Edison (Edson) Arantes do Nascimento eli Pelé (23. lokakuuta 1940 Três Corações, Minas Geraisin osavaltio, Brasilia – 29. joulukuuta 2022 Morumbi, São Paulo, Brasilia)Duarte, Bellos, Pelé, s. 12–13 oli brasilialainen jalkapalloilija, jota on pidetty kaikkien aikojen parhaana jalkapalloilijana. Hän on lajin ainoa kolminkertainen maailmanmestari. Pelé teki 22-vuotisen uransa aikana ennätykselliset 1 283 maalia 1 363 ottelussa, joista Brasilian maajoukkueessa 92 ottelua ja 77 maalia. Hän voitti pelaamissaan sarjoissa maalikuninkuuden yhteensä 11 kertaa.
Kaikkiaan Pelé voitti kolme maailmanmestaruutta Brasilian maajoukkueessa vuosina 1958, 1962 (loukkaantui turnauksen alussa) ja 1970, enemmän kuin yksikään pelaaja on voittanut. Hän on yksi neljästä pelaajasta, joka on tehnyt maalin useammassa kuin yhdessä MM-finaalissa. Muut kolme ovat Vavá (1958, 1962), Paul Breitner (1974, 1982) ja Zinédine Zidane (1998, 2006)
Peléstä on julkaistu useita kirjoja, ensimmäiset kaksi vuonna 1961. Ensimmäinen Pelé-elokuva O Rei Pelé julkaistiin vuonna 1962.Duarte, Bellos, Pelé, s. 101
Nimet Pelén oikea nimi on Edison Arantes do Nascimento, mutta oikeasti etunimen pitäisi olla ilman i:tä, Edson, sillä syntymätodistukseen sattui virhe.Syntymätodistuksen mukaan, Duarte, Bellos, Pelé, s. 13 Etunimi Edison on annettu keksijä Thomas Edisonin mukaan. Peléllä on useita lempinimiä: Perheen kesken hänet tunnetaan Dicona. Häntä on myös kutsuttu Gasolinaksi samannimisen brasilialaisen laulajan mukaan. Kuuluisimman lempinimen Pelé alkuperä on jalkapalloseura Vasco de São Lourençon maalivahti Biléssä. Pieni Edson ei osannut sanoa nimeä kunnolla, ja kotiseudulla Baurussa eräs poika alkoi kiusata häntä kutsumalla Peléksi (sanasta Pilé), joka ei tarkoita mitään.Duarte, Bellos, Pelé, s. 35–37 Hänestä on käytetty myös nimitystä Kuningas (), Musta helmi () ja Kreoli ().Duarte, Bellos, Pelé s. 70
Tausta ja lapsuus Pelén sukujuurista on kaksi teoriaa, joiden mukaan ne juontavat joko Angolaan tai Nigeriaan. Pelé syntyi köyhään perheeseen Três Coraçõesin kaupunkiin, Rio de Janeiron pohjoispuolelle. Pelén isä João Ramos do Nascimento (tunnetaan lempinimellään Dondinho) oli paikallisen jalkapallojoukkueen Atlético Três Coraçõesin pelaaja. Pelén äiti Dona Celeste oli paikallisen hevoskuskin tytär.Duarte, Bellos, Pelé 10–26 Hän kuoli 101-vuotiaana kesäkuussa 2024. Peléllä on veli Jair (tunnetaan nimillä Zico ja Zoca), joka pelasi myös jalkapalloa mutta jäi veljensä varjoon Santoksessa, lopetti jalkapallouransa ja opiskeli juristiksi. Peléllä on myös sisar Maria Lúcia.
Dondinho sai vuonna 1944 mahdollisuuden pelata jalkapalloa Baurussa, jonne koko perhe muutti mukanaan Pelén eno Jorge sekä isänäiti Dona Ambrosina. Seitsemän vanhana Pelé alkoi kiillottaa kenkiä ja siirtyi myöhemmin työskentelemään kenkätehtaaseen. Nuorena Pelé itse tahtoi, että hänestä olisi tullut lentäjä, mutta jalkapallo oli pienelle pojalle todella rakas harrastus.
Katupeleistä Santosiin Isän jalkapalloilijan ammatti takasi sen, että jalkapallo oli osa myös Pelén elämää. Pelé perusti naapurin lasten kanssa ensimmäisen jalkapallojoukkueensa Sete de Setembron.Fish s.18 Pelé pelasi 1950-luvulla myös muissa pienissä seuroissa, mutta Kengättömät oli Pelén ensimmäinen seura. Kun paikallinen kauppias lahjoitti joukkueen pelaajille kengät, he joutuivat vaihtamaan joukkueen nimeksi Amériquinha.Fish s.68 Joukkue pärjäsi hyvin kaupungin järjestämässä turnauksessa, ja Pelé oli turnauksen paras maalintekijä. Tämän jälkeen Pelé teki uransa ensimmäisen sopimuksen liittyessään Baquinhon joukkueeseen, joka oli Bauru Atlético Cluben poikien joukkue.Duarte, Bellos, Pelé s. 42–43 Pelé menestyi Baquinhossa ja teki suuren vaikutuksen jalkapallopäättäjiin, erityisesti Waldemar de Britoon, joka oli saanut Pelén liittymään BAC:iin. Hän järjesti nuorelle lupaukselle mahdollisuuden pelata Santosissa, ja Pelé pelasikin ensimmäisen ottelunsa 7. syyskuuta 1956 Santosin paidassa.Duarte, Bellos, Pelé s. 63
Seurajoukkueura Santos (1956–1974) 150px|right|thumb|Pelén jaloista tehty muistomerkki Maracanãlla. Vasta 15-vuotias Pelé sai mahdollisuuden pelata Santoksessa, eräässä Brasilian tasokkaimmista jalkapallojoukkueista, jossa pelasi useita maajoukkueessakin pelaavia pelaajia, kuten Pepe. Santoksessa Pelé aloitti pelaamalla alle 20-vuotiaiden sarjassa, vaikka hän 15-vuotiaana olisi saanut pelata alle 16-vuotiaiden joukkueessakin.Duarte, Bellos, Pelé, s. 59 Lopulta hän pääsi myös viralliseen joukkueeseen. Hänen ensimmäinen pelinsä oli ystävyysottelu, ja Pelé teki siinä maalin. Maalin päästänyt maalivahti Zaluar teetti myöhemmin käyntikortin, jonka mukaan hän oli ”maalivahti, joka päästi sisään Pelén ensimmäisen maalin”. Debyyttinsä ottelussa, joka ei ollut ystävyysottelu, Pelé teki 12. tammikuuta 1957 ruotsalaista AIK:ta vastaan.Duarte, Bellos Pelé s. 64–65
Pelén ensimmäinen Campeonato Paulistan voitto tuli jo vuonna 1956, mutta tuolloin hän ei pelannut virallisessa joukkueessa. Ensimmäisen varsinaisen mestaruutensa kansallisella tasolla Pelé saavutti vuonna 1958 tehden liigassa 58 maalia 38 ottelussa.Duarte, Bellos, Pelé s. 90 Vuonna 1959 Pelé suoritti asepalveluksen ja pelasi myös Brasilian armeijan joukkueessa.Duarte, Bellos, Pelé s. 96
Vuonna 1961 Pelé loukkaantui vakavasti ottelussa Necaxaa vastaan, kun hän sai osuman puolustajan kädestä kasvoihin ja olkapäähän. Loukkaantuminen johti kolmen viikon taukoon.Duarte, Bellos, Pelé s. 99 Vuonna 1962 Pelé kärsi nivusvammasta, joka oli seurausta liiallisesta pelimäärästä.Duarte, Bellos, Pelé s. 103
Pelén edustama Santos pelasi useasti ulkomailla, kuten Euroopassa ja Afrikassa. Real Madridin, Juventuksen ja Manchester Unitedin kaltaiset varakkaat eurooppalaisseurat yrittivät saada Pelén siirtymään Eurooppaan, mutta Brasilian hallitus oli nimennyt Pelén ”kansallisaarteeksi” eikä päästänyt häntä lähtemään pois Brasiliasta.
Kansainvälistä menestymistä Loukkaantumisten jälkeen Pelé auttoi joukkueensa vuonna 1962 Copa Libertadoresin voittoon uruguaylaista Peñarolia vastaan. Voitto cupista avasi tien Intercontinental Cupiin, jonka loppuottelussa Santos voitti portugalilaisen Benfican. Seuraavana vuonna Brasilia pystyi uusimaan kummatkin mestaruutensa: ensin Copa Libertadoresissa voitto argentiinalaisesta Boca Juniorsista sekä Intercontinental Cupissa voitto italialaisesta AC Milanista.Duarte, Bellos, Pelé s. 114 Pelén edustama Santos ei näiden mestaruuksien jälkeen saavuttanut menestystä kansainvälisillä kentillä, mutta São Paolon mestaruussarjan voittoja Santos saavutti vielä kuudesti (vuosina 1964, 1965, 1967, 1968, 1969, 1973). Yhteensä Pelé saavutti kymmenen Campeonato Paulistan mestaruutta Santoksessa ja oli 11 kertaa turnauksen paras maalintekijä.Duarte, Bellos, Pelé s. 173
Viimeiset kaudet Santoksessa ja jäähyväiset Pelé alkoi kyllästyä jatkuvaan matkustamiseen ja harkitsi seurajoukkueuransa lopettamista.Duarte, Bellos, Pelé s. 167 Vuonna 1972 rahavaikeuksissa oleva Pelé kuitenkin teki vielä kahden vuoden sopimuksen seuran kanssa. Toisena sopimusvuonna kaikki palkkiot ja palkintorahat menisivät hyväntekeväisyyteen. Seurajoukkuejäähyväiset olivat edessä 1. lokakuuta 1974 Maracanãn stadionilla, kun Santos pelasi Ponte Pretaa vastaan. Ottelussa Pelé otti pallon käsiinsä, vei sen keskiympyrään ja kävi kiittämässä katsojia jokaisessa kulmassa.Duarte, Bellos, Pelé s. 178
Santoksessa Pelé pelasi 1 265 peliä viimeistellen niissä 1 124 maalia.
New York Cosmos (1975–1977) Pelén omistama liikeyritys joutui vaikeuksiin, ja Pelén oli tehtävä seitsemän miljoonan dollarin sopimus yhdysvaltalaisen New York Cosmosin kanssa. Yhdysvaltoihin oli hankittu myös monia muita huippujalkapalloilijoita, joiden ura alkoi olla loppupuolella, esimerkkinä Franz Beckenbauer, joka oli Pelén joukkuetoverina Cosmoksessa. Pelé muutti perheineen New Yorkiin vuonna 1975. Ensimmäisen pelinsä Cosmoksessa Pelé pelasi kesäkuussa. Vuonna 1976 Cosmos sijoittui toiseksi NASL:n pohjoisessa lohkossa, ja seuraavana vuonna Cosmos voitti mestaruuden. Pelé jätti lopulliset jäähyväisensä Giants Stadiumilla 75 000 katsojan läsnä ollessa 1. lokakuuta 1977.Järviö s. 12Duarte, Bellos, Pelé s. 181–195 Pelé teki ottelussa uransa viimeisen maalin.
Maajoukkueura
Pelé pelasi ensimmäisen maaottelunsa Argentiinaa vastaan 7. heinäkuuta 1957.Duarte, Bellos, Pelé, liite Hän päätti maajoukkueuransa 18. heinäkuuta 1971 ystävyysottelussa Jugoslaviaa vastaan Maracanãlla, jonne oli saapunut 180 000 katsojaa. Ottelu päättyi 2–2. Pelé pelasi Brasilian maajoukkueessa 92 ottelua tehden niissä 77 maalia.
MM-kisat 1958
Pelén valinta maajoukkueeseen Ruotsin MM-kisoihin herätti hämmästystä, sillä hänet oli valittu Corinthiansin tähtipelaajan Luisinhon tilalle MM-joukkueeseen.Duarte, Bellos, Pelé s. 69 Pelé loukkasi ennen kisoja polvensa ottelussa Corinthiansia vastaan. Pelé pelasi lopulta alkusarjassa ainoastaan ottelussa, jossa Brasilia kohtasi Neuvostoliiton.Duallo, Bellos, Pelé s. 78
MM-kisoissa Pelé nousi urheilevan maailman tietoisuuteen tehtyään välierissä Ranskaa vastaan hattutempun. Loppuottelussa Ruotsia vastaan Pelé kuoletti keskityspallon reidellä, vippasi sen yli vastustajan puolustajan ja potkaisi pallon suoraan ilmasta maaliin siirtäen Brasilian 3–1-johtoon. Hän viimeisteli vielä loppunumerot 5–2 puskumaalilla. Hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin maailmanmestaruuden voittanut pelaaja.
MM-kisat 1962 Brasilia oli Chilen MM-kisojen 1962 ennakkosuosikki. Suurin osa joukkueesta oli sama kuin vuoden 1958 MM-kisoissa, mutta valmentaja oli vaihtunut. Brasilia pelasi C-lohkossa yhdessä Meksikon, Tšekkoslovakian ja Espanjan kanssa. Brasilia voitti Meksikon ja Pelé syötti ottelussa Brasilian ensimmäisen maalin ja teki itse toisen. Pelé oli kuitenkin ottelun jälkeen epätavallisen väsynyt. Hän loukkaantui ottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan, ja ottelu päättyi 0–0. Pelé ei pelannut alkusarjan päättävässä pelissä Espanjaa vastaan, eikä myöskään myöhemmissä otteluissa Englantia, Chileä ja Tšekkoslovakiaa vastaan.Duallo, Bellos, Pelé s. 102–111
MM-kisat 1966 Brasilia oli kaksien edellisten MM-kisojen mestari, minkä vuoksi heihin kohdistettiin suuret odotukset, että he voittaisivat kolmannen kerran Jules Rimet -palkinnon ja saisivat sen omakseen. Joukkueen valmistautuminen ei kuitenkaan ollut optimaalista ja pelaajavalinnoissa oli huomattavia epäselvyyksiä. Lopulta Englannin MM-kisoista muodostui Pelén synkin MM-muisto, sillä Brasilia jäi alkulohkoon.
Brasilia voitti turnauksen avausottelun Bulgariaa vastaan 2–0 Pelén onnistuessa maalinteossa kertaalleen. Seuraavassa ottelussa Unkaria vastaan Pelé oli vaihtopenkillä, kun Brasilia kärsi 3–1-tappion. Alkulohkon viimeisessä ottelussa Portugalia vastaan Brasilia kärsi myös 3–1-tappion Pelén pelatessa. Turnauksen jälkeen Pelé sanoi lopettavansa maajoukkueuransa, mutta hän pyörsi päätöksensä.Järviö s.11Järviö s. 10Duarte, Bellos, Pelé s. 121–129
MM-kisat 1970 Omien sanojensa mukaan Pelé ei halunnut lopettaa maajoukkueuraansa tappioon, ja hän päätti osallistua Meksikon MM-kisoihin 1970. Brasilian uudeksi valmentajaksi oli tullut Mário Zagallon, ja joukkue eteni karsinnoista suoraan kuudella voitolla MM-kisoihin.
Avausottelussaan Brasilia kohtasi Tšekkoslovakian. Pelé teki ottelussa maalin ja Brasilia voitti 4–1. Alkulohkon toisessa ottelussa vastaan asettui Englanti, jonka Brasilia voitti 1–0. Alkulohkon viimeisessä ottelussa Romaniaa vastaan Pelé teki kaksi maalia, joiden ansiosta Brasilia voitti 3–2. Puolivälierissä Brasilia voitti Perun 4–1. Välierissä oli vastassa Uruguay, jonka Brasilia voitti 3–1. Loppuottelussa Brasilia kohtasi Italian voittaen 4–1. Meksikon maailmanmestaruuskilpailut olivat Pelén ensimmäiset MM-kisat, joissa hän pystyi pelaamaan turnauksen jokaisen ottelun. Duarte, Bellos, Pelé s. 145–159
Pelén maalit MM-kilpailuissa