pienoiskuva|Ilmakehän CO2-pitoisuus 1958–2023. Keelingin käyrä on graafi, joka esittää hiilidioksidin (CO2) pitoisuuksia maapallon ilmakehässä vuodesta 1958 lähtien. Käyrä on nimetty sen luojan, tutkija Charles Keelingin, mukaan.
Keeling aloitti ilmakehän hiilidioksidin tutkimisen vuonna 1956 ottamalla ilmanäytteitä ja mittaamalla niiden CO2-pitoisuuksia. Ajan myötä hän tunnisti kaavan: yöllä otetuissa näytteissä oli korkeammat CO2-pitoisuudet verrattuna päivällä otettuihin näytteisiin. Keeling selitti tämän ilmiön kasvien yhteyttämisellä: kasvit ottavat hiilidioksidia päivisin fotosynteesiin, mutta yöllä ne vapauttavat sitä. Kun Keeling tarkasteli mittauksiaan useiden vuosien ajan, hän havaitsi myös laajemman kausittaisen vaihtelun: CO2-pitoisuudet olivat korkeimmillaan keväällä, kun hajoava kasvimateriaali vapautti hiilidioksidia ilmakehään, ja matalimmillaan syksyllä, kun kasvit lakkasivat ottamasta hiilidioksidia yhteyttämisprosessiin.
Keeling sai mahdollisuuden jatkaa tutkimuksiaan Mauna Loan observatoriossa Havaijilla, Yhdysvalloissa, jossa hän havaitsi globaalien CO2-pitoisuuksien nousun lähes vuosittain. Analysoimalla näytteidensä CO2-pitoisuuksia Keeling pystyi yhdistämään tämän kasvun fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntymiseen. Keelingin käyrä on toiminut keskeisenä visuaalisena esityksenä hänen keräämälleen datalle, jonka keräämistä tiedeyhteisö on jatkanut.
Lähteet
Luokka:Ilmakehä Luokka:Ilmastonmuutos