Aimery de Lusignan (lat. Aimericus; kreikk. Amorí); kutsuttu virheellisesti Amalriciksi tai Amauryksi aikaisemmassa historiankirjoituksessa; (n. 1153 / ennen vuotta 1155Runciman 1989b, s. 1031. huhtikuuta 1205) oli Kyproksen ensimmäinen kuningas, joka hallitsi vuodesta 1196 aina kuolemaansa asti. Hän hallitsi myös Jerusalemin kuninkaana avioiduttuaan Jerusalemin kuningatar Isabella I:n kanssa, jure uxoris vuodesta 1197 aina kuolemaansa asti.
Aikaisemmat historiantutkijat kutsuivat häntä virheellisesti nimellä Amalric tai ranskalaisittain Amaury, mutta asiakirjatodisteet osoittavat, että häntä todella kutsuttiin Aimericukseksi, joka on erillinen nimi, vaikka se sekoitettiin joskus Amalricukseen jo keskiajalla.Hill 2010, ss. 32 (alaviite 3), 45 (alaviite 1)Hazard 1975, s. 108 (alaviite 125) Englantilainen historioitsija Steven RuncimanRunciman 1989b, s. 506 ja muut nykyajan historioitsijat kutsuvat häntä virheellisesti Jerusalemin kuningas Amalric II:ksi, koska he sekoittivat hänet kuningas Amalric I:een.
Suku Aimery oli Hugues "le Vieux" VIII de Lusignanin (1106–1110 tai 1125 jälkeen – 1165 -1171) ja Fontenayn dame, Bourgundie de Ranconin viidenneksi vanhin poika kaikkiaan kuudesta veljeksestä.Edbury 1994, s. 23Painter 1957, ss. 39–40 Lusignanin suku oli ollut tunnettu ristiretkeläissuku Poitoussa sukupolvien ajan. Hänen isoisoisänsä, Hugues VI de Lusignan kaatui Ramlan taistelussa vuonna 1102. Aimeryn isoisä Hugues VII de Lusignan osallistui toiseen ristiretkeen.Hamilton 2000, s. 97 Aimeryn isä oli mennyt Pyhään maahan vuonna 1163, jossa joutui muslimien vangiksi Harimin taistelussa ja kuoli vankeudessa vuonna 1165-1171.Painter 1957, s. 41
Vanhin veli Hugues de Lusignan (n. 1141–1169) hallitsi isänsä kanssa vuodesta 1164 lähtien; Robert de Lusignan kuoli lapsena n. 1150; Geoffroy de Lusignan (ennen 1150–1216) oli Moncontourin, Soubisen, Vouventin ja Merventin herra sekä Jaffan ja Askalonin kreivi vuosina 1191-1193, saapui Pyhään maahan kolmannen ristiretken mukana vuonna 1188 rankaisuna kapinoinnistaan Ranskassa ja osallistui Akkon valtaukseen vuonna 1191. Hän luopui kreivin arvonimistä palattuaan Ranskaan. Hänen puolisoitaan olivat Humberge de Limoges sekä Vouventin ja Merventin dame Eustache de Chabotin; Pierre de Lusignan (ennen 1155 – joulukuun 1174 jälkeen); Guy de Lusignan, josta tuli Jerusalemin kuningas ennen Aimeryä ja Kyproksen kuningas hänen jälkeensä sekä nuorin veli Guillaume de Lusignan de Valence (1163 jälkeen – ennen 1208) kihlautui Beatrix de Courtenayn, Edessan kreivi Joscelin III:n tyttären kanssa vuonna 1186, mutta avioliitto ei toteutunut.Painter, Sidney: "The Houses of Lusignan and Chatellerault 1150-1250". Speculum. 30 (3 July) 1955. The University of Chicago Press: ss. 374–384. doi: 10.2307/2848076. JSTOR 2848076. S2CID 162997835. S. 376
Aimery liittyi kapinaan Poitouta hallinnutta Englannin Henrik II:ta vastaan vuonna 1168 Robert de Torignin kronikan mukaan, jonka Henrik murskasi. Aimery lähti Pyhään maahan ja asettui Jerusalemin valtakuntaan. Hänet vangittiin taistelussa ja pidettiin vankeudessa Damaskoksessa. Suosittu perimätieto, jonka kirjasivat ylös ensimmäisinä 1200-luvulla eläneet kronikoitsijat Filippo di Novara (n. 1200 – n. 1270) ja Jaffan ja Askalonin kreivi, juristi Jean d'Ibelin (1215–1266) väittivät, että Jerusalemin kuningas Amalric I lunasti hänet henkilökohtaisesti.
Kronikoitsija Ernoul, jonka luotettavuus on kyseenalaistettu, väitti, että Aimery oli kuningas Amalric I:n entisen puolison kreivitär Agnes de Courtenayn rakastaja.Hamilton 2000, ss. 9, 97–98 Aimery avioitui ennen vuotta 1176 Eschiva d'Ibelinin (1160–1196) kanssa, joka oli Balduin d'Ibelinin ja Richelda de Beisanin vanhin tytär, Balduin oli yksi Jerusalemin kuningaskunnan vaikutusvaltaisimmista aatelisista.Hamilton 2000, ss. 35, 98 Amalric I kuoli vuonna 1174 ja häntä seurasi Agnes de Courtnayn kanssa saatu 13-vuotias poika Balduin IV, joka sairasti lepraa.Lock 2006, s. 61 Aimerysta tuli hovin jäsen appensa tuella.Hamilton 2000, s. 99 Aimeryn nuorempi veli Guy de Lusignan avioitui vuonna 1180 Balduin IV:n sisaren, leskeksi jääneen prinsessa Sibyllan kanssa huhtikuussa 1180.Lock 2006, s. 66
Jerusalemin konnetaabeli alt=|pienoiskuva|Aimeryn nuoremman veljen, Guy de Lusignanin ja Jerusalemin prinsessa Sibyllan avioituminen vuonna 1180 pienoiskuva| Itäinen Välimeri vuonna 1197, Aimeryn hallituskaudella. Aimery mainitaan ensimmäisen kerran Jerusalemin konnetaabelina (lat. comes stabuli) 24. helmikuuta 1182.Hamilton 2000, s. 167 Hänelle oli myönnetty virka pian edeltäjänsä Onfroy II de Toron kuoltua huhtikuussa 1179.Runciman 1989a, ss. 419, 424Barber 2012, s. 274 Aimeryn nimitys oli seurausta hänen veljensä Guyn kasvavasta vaikutusvallasta ja hänet nimitettiin vasta vuoden 1181 tienoilla.
Egyptin ja Syyrian aijubidi sulttaani Saladin aloitti sotaretken Jerusalemin kuningaskuntaa vastaan 29. syyskuuta 1183.Barber 2012, s. 281 Aimery voitti joukkoineen sulttaanin joukot pienessä kahakassa appensa Balduin d'Ibelinin ja tämän veljen Balian d'Ibelinin tuella. Voiton jälkeen ristiretkeläisten pääarmeija pystyi etenemään Saladinin leirin lähellä olevalle lähteelle asti, mikä pakotti tämän vetäytymään yhdeksän päivää myöhemmin.Hamilton 2000, s. 190 Sotaretken aikana kävi ilmi, että useimmat valtakunnan paronit eivät halunneet tehdä yhteistyötä Aimeryn veljen Guy de Lusignanin kanssa, joka oli Balduin IV:n perillinen.Hamilton 2000, s. 191 Sairas kuningas erotti Guyn ja teki viisivuotiaasta veljenpojastaan Balduin V:stä kanssahallitsijansa 20. marraskuuta 1183.Lock 2006, s. 68
Alkuvuodesta 1185 Balduin IV määräsi, että paavia, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisaria sekä Ranskan ja Englannin kuninkaita tuli lähestyä, jotta joku heistä valitsisi perilliseksi joko hänen sisarensa Sibyllan tai sisarpuolensa Isabellan, jos Balduin V kuolisi ennen täysi-ikäisyyttä.Runciman 1989a, s. 443 Lepraa sairastanut kuningas kuoli huhti-toukokuussa 1185 ja hänen veljenpoikansa loppukesällä 1186.Lock 2006, s. 70 Balduin IV:n määräyksistä välittämättä Sibyllan kannattajat julistivat tämän kuningattareksi ja hän kruunasi puolisonsa Guy de Lusignanin kuninkaaksi.Runciman 1989a, ss. 447–448 Aimery ei ollut seremoniassa läsnä olleiden joukossa, mutta hän ilmeisesti tuki veljeään ja kälyään.Hamilton 2000, s. 218
Konstaapelina Aimery järjesti Jerusalemin kuningaskunnan armeijan yksiköiksi ennen Hattinin taistelua, joka päättyi Saladinin ratkaisevaan voittoon 4. heinäkuuta 1187.Barber 2012, ss. 303–304, 365 Useimmat ristiretkeläisarmeijan komentajat ja Aimery vangittiin taistelukentällä.Barber 2012, s. 304 Askalonin piirityksen aikana Saladin lupasi kaupungin puolustajille vapauttavansa kymmenen heidän nimeämäänsä henkilöä, jos nämä antautuisivat.Barber 2012, s. 309 Aimery ja Guy olivat niiden joukossa, jotka puolustajat nimesivät ennen antautumistaan 4. syyskuuta, mutta Saladin lykkäsi heidän vapauttamistaan aina kevääseen 1188 saakka.Painter 1969, s. 55
Useimmat valtakunnan paroneista ajattelivat, että Guy de Lusignan menetti oikeutensa Jerusalemin kuningaskuntaan Sibylla ja heidän tyttärensä kuoltua vuoden 1190 lopulla, mutta Aimery pysyi uskollisena veljelleen.Runciman 1989b, s. 30Edbury 1994, ss. 26–27 Guyn vastustajat tukivat Konrad de Monferratoa, joka avioitui Sibyllan sisarpuolen Isabellan kanssa marraskuun lopulla.Runciman 1989b, s. 31 Valtakunnan aatelisten kokous julisti yksimielisesti Konradin lailliseksi kuninkaaksi 16. huhtikuuta 1192.Runciman 1989b, s. 64 Konrad salamurhattiin kaksitoista päivää myöhemmin ja hänen raskaana oleva leskensä Isabella avioitui nopeasti runsaan viikon sisällä kreivi Henri II de Champagnen kanssa, joka valittiin Jerusalemin kuninkaaksi nimellä Henrik I.Lock 2006, ss. 77–78 Korvatakseen Guylle Jerusalemin menetyksen, Rikhard I Leijonamieli valtuutti hänet ostamaan Kyproksen saaren, jonka Rikhard oli valloittanut toukokuussa 1191 Temppeliherroilta.Runciman 1989b, ss. 66–67 Hänen oli myös maksettava Rikhardille 40 000 kultabesanttia, joka lahjoitti oikeuden kerätä summa Guylta kuningas Henrik I:lle.Edbury 1994, s. 28 Guy de Lusignan asettui Kyprokselle toukokuun 1191 alussa.Runciman 1989b, s. 67
Aimery jäi Jerusalemin kuningaskuntaan, jonka alue pieneni kapeaksi maakaistaleeksi Välimeren rannikolla Jaffasta Tyrokseen.Lock 2006, s. 78 Henrik I määräsi Pisan kauppiaat karkotettavaksi Akkosta toukokuussa syyttäen heitä juonittelusta Guy de Lusignanin kanssa.Runciman 1989b, s. 83 Kun Aimery puuttui asiaan kauppiaiden puolustajana, kuningas antoi pidättää hänet. Aimery vapautettiin ainoastaan Temppeliherrojen ja Johanniittojen suurmestarien tekemän pyynnön vuoksi. Hän vetäytyi Jaffan kreivikuntaan, jonka Englannin kuningas Rikhard Leijonamieli oli antanut Aimeryn vanhemmalle veljelle Geoffroy de Lusignanille vuonna 1191.Runciman 1989b, s. 84
Hallitsija
Kyproksen herra Guy de Lusignan kuoli toukokuussa 1194 ja testamenttasi Kyproksen vanhemmalle veljelleen Geoffroylle, joka oli jo vuonna 1193 palannut takaisin Moncontouriin tai Poitouhun Ranskaan, joten Guyn vasallit valitsivat Aimeryn uudeksi herrakseen.Edbury 1994, s. 29 Henrik I vaati oikeutta tulla kuulluksi Kyproksen kruununperimyksessä, mutta Kyproksen aateliset jättivät hänet huomiotta. Samoihin aikoihin Henrik vaihtoi Aimeryn tilalle Jean d'Ibelinin Jerusalemin konnetaabelina.
Aimery tajusi, että Kyproksen rahakammio oli lähes tyhjä, koska hänen veljensä Guy oli kronikoitsija Ernoulin mukaan antanut suurimman osan saaren maaomaisuudesta kannattajilleen. Hän kutsui vasallinsa koolle. Korostettuaan, että jokainen heistä omisti enemmän maata mitä hänellä itsellään oli, hän suostutteli heidät yksitellen "joko väkisin tai ystävyydellä tai sopimalla" luovuttamaan osan maavuokratuloistaan ja maistaan.Furber 1969, s. 604 alt=A young bearded man sitting on a throne|oikea|pienoiskuva| Keisari Henrik VI, joka valtuutti Aimeryn kruunaamisen sen jälkeen, kun Aimery tunnusti hänen ylivaltansa Aimery lähetti suurlähetystön paavi Celestinus III:n luo ja pyysi tätä perustamaan roomalaiskatolisia hiippakuntia Kyprokselle. Hän lähetti myös edustajansa Rainier de Gibeletin keisarin Henrik VI :n luo ehdottaen, että tämä tunnustaisi keisarin ylivallan, jos keisari lähettäisi hänelle kuninkaan kruunun.Runciman 1989b, s. 85 Aimery halusi ensisijaisesti turvata keisarin avun mahdollista Bysantin hyökkäystä vastaan, mutta halusi myös vahvistaa omaa legitimiteettiään kuninkaana.Edbury 1994, s. 31 Rainier de Gibelet vannoi uskollisuutta Henrik VI:lle Aimeryn puolesta Gelnhausenissa lokakuussa 1196.Lock 2006, s. 80 Keisari, joka oli päättänyt johtaa ristiretken Pyhään maahan, lupasi kruunata Aimeryn kuninkaaksi henkilökohtaisesti. Hän lähetti Brindisin ja Tranin arkkipiispat viemään kultaisen valtikan Aimerylle symbolina tämän oikeudesta hallita Kyprosta.Johnson 1969, s. 119
Kyproksen kuningas Henrik VI:n kaksi lähettilästä nousi maihin Kyproksella huhti- tai toukokuussa 1196. Aimery on saattanut ottaa käyttöön kuninkaan tittelin noihin aikoihin, koska paavi Celestinus III nimitti häntä kuninkaaksi kirjeessään jo joulukuussa 1196.Hardwicke 1969, s. 528 Samassa kuussa paavi perusti roomalaiskatolisen arkkihiippakunnan Nikosiaan, jossa oli kolme avustavaa piispaa Famagustassa, Limassolissa ja Pafosissa. Kyproksen ortodoksisen kirkon piispoja ei karkotettu, mutta uudet katoliset prelaatit takavarikoivat heidän omaisuutensa ja tulonsa.Runciman 1989b, s. 86
Henrik VI:n kansleri, Hildesheimin piispa Konrad, kruunasi Aimeryn kuninkaaksi Nikosiassa syyskuussa 1197. Aateliset, jotka omistivat läänityksiä sekä Kyproksella että Jerusalemin kuningaskunnassa, halusivat saada aikaan sovinnon Aimeryn ja Henrik I:n välillä.Hardwicke 1969, s. 525 Yksi heistä, Kyproksen konstaapeli Balduin de Beisan suostutteli Henrik II:sta vierailemaan Kyproksella vuoden 1197 alussa.Edbury 1994, s. 32