pienoiskuva|Antonio Sant'Elia, ”La città nuova, casa a gradinate su due piani stradali” (Uusi kaupunki, portaittain rakennettu talo kahdella katutasolla) (1914) Antonio Sant'Elia (30. huhtikuuta 1888 Como, Italia - 10. lokakuuta 1916 Gorizia, Italia) oli italialainen arkkitehti.
Sant'Elia opiskeli rakennustekniikkaa ja valmistui rakennusinsinööriksi vuonna 1906. Hän työskenteli muun muassa Milanon kaupunkisuunnittelutoimistossa, jossa hän sai arvokasta kokemusta kaupungin infrastruktuuriin liittyvistä haasteista, kuten juomavesijärjestelmistä ja sähkövalaistuksesta. Vuonna 1909 hän liittyi Breran taideakatemiaan ja osallistui moniin arkkitehtuurikilpailuihin, joissa hän sai tunnustusta. Sant'Elian arkkitehtuurityöt ilmensivät futuristista lähestymistapaa, jossa yhdistyivät teknologian ja modernin elämän vaatimukset, korostaen uuden aikakauden urbaaneja ja teknisiä haasteita.
Vaikka hänen elinaikanaan valmistui vain yksi rakennus, Villa Elisi Brunateessa, hänet muistetaan ennen kaikkea futuristisista suunnitelmistaan, erityisesti Città Nuova -projektistaan, joka kuvasi kaupungin tulevaisuutta koneiden ja nopeuden keskellä. Suunnitelma sisälsi monikerroksisia pilvenpiirtäjiä, liikenneväylien ylityksiä ja kävelysiltoja. Sant’Elia uskoi, että kaupungin päätehtävä teollistuneessa aikakaudessa oli mahdollistaa tehokas liikkuminen. Vaikka Città Nuova ei koskaan toteutunut, sen ideat vaikuttivat 1900-luvun arkkitehteihin ja kaupunkisuunnittelijoihin, kuten Le Corbusieriin. Sant’Elian visio on inspiroinut myös scifielokuvia, kuten Metropolis ja Blade Runner.
Sant’Elia piti modernia arkkitehtuuria naurettavana sekasotkuna, joka yhdisteli vanhoja tyylielementtejä, kuten egyptiläisiä pilareita ja barokkikaaria, ilman toiminnallista tai esteettistä perustaa. Hänen mukaansa arkkitehtuurin tulisi palvella nykyaikaisia tarpeita, erityisesti liikkumisen nopeutta ja tehokkuutta, sen sijaan että se toistaisi vanhoja kaavoja. Hänen mukaansa arkkitehtuurin tulisi heijastaa modernin elämän dynaamisuutta ja teknologian kehittymistä. Hän ei kannattanut koristeellisuutta, vaan uskoi, että rakennusten kauneus syntyy niiden materiaalien ja rakenteiden itsensä kautta, kuten teräksestä, betonista ja lasista. Sant’Elian mukaan kaupunkien tulisi olla elinvoimaisia, jatkuvasti kehittyviä tiloja, jotka mahdollistavat nykyaikaisen elämäntavan, ja ne eivät saisi jäädä kiinni menneisyyden monumentaalisiin ja staattisiin arkkitehtonisiin ihanteisiin.
Vuonna 1915 Sant'Elia liittyi ensimmäiseen maailmansotaan ja toimi vapaaehtoisena Lombardian pyöräilijäprikaatissa, jossa hän haavoittui vakavasti vuonna 1916. Hän kuoli samana vuonna Isonzon taistelussa ja hänet haudattiin Monfalconeen. Hänen muistonsa ja futuristiset suunnitelmansa saivat arvostusta jälkipolvien keskuudessa, ja 1930-luvulla hänen töitään esiteltiin useissa näyttelyissä. Sant'Elian suunnitelmat ja ideat, kuten ”Valotornin” monumentti, saivat tunnustusta ja vaikuttivat merkittävästi Italian modernistiseen arkkitehtuuriin.
Sant'Elian jäännökset siirrettiin 23. lokakuuta 1921 Comon Cimitero Maggiore -hautausmaalle, jossa hänet haudattiin yhteen niistä alueista, jotka oli varattu ”hyväntekijöille, ansioituneille ja isänmaan marttyyreille”.
Lähteet
Luokka:Vuonna 1888 syntyneet Luokka:Vuonna 1916 kuolleet Luokka:Italialaiset arkkitehdit Luokka:Italialaiset ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneet