esiteltiin Hitlerin päämajassa Baijerissa Alfred Jodlin johdolla tehty suunnitelma idän sotaretkeä varten.Messenger, s. 104 Sotaretken tarkoituksena oli koko valtion tuhoaminen ja joka oli tarkoitus panna täytäntöön seuraavana keväänä.

Saksan armeijan valmistautuminen sotaan alkoi elokuussa 1940 salanimellä Friz, ja sitä koordinoi kenraali Friedrich Pauluksen johtama ryhmä syyskuusta alkaen. Hitlerin uuden päämajan Wolfschanzen rakentaminen aloitettiin Itä-Preussiin Rastenburgin kaupungin lähelle. Lopullinen päiväkäsky nro. 21 nimellä operaatio Barbarossa allekirjoitettiin 18. joulukuuta. Sodasta oli määrä tulla lyhyt. Hitlerin kanssa 14. kesäkuuta 1941 käymänsä keskustelun jälkeen Joseph Goebbels kirjoitti päiväkirjaansa, että Hitler arvioi operaation kestävän vain neljä kuukautta. Neuvostoliiton odotettiin ”sortuvan kuin korttitalo.”.

Neuvostoliiton varautuminen Kesällä 1940 Saksa kukisti Ranskan odotettua nopeammin ja sai brittijoukot vetäytymään Manner-Euroopasta. Neuvostoliitossa tiedostettiin Saksan uhkaava hyökkäys.Messenger, s. 106 Armeijan komentajan Boris Šapošnikovin johdolla arvioitiin heinäkuussa 1940 todennäköisin saksalaisten hyökkäysoperaatio, ja syyskuussa 1940 Stalin hyväksyi sen pohjalta laaditun suunnitelman hyökkäyksen torjumiseksi. Hän kuitenkin toivoi, ettei Saksa hyökkäisi ainakaan ennen vuotta 1942, jolloin puna-armeijan valmistautuminen ja raja-alueiden linnoitustyöt oli määrä saada päätökseen.

Vuoden 1939 lopulla alkaneessa talvisodassa Neuvostoliitto pyrki miehittämään Suomen, mutta sota päättyi Moskovan rauhaan maaliskuussa 1940. Epäonnistunut hyökkäys sai neuvostojohtajat havahtumaan asevoimiensa huonoon tilaan, ja se sai myös Saksan suhtautumaan Neuvostoliittoon väheksyvämmin.Lucas 2003, s. 38 Elokuussa 1940 Baltian maat liitettiin Neuvostoliittoon.

5. toukokuuta 1941 pitämässään puheessa Stalin ilmoitti, että Saksa oli sotilaallinen uhka, jota vastaan puna-armeijan tuli valmistautua nopeasti.: "On May 5, 1941, just seven weeks before the German attack, Stalin delivered another important speech..In this speech, Stalin stressed that the recent peaceful policy of the Soviet state had played out its role. Now, Stalin bluntly announced, it was time to prepare for war against Germany, a conflict that would begin soon" Vuoden 1941 ensimmäisten kuukausien aikana raja-alueiden linnoitustöitä alettiin suunnitella, mutta ohjeet saatiin valmiiksi vasta toukokuussa, ja hyökkäyksen alkaessa kesäkuussa suunnitelmat olivat vielä kesken. Myös yleisen liikekannallepanon suunnitelmat jäivät kesken.

Saksan ja Suomen yhteistyö

Suomen ja Saksan koordinoidut toimet ennen operaatio Barbarossaa alkoivat korkean sotilasjohdon neuvotteluilla loppuvuodesta 1940, ja Suomi sai tietoja Saksan hyökkäyssuunnitelmista jo 30. joulukuuta 1940. Lapissa tehtiin helmikuusta 1941 tienrakennus- ja tiedusteluyhteistyötä saksalaisten kanssa. Suomeen alkoi saapua saksalaisia joukkoja, joiden määrä lopulta ennen sodan puhkeamista oli runsaat 40 000. Helmi–maaliskuun aikana saksalaiset harjoittivat Petsamossa järjestelmällistä tiedustelua.

Operaatio Barbarossa: kesä ja syksy 1941

thumb|Saksalaisten eteneminen itärintamalla heinä–syyskuussa 1941. thumb|Puna-armeijan sotilaita matkalla sotavankeuteen kesällä 1941. thumb|Tienviitta saksalaisten miehittämästä Minskistä.