Voiskorova () oli inkeriläinen kylä, Inkereen luterilaisen seurakunnan kirkonkylä. Se sijaitsi paikalla, jossa Inkereenjoki tekee apilanlehden muotoisen mutkan. Entinen kylän alue hallinnollisesti kuuluu nyt Leningradin alueen Tusinan piiriin.
Paikalla oli inkeroinen asutus jo keskiajalla. Ruotsin vallan asiakirjoissa mainitaan 1600-luvulla Ingris (Ingere, Ingeros) pogosta, Ingris hoff, Ingris kyrka, ja vuonna 1663 - Ingris pastorat. Vuonna 1688 käsiteltiin valitus, jonka mukaan kirkkoherra Elianus olisi pakottanut inkerikkotalonpoikia ehtoolliselle vastoin näiden tahtoa ja turmellut heidän ikonia.
Inkereen luterilainen seurakunta perustettiin noin vuonna 1625. Ilmeisesti silloin rakennettiin ensimmäinen kirkko, josta ei säilynyt tietoja. Toinen puukirkko pystytettiin vuonna 1769. Se korvattiin 1830-luvulla uudella, jonka rakentamiseen valtio myönsi 20000 ruplaa. Uusi puukirkko vihittiin käyttöön 30. marraskuuta 1839. Vuonna 1804 rakennettu pappila paloi lokakuussa 1892, ja uusi valmistettu vuonna 1893. Viimeinen jumalanpalvelus pidettiin kirkossa vuonna 1938, ja se tuhottiin varmasti vuonna 1944, sotatoimien aikana.
Vuonna 1849 Voiskorovan asukasluku oli 104 ihmistä (40 miestä ja 64 naista), kaikki inkeriläisiä (savakoita). Vuonna 1870 kylään perustettiin suomenkielinen kirkkokoulu, ja myöhemmin - kansakoulu. Pappilassa toimi kirjasto.
Kylän isot suvut oli Tomberg (Tomber) ja Puolakkainen. Näyttelijä Liisa Tomberg on syntynyt Voiskorovossa. Vuonna 1926 Voiskorovassa oli 53 taloa ja 220 asukasta, niistä 219 (52 taloa) - inkeriläisiä. Toisen maailmansodan aikana Voiskorovo tuhottiin kokonaan. Sodan jälkeen nimi "Voiskorovo" annettiin asutukselle, joka rakennettiin toisella paikalla, Inkereenjoen itärannalla.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Inkerin kylät Luokka:Inkereen kylät