Sotkamon Jymyn historia alkaa vuodesta 1909, jolloin seura perustettiin. Sotkamon Jymyn pesäpallojaosto on lajissaan Suomen kaikkien aikojen menestynein seura 21 Suomen mestaruudellaan.
Historia Perustaminen ja toiminnan alkuvuodet 1900-luvun alussa urheilu ja monet uudet virtaukset, kiehtoivat ihmisiä ja avasivat mahdollisuuksia kilpailla mm. paremmuudesta. Urheiluseurojen yleistyessä, myös Sotkamoon perustettiin Nuorisoseuran voimistelu- ja urheiluosasto Jymy, 14. maaliskuuta 1909. Urheiluosaston tärkeimpiä lajeja olivat alussa hiihto, voimistelu, paini, pyöräily ja uinti. Alku toiminnalle oli hyvin aktiivista ja urheiluosastoa luonnehdittiin Kainuun urheilupiirin vuoden 1912 vuosikertomuksessa vilkkaimmin toimivaksi maalaisseuraksi.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 12
Suomen sisällissodan jälkeen Voimistelu- ja urheiluseura Jymyn toiminta sekoittui. Suojeluskuntajärjestöt kokosivat suurten resurssien ja sotilaallis-isänmaallisen innostuksen myötä voittavat urheilijat riveihinsä. Urheilijat kilpailivat vielä 1920-luvun alussa sekä seuran että suojeluskuntajärjestön kilpailuissa, mutta vuosikymmenen puolivälissä toiminta hiljeni muutamaksi vuodeksi.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 13
Suojeluskunnan painopisteen muuttuminen tarjoaa Jymylle uuden mahdollisuuden 1930-luvun alussa maailmantilanne ja Suojeluskuntaliikkeen radikalisoituminen muuttivat Suojeluskuntajärjestön asennetta kunto- ja kilpaurheilua kohtaan. Toiminnan painopiste vietiin pesäpallosta ja yleisurheilusta sotilaskoulutusta täydentäviin lajeihin. Kun järjestön kiinnostus väheni, haki urheiluinnostus vapaampaa toimintaa, ja tämä oli mahdollisuus Jymyn uudelle nousulle.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 25
Vuosikymmenen alkuvuodet olivat kyläseurojen perustamisen aikaa. Esimerkiksi vuonna 1932 Sotkamon kirkonkyläläisten omaksi seuraksi perustettiin Sotkamon Kisa. Muita kyläseuroja olivat mm. Kaitaansalmen Tenho, Tuhkakylän Pellet, Parkuan Veikot ja Laakajärven Riento. Sotkamolaisen urheilun yhteenkokoajaksi kaivattiin kuitenkin yhteistä urheiluseuraa ja Jymy herätettiin uudestaan henkiin vuonna 1934. Kyläseurat liittyivät Jymyyn sen alajaostoina ja Sotkamon Kisa lopetettiin tarpeettomana.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 26
Vuonna 1935 Sotkamossa järjestettiin ensimmäistä kertaa talvikisojen leiri- ja karsintakilpailut. Sotkamon Jymystä Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisiin selvisivät hiihtäjät Frans Heikkinen ja Kalle Arantola.
"Jymy suureksi – Sotkamo tunnetuksi": Jälleenrakennus sodan jälkeen Sotavuosien (1939–1945) jälkeen ja miesten palattua kotiin, alkoi paluu arkeen. Ensimmäistä sodan jälkeistä Jymyn vuosikokousta luonnehdittiin innostukseltaan valtavaksi. Seuran jäsenmäärä kasvoi huimasti. Kun ennen talvisotaa Jymyyn oli kuulunut 166 aktiivia, oli vuonna 1949 jäsenmäärä jo 1700 henkilöä. Vuoden 1945 kokouksessa toiminnan iskulauseeksi valittiin "Jymy suureksi – Sotkamo tunnetuksi". Vuoden 1946 aikana Sotkamoon rakennettiin uusi urheilukenttä Hiukkaan joka oli suuri talkootyön näyte kyläläisiltä.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 38
Kentän lisäksi toinen suuri yhteinen talkotyön näyte olivat vuoden 1947 Suomen Suurkisat, jonne Jymy osallistui 160 urheilijan voimin. Lontoon olympialaisiin lähtevät voimistelijat ja Sankt Moritzin talvikisoihin tähtäävät luistelijat ja hiihtäjät leireilivät myös samana vuonna. 1940-luvulla sotien jälkeen, Sotkamon pesäpallo kasvoi suosituimmaksi urheilulajiksi, sillä se sopi kasvatuksellisiin tavoitteisiin. Toisella sijalla toiminnanssa oli voimistelu ja seuran kokonaisvaltaisena tavoitteena oli Jymyn pitkäaikaisen puheenjohtajan, Toivo Lanamäen mukaan kasvattaa hyvien urheilijoiden lisäksi myös hyviä kansalaisia.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 39
Pesäpallo Pesäpallotoiminnan alku Vuoden 1922 aikana lehtori Kalle A. Ritokangas ja tohtori Martti Tolvanen alkoivat kerätä miehiä mukaan urheilun pariin ja samalla myös pesäpallotoimintaan. Joukkue harjoitteli alkuvuosinaan Rientolan kentällä. Ensimmäinen joukkue koostui pitkälti pitäjän virkavallasta. Mukana olivat mm. kunnanlääkäri, nimismies ja juristikokelas. Joukkue kilpaili Kainuun urheilupiirin kilpailuissa sekä Jymyn että Sotkamon suojeluskunnan joukkueena.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 20 Alkuaikoina pelimatka Kajaaniin tehtiin väliä kulkeneella höyrylaivalla, sillä maantieyhteydet olivat huonoja eikä autokyytiä ollut tarjolla.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 22 Merkittävää menestystä seura ei saavuttanut alkuvuosina. Vuonna 1923 Kainuun Ärjy pudotti Jymyn jo alkuerissä lukemin 18–6.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 24 Pesäpallo valtasikin nopeasti aseman Sotkamon kirkonkylän kesäharrastuksena.
1930-luku: Suojeluskunnan alaisuudesta Jymyn hoiviin Kun Sotkamon Jymy herätettiin jälleen vuonna 1934 henkiin, pysyi pesäpallon harrastaminen silti vielä suojeluskunnan alaisuudessa. Vuoden 1935 aikana pelattiin useita ystävyysotteluita ja myös Valtakunnansarjaa. Menestystä ei kuitenkaan olympiainnostuksen varjossa tullut.
Vuonna 1937 Jymy esiintyi ensimmäisen kerran itsenäisenä joukkueenaan piirisarjassa. Joukkue sijoittui toiseksi Kajaanin Pallokerhon jälkeen. Joukkueesta valittiin kolme pelaajaa piirin alueen "Muun Kainuun" joukkueeseen, joka voittikin Kajaanin joukkueen juoksuin 6–4. Vuosikymmenen aikana pesäpallo levisi lopulta Sotkamon alueen pienimpiinkin kyliin ja kylien välillä pelattiinkin 1930-luvulla useita otteluita.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 28 Vuosikymmenen aikana lähinnä vain miehet pelasivat virallisia otteluita. Naiset ja pojat pelasivat keskenään kirkonkylän, Akkoniemen ja Hirviniemen välisiä otteluita.
Sodan jälkeen: Pesäpallo suosituimmaksi urheilulajiksi Vuoden 1947 Suomen Suurkisoissa Jymy osallistui pesäpalloturnaukseen jossa se voitti kakkosjoukkueellaan B-sarjan mestaruuden. 1940-luku kasvatti pesäpallon kokonaisuudessaan paikkankunnan suosituimmaksi urheilulajiksi, pitkälti sen soveltuvuudesta joukkuepelinä kasvatuksellisiin tavoitteisiin. Pesäpallon suosio lähti myös paikkakuntalaisista itsestään. Vuoden 1945 keväällä kylän nuoriso mietti yhdessä, mitä he alkaisivat harrastamaan ja samassa yhteydessä oli syntynyt ajatus pesäpallon pelaamisesta. Kesän aikana Jymy voittinkin piirin mestaruudet kaikissa sarjoissa. Miesten ykkösjoukkue hoiti oman sarjansa häviämättä otteluakaan ja nousikin ensimmäistä kertaa Suomensarjaan. Vuoden 1945 syksyllä Jymy osallistui maakuntien välisiin kilpailuihin Oulussa. Jymy voittikin Pohjois-Suomen mestaruuden miesten ja naisten sarjoissa mutta juniorit hävisivät oman loppuottelunsa Oulun Pyrinnölle yhden juoksun erolla.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 43
Ensimmäinen Suomensarjakausi alkoi hyvin, kun kaksi sen ajan suurseuraa, Ilmajoen Kisailijat ja Alajärven Ankkurit kaatuivat. Syyskierroksella meno kuitenkin hiipui ja Sotkamo putosi takaisin ottamaan vauhtia piirisarjasta kesän 1947 ajaksi. Kaudesta 1948 lähtien, Sotkamolla alkoi kymmenen vuoden putki Suomensarjan keskikastissa, jonka katkaisi nousu pääsarjaan vuonna 1957. Ensimmäisen kerran Jymy pääsi karsimaan SM-sarjaan kuitenkin jo juhlavuotenaan 1949. Tuolloin Jymy voitti Joensuussa karsintojen ensimmäisellä kierroksella Kauhajoen Karhun ja Veitsiluodon Vastuksen mutta hävisi isäntäjoukkue Joensuulle. Toisella kierroksella Sotkamossa joukkue onnistui voittamaan Nokian, mutta juoksuin 7–20 koettu tappio Helsingin Puna-Mustille jätti nousun haaveeksi.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 44
1940-luvulla myös Jymyn naisjoukkue pelasi piirinsarjassa. Naiset voittivatkin piirinmestaruuden vuosittain vuosikymmenen aikana.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 41
1950-luku: Pesäpallosta Kainuun valtapeli Vuonna 1952 Sotkamon lisäksi Suomensarjaan osallistui myös kolme muuta kainuulaista joukkuetta. Sotkamon asema alueen ykkösseurana ei ollut enää itsestäänselvyys vaan mm. Ristijärven Pyry antoi kovan vastuksen. Harjoittelu Sotkamossa kuitenkin kehttyi 1950-luvulla tunnolliseksi ja monipuoliseksi. Syksyllä kauden päätyttyä ohjelmaan kuului mm. koripalloa. Talvella aloitettiin yhteinen lenkkeily ja Vuokatin maapohjahallissa harjoiteltiin lyönti- ja heittopeliä pressua vasten parikin kertaa viikossa. Harjoituskauteen kuului monipuolisesti myös voimistelua ja ulos siirryttiin pelaamaan heti kun se oli mahdollista.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 49
Vuonna 1953 Sotkamo eteni jälleen SM-sarjan karsintoihin. Sotkamon lisäksi karsinotihin osallistui Loimaan Palloilijat ja Vaasan Maila. Altavastaajaksi ennakoitu Sotkamo voitti vaasalaiset hieman yllättäen 5–4, mutta häviö Loimaata vastaan pudotti Sotkamon jatkosta. 1950-luvun alkupuolella Sotkamon joukkuetta kutsuttiin myös "korhoslaisiksi" johtuen joukkueessa ja paikkakunnallakin yleisesti esiintyneestä sukunimestä Korhonen. Joukkue koostuikin seuraavasti: Martti A. Korhonen, Oiva Meriläinen, Eero Keskitalo, Jarmo Hakkarainen, Tauno Korhonen, Martti J. Korhonen, Yrjö Huusko, Seppo Korhonen ja Kauko Korhonen.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 50 Pohjoislohkossa pahimmat vastustajat läpi Sotkamon Suomensarjataipaleen olivat Muhoksen Urheilijat ja Oulun Pyrintö.
Nousu SM-sarjaan ja tuskainen alkutaival pääsarjassa Vuonna 1957 Sotkamon pitkäaikainen tavoite noususta SM-sarjaan toteutui. Sotkamo eteni kauden läpi tappiottomana joukkueena. Nousun eteen tehty työ sai alkunsa jo edellisvuoden lokakuussa kun Jarmo Hakkarainen sekä Sotkamoon muuttanut Puna-Mustien Paavo Hietanen tehostivat joukkueen harjoituksia. Mestaruussarjassa joukkueen tavoitteeksi asetettiin sarjassa pysyminen. Sarja lähtikin hyvin käyntiin tasapelillä mestarisuosikki Nurmon Jymystä ja voitolla Ilmajoen Kisailijoista.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 55 Sarjapaikan uusiminen varmistui 4–6 voitolla Katajanokan Haukoista. Jymyn menestys pelikentillä nosti varmana pidetyn heittopussin sensaatiojoukkueeksi. Ennen sarjan viimeistä peliä oli joukkueelle tarjolla jopa hopeamitalit, mutta pelit menivät lopulta ristiin niin, että lopullinen sijoitus oli 8. Sotkamon ensimmäiseksi arvo-ottelupelaajaksi valittiin Lauri Reinikainen joka pelasi niin Itä–Länsi-ottelussa kuin Liitto–Lehdistö-ottelussakin.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 56
Seuraavalla kaudella 1959 Jymylle ennustettiin harjoitusotteluiden perusteella kovaa kautta. Lopputulos olikin kymmenes tila sarjataulukossa, sarjapaikan kuitenkin säilyessä. Seuran johto tuli kuitenkin tulokseen kotikylän voimien riittämättömyydestä ja hankki kaudeksi 1960 mm. Pasi Vuorisen Kouvolasta. Vahvistuksista huolimatta sarjapaikka uusittiin kauden päätteeksi vain vaivoin ja sama tahti jatkui myös seuraavana kesänä. Jymy hävisi kaudella 1961 yksitoista ottelua ennen voittoa Vaasan Mailasta. Tappioputkeen vaikuttivat useat loukkaantumiset ja lukkaripula. Kaudeksi 1962 Jymy joutuikin luopumaan pääsarjapaikastaan ja hakemaan vauhtia alempaa.
Vuonna 1962 Jymyn joukkue koki laajan uudistumisen ja nuorennusleikkauksen. Jymyn paidassa nähtiin mm. Juhani Suutarinen, Aulis Väisänen ja Lauri Mustonen. Joukkueen ylivoimasta kerttoi kymmenen voittoa joiden juoksusuhde oli peräti 157–19. Martti Heikkinen aloitti tuolloin Jymyn pelinjohtajana, joka oli tuohon aikaan uusi rooli joukkueessa, Heikkinen toimi joukkueenjohdossa Yrjö Heinäsen rinnalla.Valtanen 1997, Sotkamon kultakylpy s. 59
Ensimmäinen mestaruus