Juho Kusti Paasikivi (vuoteen 1887 Johan Gustaf Hellstén, 27. marraskuuta 1870 Koski Hl – 14. joulukuuta 1956 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, pankinjohtaja ja diplomaatti, joka toimi Suomen tasavallan seitsemäntenä presidenttinä vuosina 1946–1956. Sitä ennen hän toimi senaattorina, kansanedustajana (1907–1909, 1910–1914), lähettiläänä Tukholmassa (1936–1939) ja Moskovassa (1940–1941) sekä kolmen hallituksen pääministerinä (1918, 1944–1946). Edellä mainittujen lisäksi Paasikivi toimi useissa muissa viroissa ja luottamustehtävissä. Paasikivi edusti ensin Suomalaista puoluetta ja myöhemmin Kansallista Kokoomusta.
Paasikivi muistetaan erityisesti Suomen idänsuhteissa poliittisen realismin painottajana ja Suomen sotien jälkeisen ulkopolitiikan eli niin sanotun Paasikiven linjan viitoittajana. Paasikiven ura Suomen politiikassa kesti yli 50 vuotta.
Lapsuus ja nuoruus
Varhaislapsuus
Juho Kusti Paasikiven isä oli tamperelaisen kauppias Karl Frestadiuksen renki Johan August Hellstén ja äiti Karoliina Wilhelmina Hellstén (o.s. Selin). Heidän poikansa Johan Gustaf Hellstén, myöhemmin nimellä Juho Kusti Paasikivi, syntyi 27. marraskuuta 1870 Huljalan kylän Kulma-Seppälän talon savusaunassa Koskella Hl. (myöhemmin Hämeenkoski, nykyisin osa Hollolaa). Paasikiven vanhemmat asuivat Tampereella, mutta poika syntyi heidän kauppareissullaan Lahden markkinoille. Kotiinpaluun jälkeen Juho Kusti Paasikivi merkittiin Tampereen kirkonkirjoihin.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 3.
Paasikiven äiti kuoli toukokuussa 1875, jolloin poika oli vasta nelivuotias. Äidiltä jäi Juho-pojan lisäksi viisi vuotta vanhempi avioton Karolina-tytär, jonka Johan August Hellstén oli ottanut nimiinsä avioliiton yhteydessä. Seuraavan vuoden syksyllä perhe muutti Hollolaan Lahden taajamaan, jonne Johan August perusti kangaskaupan. Mukana seurasi kahden lapsen lisäksi Karoliina-vainajan vanhempi sisar Katarina Hagman.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 4. Yritys menestyi hyvin, ja Johan August teki kauppaa myös ympäröivällä maaseudulla.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 6.
Kesäkuussa 1877 tulipalo tuhosi lähes kaikki Hollolan Lahden kylän talot. Seuraavan vuoden heinäkuussa Johan August osti tonttihuutokaupassa Lahden kauppalasta tontin, mihin hän vuonna 1879 rakennutti uuden kangaspuodin. Samaan aikaan Juho-poika opiskeli Hollolan kunnan Lahden kylän kansakoulussa kohtalaisella menestyksellä.Kallio 2005, s. 24–25.
Kouluaika Hämeenlinnassa
Lahden kauppalaa koetteli 1880-luvulla pula-aika, mikä heijastui myös Johan August Hellsténin liiketoimintaan. Siitä huolimatta hän huomasi Juho-pojan älylliset taidot ja lähetti tämän syksyllä 1882 tuon ajan johtavaan suomenkieliseen oppikouluun Hämeenlinnan normaalilyseoon.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 7. Suomalaiskansallisen fennomania-aatteen vaikutuksesta suomenkieliset oppikoulut nostivat päätään 1870- ja 1880-luvuilla. Yksi suomenkielisyyden merkittävimmistä oppikouluista oli Helsingistä vuonna 1872 Hämeenlinnaan muuttanut normaalilyseo. Opettajat olivat korkeatasoisia, ja Juho Kusti Paasikivi oli luokkansa priimus.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 9. Paasikiven luokkatovereihin kuuluivat muiden muassa myöhempi kouluneuvos Solmu Nyström, myöhempi lääkäri ja professori Onni Tawaststjerna sekä rovasti Juho Wallinheimo.Paasikiven päiväkirjat, osa 2, s. 119.
Elokuussa 1884 Johan August Hellstén kuoli lyhyen aikaa sairastuttuaan ja jätti yli 4 000 kultamarkan velat. Pian kuoli myös Juho Kusti Paasikiven sisarpuoli Karolina Hagman. Hänen tätinsä Kaisa Hagman yritti jatkaa kangaspuodin pyörittämistä, mutta sen epäonnistuttua koko kiinteistö jouduttiin myymään. Myöhemmin Kaisa-täti jatkoi rihkamakauppiaana vuokraamassaan pienessä liiketilassa, missä myös Juho Kusti loma-aikoinaan autteli. Syksyllä 1887 Juho Kusti siirtyi opiskelemaan lukioon ja suomensi sukunimensä Paasikiveksi.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 10.
Yliopisto-opiskelu ja uran alku
Venäjän kielen ja historian opiskelu
Juho Kusti Paasikivi kirjoitti vuonna 1890 ylioppilaaksi. Saman vuoden syksyllä hän ilmoittautui opiskelijaksi Keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon Helsinkiin. Hämeenlinnan lyseon suomalaiskansallinen henki suuntasi Paasikiveä alun perin historiantutkijan uralle, niinpä hän valitsi pääaineikseen venäjän kielen ja kirjallisuuden.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 13. Yliopistossa vaikuttivat suomalaiskansalliset aatteet, mutta samalla haluttiin edetä varovasti ja vakuuttaa Venäjän keisari Suomen suuriruhtinaskunnan lojaalisuudesta. Venäjä oli aloittanut Suomen vähittäisen venäläistämisen (ensimmäinen sortokausi), ja syksyllä 1890 esiteltiin niin sanottu postimanifesti, jonka tarkoituksena oli yhdenmukaistaa suuriruhtinaskunnan tulli-, raha- ja postilaitokset Venäjän keisarikunnan laitosten kanssa. Paasikivi liittyi yliopiston Hämäläis-Osakunnan jäseneksi kaksi viikkoa manifestin julkistamisen jälkeen.Polvinen, Heikkilä & Immonen (1989), s. 17 Osakunnassa vallitsi konservatiivinen ja suomalaiskansallinen henki.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 18.
Yliopistossa opiskelun ohella Paasikivi toimi Uuden Suomettaren avustajana vuodesta 1890 alkaen.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 19. Seuraavan vuoden syksyllä Paasikivi kävi opiskelu- ja toimittajamatkalla Novgorodissa.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 20. Yli puoli vuotta kestänyt ensimmäinen ulkomaanmatka tutustutti hänet toiseen kulttuuriin, mutta suomalaiskansallinen nationalismi ei muuttunut. Kriittisistä näkökannoista huolimatta Paasikiven kiinnostus Venäjän yhteiskuntaan ja kulttuuriin säilyi koko elämän ajan.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 25.
Oikeustieteen opinnot
pienois|pysty|Nuori maisteri J. K. Paasikivi vuonna 1893. Paasikivi sai valmiiksi filosofian kandidaattitutkinnon venäjän kielestä ja kirjallisuudesta korkeimmalla arvosanalla laudatur toukokuussa 1892.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 26. Seuraavana talvena hän päätti vaihtaa tiedekuntaa ja ryhtyi opiskelemaan lakia. Päätökseen tukevammasta leipäpuusta vaikuttivat osaltaan myös alkuvuoden tapahtumat. Paasikivi kohtasi maaliskuussa 1893 ruotsinkielisessä perheessä syntyneen Anna Forsmanin, ja nuori pari kihlautui jo seuraavana kesänä.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 27. Paasikivi osoitti aktiivisuutta opintojen ohella toimimalla Hämäläis-Osakunnan lisäksi fennomaanisen ylioppilasjärjestön Suomalaisen Nuijan sihteerinä vuodesta 1894 lähtien.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 33. Seuraavan vuoden lokakuussa hänet valittiin järjestön puheenjohtajaksi, mutta hän luopui tehtävästä jo helmikuussa 1896.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 34.
Paasikivi oli muuttanut edellisvuonna Lahden kauppalaan ja toimi paikkakunnan kansanopistolla luennoitsijana.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 36. Työnsä ohella hän oli innokkaasti perustamassa vuonna 1896 toimintansa aloittanutta Lahden yhteiskoulua ja työskenteli yhden lukuvuoden ajan sen opettajanakin. Hän oli lisäksi merkittävästi vaikuttamassa kauppalan ensimmäisen Lahden (Vuorikadun) kansakoulun rakennuttamiseksi.Kallio 2005, s. 27, 56–57, 75. Samaten hän oli järjestänyt nuorelle Anna-morsiamelleen opettajan töitä ensin Lahden kansanopistosta ja myöhemmin yksityisestä yhteiskoulusta.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 37. Paasikivi toimi osana opintojaan avustajana käräjäoikeudessa sekä nimismiehenä Asikkalassa. Hän valmistui toukokuussa 1897 kandidaatiksi yliopiston lainopillisesta tiedekunnasta. Pian Juho Kusti Paasikivi vihittiin Anna Forsmanin kanssa avioliittoon maatilalla Helsingin maalaiskunnan Tikkurilan Stenkullassa 1. kesäkuuta 1897.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 38.
Valmistuminen oikeustieteen tohtoriksi
Kandidaattitutkinnon jälkeen Paasikivi jatkoi käräjäharjoitteluaan varatuomarin arvon saamiseksi ja hankki lisätuloja toimimalla Lahden ensimmäisenä yksityisenä asianajajana. Hän toimi myös Lahden kauppalanhallituksen jäsenenä vuosina 1897–1899, tosin tehtävä vaati kokoontumista ainoastaan kerran kuukaudessa hoitamaan alle 3 000 asukkaan asioita.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 41. Lisäksi Paasikivi vietti kesät 1898 ja 1900 Tukholmassa keräten materiaalia väitöskirjaansa varten Ruotsin valtionarkistosta. Useimpien tuon ajan oppineiden tapaan hän suoritti kesällä 1899 opintoja Saksan Leipzigin yliopistossa.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 42. Maaliskuussa 1899 hän alkoi hoitaa Helsingin yliopiston lainopillisen tiedekunnan suomen kielen lehtorin virkaa, mikä merkitsi myös luopumista varatuomarin arvon tavoittelusta.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 44. Paasikivi toimi myös Suomen liikemiesten kauppaopistossa kauppa- ja elinkeino-oikeuden opettajana vuosina 1899–1902.
Paasikivi muutti Lahdesta takaisin Helsinkiin syksyllä 1899.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 54. Hän valmistui molempain oikeuksien tohtoriksi toukokuussa 1901.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 43. Hänen väitöskirjansa aihe oli ”Lainkäytön kehittyminen veronkanto- ja finanssikontrolliasioissa”. Vuoden 1902 alusta lähtien Paasikivi toimi lehtorin viran lisäksi hallinto-oikeuden apulaisena.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 45. Yliopistoura jäi kuitenkin verraten lyhyeksi.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 46. Toisin olisi kuitenkin voinut käydä: Vuonna 1903 Helsingin yliopistoon perustettiin poliittisista syistä Venäjän oikeushistorian ja venäläisen valtio-oikeuden professuuri, jonka tarkoituksena yhdessä Venäjän historian professuurin kanssa oli Suomen lähentäminen Venäjään. Yliopiston rehtori Edvard Hjelt piti Paasikiveä oikeana miehenä virkaan ja suunnitteli hänelle vuoden apurahaa Venäjällä suoritettavaa tutkimustyötä varten. Hanke kuitenkin raukesi kun Paasikivi nimitettiin samana vuonna Valtiokonttorin johtoon. Professuurin sai vuonna 1907 venäläinen oikeusoppinut S. A. Korff.Klinge, Matti (toim.): Helsingin yliopisto 1640–1990. Keisarillinen Aleksanterin yliopisto 1808–1917, s. 456–458. Helsinki: Otava, 1989.
Vanhasuomalainen poliitikko
Nuori ekonomisti
Varhaisvuosinaan Paasikivi toimi politiikasta syrjässä, mutta niin sanottu Helmikuun manifesti vuonna 1899 sai hänet keräämään Lahdessa nimiä suureen adressiin.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 53. Palatessaan Helsinkiin hän alkoi jälleen kirjoittaa Uusi Suometar -sanomalehteen yliopistouransa ohella ja myöhemmin hän laati jo lehdelle pääkirjoituksia. Paasikivi toimi aktiivisesti jäsenenä vanhasuomalaisissa, jotka harjoittivat myöntyväisyyspolitiikkaa ja kompromisseja venäläistämistä vastaan. Silti hän katsoi, että myöntyväisyydellä on rajansa.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 58. Vuodet 1902 ja 1903 olivat Paasikivelle poliittista oppiaikaa. Hänen oppi-isänsä oli J. R. Danielson.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 60.
Politiikan lisäksi Paasikivi toimi väitöskirjansa valmistumisen jälkeen Pellervo-Seuran avustajana sen perustamisvaiheessa vuonna 1899. Myöhemmin hän toimi seuran lainopillisena sihteerinä syyskuusta 1901 huhtikuuhun 1903 asti. Tämän jälkeen Paasikivi siirtyi Pellervo-Seuran johtokuntaan toimien siellä vuoteen 1909 asti.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 69. Seuran sihteerinä hän toimi työryhmässä, joka perusti Suomeen uudenlaiseen osuustoimintaan perustuvan pankkijärjestelmän vuonna 1902.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 70. Tosin Paasikiven osuus sekä Pellervo-Seurassa että osuuspankkitoiminnassa oli enemmän toimeenpanevan sihteerin toimintaa kuin aatteellista luovuutta osoittavaa.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 71.
Politiikassa Paasikiven nauttimaa arvostusta vanhasuomalaisten keskuudessa osoittaa, että hänet nähtiin jo syksyllä 1902 varteenotettavana senaattoriehdokkaana.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 63. Keväällä 1903 vanhasuomalaiset ehdottivat Paasikiveä valtiokonttorin pääjohtajan, tuolloin nimikkeellä ylitirehtööri, virkaan. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov esitteli asian Venäjän ministerivaltiosihteeri Vjatšeslav von Plehwelle, joka hyväksyi nimityksen 5. kesäkuuta 1903.Polvinen, Heikkilä & Immonen 1989, s. 64.